Brick Lane

Kävelen metrotunnelista ulos ja huomaan astuneeni kokonaan toiseen maailmaan. Mun tuntema Lontoo on siisti ja kaunis; talojen julkisivuihin on panostettu ja sama tie saatetaan siivota useampaankin kertaan päivän aikana. Ihmisiä on aivan hillitön määrä ja kukat kukkivat vielä marraskuussakin. Brick Lane ei vastannut tätä kuvausta lainkaan. Sotkuinen ilmapiiri, talot enemmän tai vähemmän rapistuneita ja siistien pihojen sijaan saattoi nähdä graffiteja ja maalipurkkeja vähän siellä sun täällä. Ihmisiäkään ei ollut liikkeellä kovin montaa.

Kaiken sen sotkun taakse kätkeytyi kuitenkin aarre. Rosojen alla piili iloisia ihmisiä, valtava vintageliikevalikoima, herkullista suklaata ja mikä parasta; mieletön määrä graffiteja. Rakastan taidetta noin ylipäätäänkin, mutta katutaide vetoaa aivan erityisesti. Rumalle tiiliseinälle maalattu yksisarvinen tai sarjakuvahahmo piristää ilmettä kummasti. Katutaideprojektiin osallistuneena voin kertoa, että maalin läiskiminen itseään monta kertaa suuremmalle alueelle on aivan huippuhauskaa. Etenkin, kun tietää lopputuloksen ilahduttavan paitsi omaa mieltä, myös monia ohikulkijoita. Brick Lanella tällaista taidetta oli ihan kaikkialla. Bongasin muun muassa niin aidon näköiset ilmapallot, että luulin jonkun järjestävän juhlia. Kunnes pääsin lähemmäs ja huomasin että maalausta ne olivat, kuten kaikki muukin. 

Paitsi graffitiharrastajalle, myös vintagefriikille tämä katu on oikea unelma. Vintageliikkeitä oli enemmän kuin aikaa, ja Blitz -nimistä paikkaa kierrellessä upposi tovi jos toinenkin. Eikä ihme, sillä kyseinen kauppa on ainakin omien sanojensa mukaan Euroopan suurin. Sieltä löytynee täksi talveksi neule myös mulle, täytyy siis mennä uudestaan paremmalla ajalla ja tutkia puserovalikoimat tarkkaan.

Jos kadulla kävely ja kauppojen kiertely alkaa uuvuttaa, on Brick Lanella tarjottavanaan myös ihania kahviloita. Ruotsalainen Fika -kahvila vaikutti todella sympaattiselta paikalta, mutta tälle kerralle oli jo muita suunnitelmia. Yritimme ystäväni kanssa löytää Cereal Killer Cafén, joka siis nimensä mukaisesti tarjoaa asiakkailleen kahvin sijaan muroja. Ja mikä määrä muroja! Koko paikka oli vuorattu erilaisilla muropaketeilla, ei tarvinnut kuin valita haluamansa satojen hyvien vaihtoehtojen joukosta. Ehdottomasti pisteet paikalle sekä rentoudesta, että hauskasta tarjoiltavasta. Kuinka moni noin niinkun yleensä pääsee syömään muroja mennessään kahvilaan?

Brick Lanelle pitää palata toistekin. Vaikka noin sata ja yksi graffitia tuli nähtyä, on niitä siellä vielä paljon enemmänkin. Ja onhan siellä myös ihana Fika, jonne ei tällä reissulla keretty ollenkaan. Jos paikka osoittautuu yhtä ihanaksi kuin miltä näytti, tulette kyllä kuulemaan siitä vielä!