Oli kaunis kesäilta

Sade ropisee rauhoittavasti kattoon. Lasisten seinien takana vesipisarat putoilevat pieniin lammikkoihin, jotka valuvat hiljalleen kohti ojaa. En kuitenkaan näe sitä, sillä olen uppoutunut edessäni olevaan kirjaan. Luvun vaihtuessa lasken kirjan hetkeksi kädestäni ja haukkaan palan banaanileivästä. Voi on sulanut uunituoreen leivän pinnalle. "Tämä on niin hyvää", ystäväni huokaisee haukatessaan omaa leipäänsä. Olen samaa mieltä. Olo on juuri sellainen, kuin täydellisenä kesäiltana kuuluukin olla. Uimisen ja saunomisen jälkeen on ihana istua pöydän ääreen ja syventyä hyvään kirjaan. Ystävän seura lämmittää, vaikka molemmat istuvat hiljaa oman kirjansa parissa. Aina ei tarvitse puhua. Tällaisena hetkenä tuntee olonsa onnelliseksi.

Monen summer bucket list on täynnä erilaisia tapahtumia ja seikkailuja, jotka tulisi kokea kesän aikana. Itsekin haluan lähteä kesäisin reissuun ja käydä paikoissa, joissa ei muulloin ehdi. Parhaat hetket ovat kuitenkin usein jotain aivan muuta kuin näitä kauan odotettuja matkoja. Niiden sijaan kesän ihanin päivä saattaakin olla se, jolloin makoilit kaverisi kanssa niityllä tekemättä yhtään mitään. Tai kun istuit keittiössä keskellä yötä ja juttelit siellä hääräävälle ystävällesi. Onnellisuuteen ei vaadita paljoa. Kun osaa nauttia ympärillään olevista asioista - linnun laulusta ja sateen ropinasta - voi löytää onnen pienistä hetkistä. Niistä jotka loppujen lopuksi ovat kaikkein suurimpia.

Milloin sinä olet viimeksi tuntenut olosi todella, todella onnelliseksi?