Onnellinen

Mistä tietää, että on ollut onnistunut reissu? Siitä, että on ihan fiiliksissä vielä seuraavanakin päivänä. Siitä, että pohkeet valittavat paljosta kävelystä. Siitä, että laukussa odottavia matkamuistoja ei ole raaskinut vielä edes avata. Siitä, että pelkkä eilisen ajatteleminen saa hymyn huulille. 

Kuten instagramistani saattoi jo eilen illalla (krhm yöllä) huomata, mun sunnuntai kului aivan mahtavissa merkeissä. Pääsin kävelemään suuressa salissa, lentämään luudalla ja kapuamaan Tylypahkan pikajunan kyytiin. Olisitte nähneet mut aamulla, kun hypin ympäri taloa todella kiireisenä tekemättä silti oikeasti mitään. H-hetkellä tulikin sitten oikeasti kiire, kun tajusin luvanneeni olla asemalla varttia vaille, enkä ollut silloin vielä edes pakannut kamoja... Äkkiä kamera laukkuun ja menoksi! 

Mä en ole ikinä fanittanut juuri mitään - paitsi Pottereita. Se maailma imaisi mut sisäänsä jo ensimmäisen kirjan ensimmäisessä luvussa, ja siitä asti olen halunnut nähdä ne kaikki upeat jutut ihan oikeasti. Eilen tämä toive toteutui: potterstudiokierroksella sain nojata Tylypahkan suureen porttiin, kurkistaa Hagridin mökkiin ja nähdä takkatulen loimuavan Rohkelikon oleskeluhuoneessa. Parasta. Kermakaljaa siemaillessani mietin, että tätä se onnellisuus on.

Olen edelleen ihan innoissani eilisestä, hymyilyttää ja fiilis on katossa. Ehkä myöhemmin raaskin purkaa ostokset kassista (haha materialismionnellisuus on myös huipussaan), mutta en ihan vielä. Sen sijaan käyn läpi mieletöntä kuva- ja videomäärää. Edes keskittynyt kuvaamiseen, vaan nauttimiseen, mutta silti mun kamera on täynnä onnellisia kasvoja, velhonkaapuja ja suuren salin koristeita. Ei haittaa.