Horse Riding In Wild Wales

Voisiko olla parempaa, kuin lämmin auringonpaiste kasvoilla, huikeat maisemat ja alla hevosen rauhoittava keinunta. Tai no en ole ihan varma, voinko käyttää sanaa rauhoittava, kun samalla reissulla ehdin repiä housunikin. Mutta upea ratsastusvaellus saatiin silti tehtyä yhdessä Walesin kauniista kansallispuistoista. Muutama viikko sitten, eräs kaunis sunnuntaiaamu, minä ja parikymmentä muuta saimme hevoset allemme. Pienen alkujärkytyksen (siis pitääkö meidän oikeasti hallita näitä eläimiä itse) pääsimme lähtemään matkaan. 

Tälle ratsastusvaellukselle oli päätynyt moni ensikertalainenkin, ja ilmeet olivat sen mukaiset. Kalpeita naamoja ja irvistyksiä oli joka suunnalla, kun hevoset mussuttivat ruohoa ja veivät ratsastajia pitkin pihaa. Mä oon ollut useamman kerran kavereiden mukana tallilla, mutta oli itsellenikin aika haastava homma saada iso eläin pidettyä aisoissa. Etenkin kun sain alleni sielunkumppanini: tämä hepo rakasti ruokaa ihan yhtä paljon kuin mä, ja olisi mieluusti viettänyt koko päivän laiskotellen ja ruohoa syöden. Sen sijaan sen selkään istutettiin ratsastaja, jonka tehtävänä oli pitää eläin poissa niiden herkullisten ruohotuppojen äärestä.

Alkuratsastus sujui mun ja mun hevosen osalta todella hyvin. Hevonen olisi tahtonut rynniä jonon kärkeen, mutta sain sen vähäisillä taidoillani pidettyä siivosti omalla paikallaan jonon hännillä. Eläin käyttäytyi ihanasti myös ylhäällä kukkuloilla, missä pari muuta hevosta villiintyi jopa niin paljon että ratsastajat lensivät selästä. Mutta sitten. Matka kukkuloilta takaisin tallille tapahtui pitkin hyvin kapeaa polkua, jota reunustivat molemmin puolin tiheät piikkipuskat. Vaikka kuljimme niin keskellä kuin mahdollista, saimme silti väistellä ikäviä oksia. Ja tässä vaiheessa mun hevonen sitten päätti, että nyt on ihan pakko päästä sinne jonon kärkeen, ja että nyt ei enää kuunnella sitä typerää ratsastajaa joka käskee pysyä jonon peräpäässä. Yleensä ihmiset yrittävät ensimmäisen kerran laukata esimerkiksi ratsastustunnilla, mutta mun eka kerta sujui kauniisti läpi piikkipuskien. Tarrasin satulaan kiinni, koitin parhaani mukaan väistellä piikkejä - mikä oli aika hankalaa kun ottaa huomioon että laukkasimme keskellä piikkipuskaa - ja huutelin joka puolelle sorryja. Sillä kapealla polulla kun ei todellakaan olisi mahtunut ohittamaan, ja runnoimmekin etuilumatkallamme niin kanssahevoset kuin ratsastajatkin. Parikymmentä ratsukkoa myöhemmin pääsimme etummaisena kulkevan oppaan taakse, ja niin oli munkin hevonen taas kuin itse päivänsäde.

Housut lensivät puskaseikkailun seurauksena roskiin, mutta muuten täytyy sanoa että mielettömän ihana reissu. Oli yksi kevään ensimmäisistä oikeasti lämpimistä päivistä, kilit hyppelivät iloisesti kukkien keskellä ja ratsastusvaellus toi oman lisänsä muutenkin upeaan reissuun. Sain verestää ratsastustaitojani, viime kerrasta kun on jo useita vuosia, ja pääsin huolehtimaan itseäni paljon suuremmasta eläimestä monen tunnin ajan. Kokemusta rikkaampana taas eteenpäin!

Haluatko au pairiksi #2

Haluatko au pairiksi -sarjan ensimmäisessä osassa valotin hieman perheen etsintää. Jos aihe kiinnostaa, klikkaa itsesi sinne tästä. Nyt on vuorossa paperisota, au pairiksi lähtemiseen liittyvät maksut ja muu sellainen. Eri vaiheiden tarpeellisuus ja hintojen suuruus hieman riippuvat ihmisestä ja tilanteesta ja vuodesta ja muusta, mutta tässä nämä ovat pääpiirteittäin.

Mitä siis pitää hoitaa ennen au pairiksi lähtemistä?

♠ Matkavakuutus. Jos sairastut, kadotat matkatavarasi tai jotain muuta ikävää tapahtuu, olet ainakin rahallisesti turvattu. Valitse juuri sinulle parhaiten sopiva vakuutus, ja jos vakuutusyhtiöiden sivut ovat hepreaa, pyydä vaikka äitiä tai isää apuun.

♠ Passi kannattaa hankkia ajoissa, ja siihen passikuva. Jos passi on jo olemassa, varmista että se on voimassa koko au paireilusi ajan.

♠ Varmista myös, että pankkikorttisi on voimassa koko ulkomailla olosi ajan. Ei ole kiva huomata puolivälissä vuotta, ettet pystykään enää maksamaan sillä mitään. 

♠ Eurooppalainen sairasvakuutuskortti, mikäli matkustat EU- tai ETA-maahan. Vaikka toivon mukaan selviät reissusta ilman lääkärikäyntejä, on tällainen hyvä löytyä takataskusta. Kortista lisää voit lukea klikkaamalla tätä, ja saman linkin takaa pääset myös tilaamaan itsellesi sellaisen.

♠ Muuttoilmoitus kelaan. Täältä voit lukea lisää asiasta, ja pääset myös tekemään ilmoituksen. Lomakkeesta löytyi, ainakin minun sitä täyttäessäni, ihan oma kohta au paireille. Muista myös ilmoittaa paluustasi Suomeen ajoissa.

♠ Puhelinliittymä ja postin ohjaaminen. Sulje liittymäsi, tai vaihda se johonkin superhalpaan. Ohjaa posti esimerkiksi vanhempien tai muun henkilön osoitteeseen, joka pystyy huolehtimaan saapuvista kirjeistäsi.

♠ Muut sekalaiset asiat. Näitä voivat olla esimerkiksi kämpän irtisanominen, matkalaukun hankkiminen, lemmikin sijaiskodin järjestäminen tai muut vastaavat. 

♠ Lentoliput on hyvä hankkia ajoissa. Sovi myös, miten pääset lentokentältä perheen luo: hakevatko he, vai selvitätkö itse tiesi perille.

♠ Työsopimus, jos sellaisen haluat. Siinä on hyvä määritellä ainakin työajat, työtehtävät, ja miten ongelmatilanteissa toimitaan. Jälkimmäisissä sopimuksesta on ehkä kaikkein eniten hyötyä, sillä silloin voit vain sanoa että sopimuksessa sanotaan näin, mutta olette tehneet eri tavalla. Ilmankin kuitenkin pärjää, ja esimerkiksi itse en mitään sopimusta missään vaiheessa tehnyt. 

♠ Yritä huolehtia kaikki etukäteen, niin ei tarvitse ulkomailta käsin selvittää esimerkiksi väärään osoitteeseen menevää postia. Kannattaa myös vaihtaa etukäteen muutama kymppi tulevan maan valuutaksi, niin voit ostaa kentältä juotavaa tai maksaa tarvittaessa bussilipun.

Paljon au pairiksi lähteminen siis maksaa?

♠ Passin hankkiminen maksaa ainakin tätä postausta kirjoittaessani 48 euroa.

♠ Matkavakuutuksen hinta riippuu kokonaan vakuutuksesta, mutta eurooppalainen sairasvakuutuskortti on (muistaakseni) ilmainen.

♠ Lentolippuihin menee joitakin satoja kohdemaasta riippuen, tai jopa alle satasen jos onnistut bongaamaan halvat lennot. Eurooppaan mennessä au pair yleensä itse maksaa lennot, mutta kauemmaksi matkaaville saattaa myös hostperhe kustantaa matkat. 

♠ Muut satunnaiset kulut, kuten matkalaukun tai uusien matkakenkien osto. 

♠ Au pairiksi lähteminen ei ole ilmaista, mutta melko halvalla siinä kyllä pääsee. Lentolippujen, passin ja vakuutuksen lisäksi rahaa ei juurikaan tarvitse, ja perillä alat saamaan perheeltä taskurahaa. Summa vaihtelee maittain ja perheittäin. Esimerkiksi Iso-Britanniassa au pairin keskimääräinen taskuraha on 70-90 puntaa viikossa, mutta sinun kohdemaassasi ja perheessäsi summa voi olla eri. 

Muita, vähemmän tärkeitäkin asioita on hoidettavana ennen lähtöä. Mitä pakata mukaan laukkuun? Pitäisikö läheisistä olla muutama kuva mukana? Läksiäiset ovat hauska tapa sanoa kavereille hei hei, joten niitäkin voi harkita. Itse myös pyysin esimerkiksi perheen osoitetta etukäteen, jotta pystyin hieman kurkkimaan aluetta google mapsin kautta. Eihän siinä hirveästi ehtinyt oppia, mutta lievitti vähän jännitystä kun tiesi millaiseen paikkaan on menossa.

Kannattaa myös pitää joku läheinen kärryiltä siitä, mihin aikaan sinun pitäisi olla missäkin, mikä on perheen nimi, osoite, sähköposti tai muu. Infoa tätä läheistä kun olet laskeutunut, ja kun olet perillä perheen luona, jotta kaikki tietävät sinun olevan turvassa. Vaikka oma fiiliksesi olisi hyvä, voivat kotijoukot olla todella huolissaan. Ja jos ongelmia ilmaantuukin, ainakin joku tietää missä olet.

Haluatko au pairiksi -sarjan viimeinen osa ilmestyy kahden viikon päästä. Siinä käsitellään sitä vaihetta, kun olet jo perillä perheessä. Miten toimia, että kaikille jäisi au pair -ajasta mahdollisimman kiva fiilis. Ja entä sitten, jos perhe onkin hirveä. Näihin siis vastauksia seuraavassa osassa. Jos joku muu asia jäi askarruttamaan, niin kerro ihmeessä! Vastailen kysymyksiin parhaani mukaan. 

Easter Brunch At Gail's

Suloiset pupunkorvat ovat tuikkineet kahvilan ikkunasta jo monta viikkoa, suorastaan käskien pääsiäisbrunssille. Ei niin herkullista kutsua voi kukaan vastustaa, ja niin mä päädyin istumaan Gail's -nimisen kahvilan pöytään ja pitämään ihan ikiomaa pääsiäisbrunssia. 

Mun pääsiäismenuun kuului Easter French Toast, Bunny Cupcake ja palanpainikkeeksi päärynämehua supersuloisesta pullosta tarjoiltuna. Sana toast saattaa harhauttaa ajattelemaan, että kyseessä olisi joku ruoaksikin kelpaava juttu. Ehei. Tämä toast koostui paahdetusta pullasta, krhm, siis hot cross bunista, friteeratuista banaaneista, pekaanipähkinöistä ja salted caramel -kastikkeesta. Lisänä hieman turkkilaista jogurttia tasapainottamaan kaikkea makeutta. Jo toastin jälkeen muistin, miksi yleensä pitäydyn suolaisissa vaihtoehdoissa: mun makea vatsa on paaaaljon pienempi kuin suolainen vastaava. Kuppikakun puolikas on yleensä ihan tarpeeksi paljon mulle, mutta tarjotkaapa mulle esimerkiksi Gail'sin kanaleipä niin syön sen ja vielä toisenkin samanlaisen.

Kanaleivän sijaan mun edessä nökötti pupumuffinssi, joten päätin pitää taukoa syömisestä ja ottaa sen sijaan pääsykoekirjan esiin. Käsi ylös, kuinka moni muu käyttää brunssiaikansa opiskeluun? Haha, arvasinkin olevani ainoa. Mutta kahvilat ovat ehkä yksi parhaista opiskelupaikoista, ja mulla on tällä hetkellä todella korkea opiskeluinnostus, joten miksipä ei. Pääsiäispupujen sijaan piirtelin vihkoon sinisiä ja punaisia korostusviivoja ja laatikoita. Tästä tää lähtee, tää opiskelijan arki. Pitää vaan pistää varpaat ristiin tai pystyyn tai jotain, ja toivoa että opiskelupaikkakin syksyksi irtoais. 

Mä nautin nyt ylimääräisestä vapaapäivästäni ja jätän teidät herkuttelemaan suklaamunilla ja sen semmoisilla. Nauttikaa pidennetystä viikonlopusta! 

Spring Bucket List

Mä en oikein tiedä, millaisen kevätpostauksen olisin kirjoittanut. Tykkään vuodenaikojen vaihtelusta, ja haluan niiden näkyvän blogissanikin jollain tapaa, mutta tämä kevät on alkanut kovin ristiriitaisissa merkeissä. Toisaalta on kukkivat puut, ihana hostperhe ja pian koittava lähtö Suomeen. Toisaalta taas on lähtö Suomeen ja Brysselin iskut, jotka palauttivat taas mieleen sen faktan, että olen tällä hetkellä yhdessä Euroopan todennäköisimmistä iskukohteista. Ajateltavaa on liian paljon, joten pohdinnan sijaan päätin koota itselleni bucket listin tälle keväälle. Mihin käyttää energiaa vielä täällä Lontoossa ollessa, ja mitä tehdä ensimmäisenä kun lentokone on laskeutunut Helsinki-Vantaan lentokentälle. 

S P R I N G   B U C K E T   L I S T

♥ Toteuta England bucket listin isoimmat jäljelläolevat jutut, eli käy Irlannissa, reissaa pitkin Cornwallia ja vieraile Isle of Wightillä.

♥ Panosta pääsykokeisiin täysillä, sillä palo opiskelemaan alkaa olla jo kova. Tee myös varasuunnitelma, että mitäs sitten jos et pääsekään opiskelemaan.

♥ Hanki kevättakki. Sellainen, mikä sopii useamman vaatteen kanssa ja kestää aikaa vähän paremmin kun syksyllä hajonnut riepu. 

♥ Kokeile vähintään kahta uutta tapaa laittaa tofua. Ehkä niiden avulla oppisin tykkäämään siitä? Kehitä myös uusi ja kiva marinadi kanankoiville.

♥ Käy Lontoon näköalapaikoissa, eli ainakin Sky Gardenissa, Sharpissa ja Emirates Air Linessä. Kamera mukaan, niin näköaloista saa kuviakin.

♥ Toteuta vihdoin reissu Greenwichiin, vietä aikaa puistossa ja vieraile observatoriossa. Ehkä voisi ottaa eväätkin mukaan ja pitää oikean kevätpiknikin.

♥ Herkuttele Hummingbirdin leipomossa ja maista pääsiäisherkkuja Gail's bakeryssa. Jälkimmäisellä alkaa olla jo vähän kiire, joten sinne pitäisi mennä jo tänään tai mahdollisesti huomenna.

♥ Tutustu vihdoin kunnolla Notting Hillin alueeseen, ja vieraile Portobello Roadin markkinoilla joku kaunis lauantaipäivä.

♥ Hanki hostperheelle läksiäislahja (ja mieti ensin että mikäs kumma se voisi olla). Keksi myös jotain kivoja tuliaisia suomi-ihmisille.

♥ Ota yhteiskuva hostperheen kanssa. Kuvia mulla on vaikka millä mitalla jo nyt, mutta ei yhtään sellaista missä olisimme kaikki yhdessä.

♥ Lähetä pöydän nurkalle kertyneet kortit vihdoin ja viimein. Sekin, jonka kirjoitit jo joskus syksyllä, mutta unohdit lähettää. Haha oon ihan toivoton näiden korttien kans.

♥ Käy Madame Tussaudsilla ja Tate Modernissa.

♥ Ota tavoitteeksi kommentoida jokaista postausta jonka luet, jos se herättää minkäänlaisia ajauksia. Kommenttien saaminen on superkivaa, joten miksipä ei piristää kanssabloggaajien päivää niillä. 

♥ Hali kaikki kaverit ihan ruttuun, kun viimein näet heidät.

♥ Löydä pääkaupunkiseudulta ainakin kaksi uutta ja kivaa kahvilaa. 

♥ Tutustu Tampereeseen pääsykoereissulla mahdollisimman hyvin, niin se ei syksyllä olisi enää ihan täysin tuntematon ja outo.

♥ Aloita uintikausi kerrankin ajoissa - ei se vesi niiiin kylmää kuitenkaan ole.

♥ Leikkaa hiukset. En aio - tai edes halua - luopua pitkistä hiuksistani, mutta kuivat latvat olisi syytä napsaista poikki. Eikä haittaisi jos hiukset eivät jäisi joka välissä alle ja väliin ja ympärille ja mihin lie.

Auringonlasku ja rosvolokkeja Brightonissa

En tiedä, miksen ollut aikaisemmin päässyt Brightoniin asti. Ehkä siksi, että olin rinnastanut sen mielessäni Oxfordiin ja Cambridgeen, jotka ovat myös kuuluisia englantilaisia kaupunkeja. Sain kuitenkin huomata, että olen ollut pahan kerran väärässä. Siinä missä Oxford ja Cambridge ovat siistejä ja vanhanaikaisia opiskelukaupunkeja, on Brighton hipsterien, pilviveikkojen ja muiden vastaavien luvattu kaupunki. Kadut olivat värikkäitä, pienten putiikkien julkisivut todella kiinnostavia ja astrokauppoja oli varmaan yhtä monta kuin Lontoossa apteekkeja. Eli siis todella monta. 

Lähdimme siis Brightoniin eräänä sunnuntaiaamuna, ja heti perille päästyämme suuntasimme rantaan. Se ei käynytkään niin yksinkertaisesti kuin olisi voinut luulla, sillä maratoonareiden muodostama ihmismuuri tukki reitin. Kiertotien avulla pääsimme onneksi meren luo, ja ei voinut kuin huokaista ihastuksesta. Mä en ole koskaan ollut rantalomalla, enkä ole viettänyt meren rannalla aikaa kuin ihan muutamia kertoja Suomessa. Brightonin rantaan iskeytyvät aallot olivan siis melkoinen wau -elämys viileästä ilmasta huolimatta. Etsimme simpukoita, kuuntelimme meren kohinaa ja vain kiertelimme rantaa. Onneksi tulimme sesongin ulkopuolella, sillä valtavan ihmismassan sijaan rannalla istuskeli meidän lisäksi vain muutamia ihmisiä. Ihanaa vaihtelua Lontoon ihmisvilinän jälkeen.

Mä olen aina ollut sitä mieltä, että reissussa on maailman turhinta juosta suoraan henkkamaukkaan tai mäkkäriin, kun niitä löytyy joka tapauksessa kaikkialta. Tällä reissulla piti kuitenkin pyörtää ajatukset ainakin puoliksi, sillä kaveri sai valtavasta aallosta kengilleen. Ei auttanut kuin ostaa kuivat tilalle, sillä viileässä kevättuulessa varpaat jäätyvät vähän turhan nopeasti. Henkkamaukasta matka jatkui Brightonin kenties tunnetuimmalle nähtävyydelle, Brighton Pierille. Huvipuistolaitteisiin emme tällä kertaa jaksaneet mennä, mutta sen sijaan innostuimme herkullisista krepeistä. Omaani en tosin ehtinyt kunnolla edes maistaa, kun jo tunsin iskun takaraivossani ja seuraavassa hetkessä näin ruokani lentävän tiehensä. Rosvon tie oli onneksi lyhyt, sillä toinen rosvolokki halusi myös osansa ateriasta. Sain valtavasti osanottoja muilta turisteilta, jotka olivat tilanteen nähneet, mutta mua koko asia lähinnä nauratti. Jotenkin niin absurdia että ruoka vaan lentää pois ja mä seison siinä ihan pihalla kaikesta.

Meillä ei ollut mitään erityisiä suunnitelmia Brightonin varalle, joten rannan jälkeen lähinnä vain kiertelimme paikkoja, kävimme superhyvässä pizzeriassa ja kiertelimme vähän lisää. Havahduimme ajan kulumiseen, kun huomasimme auringon olevan jo kattojen tasalla - ja siitäpä saimme idean. Juoksimme rantaan niin nopeasti kuin pääsimme, ja ehdimme juuri sopivasti ihailemaan, miten aurinko laski suoraan mereen. Taivas oli vihreä ja violetti, punainen ja kultainen - aivan mieletöntä. Joku sanoi joskus, että jokaisen täytyisi nähdä edes kerran elämässään, miltä näyttää kun aurinko laskee mereen. En voi muuta kuin yhtyä ajatukseen. Wau. 

26 Grains, eli puuroja joka makuun

Miltä kuulostaisi esimerkiksi tummasta riisistä valmistettu puuro chilillä ja jättisienillä? Tai vähän perinteisempi versio kanelilla ja omenalla? 26 Grains -niminen puuromesta tarjoilee niin näitä, kuin montaa muutakin makuvaihtoehtoa. Jos Lontoovisiitillä haluaa vähän mäkkimättöä erikoisempia ruokia, niin tämä paikka kannattaa kirjata muistiin. 

Käytiin Millan kanssa pari viikkoa sitten testailemassa puuroja, ja ei voi muuta sanoa kuin että mielettömän hyvää! Mun oli jo pitkään tehnyt mieli kokeilla suolaista puuroa, joten tilasin sitten sellaisen. Sen verran herkkua, että tänne pitää palata useammankin kerran. Jos ottais ensi kerralla makean ja sitten taas uudestaan suolaisen. En olisi ikinä uskonut innostuvani puurosta näin paljoa.

Puuromestan tilat olivat aika pienet: pöydistä näki suoraan keittiöpuolelle, jossa puurot valmistettiin. Mulle tämä on ehdottomasti plussa, koska on aina kiinnostavaa nähdä miten oma safka tehdään. 26 Grainsissa kaikki raaka-aineet olivat ainakin meidän käynnillä tuoreita, kasvikset sun muut pilkottiin käsin, ja puurokin keiteltiin ihan samaan tapaan kuin mäkin kokkaan aamupuuroni. Henkilökunnan hommat näyttivät ihan iiseiltä, mutta itse ei ihan tämän näköisiä puuroja saa keiteltyä - vai pitäisiköhän joskus kokeilla...

Jos puuromahaan ilmestui äkkiä 26 Grainsin mentävä aukko, niin klikkaa itsesi tästä yrityksen kotisivuille. Liikkeitä on tosiaan vain Lontoossa, mikä on hieman sääli. Onkohan Suomessa mitään tämän tapaista? Pitää selvittää asia kesällä, kun joka tapauksessa ajattelin tutustua uusiin suomalaisiin kahviloihin ja ravintoloihin. Vinkkejä niihin liittyen saa heittää, koska suositusten avulla osaan valkata ne oikeasti parhaat. 

Seitsemän kuukautta Englannissa

Aika oikeesti lentää. Kotiinlähtö tuntuu kiitävän kohti pikajunan vauhdilla, ja kenties juuri se kiireen tuntu on syynä mun vielä entisestäänkin nousseeseen matkustusintoon. Kuluneen kuukauden aikana oon kuluttanut kenkiäni vähän kaikkialla: Lake Districtillä, Windsorissa, Brightonissa, St. Albansissa ja ties missä. Blogiin asti olen saanut kirjattua ehkä puolet, kun päiviä ei ole tarpeeksi joka matkan muisteluun. Mutta ehkä parempi näin, voi sitten muistella menneitä reissuja Suomesta käsin, eikä kesken reissailun. Tulevana viikonloppuna ajattelin rentoutua Lontoon vilinässä, mutta sitten taas suuntaan nenäni kohti uusia seikkailuja.

Lähes kaikki muistot kuluneen kuukauden ajalta liittyvät matkusteluun, mutta olen mä sentään jotain muutakin ehtinyt tekemään. Kielikurssilla olen saanut loistaa suomalaisena lukion käyneenä ihmisenä, kun "uudet" kielioppiasiat sujuvat kuin vettä vain. Ei haittaa yhtään olla vaihteeksi se tyyppi jolta muut kysyvät apua, kun on kaikki kouluvuodet ollut ihan pihalla kaikesta. Selittäiskö muuten joku, miksi kolmas konditionaali sujuu nyt niin helposti, vaikka lukiossa olin ihan hukassa sen kanssa? Ehkä mun aivot on puurtaneet sen parissa viimeisen vuoden ja nyt vihdoin päässeet urakan loppuun.

Jokin muukin on alkanut hieman sujumaan, nimittäin itämaiset mausteet. Siinä missä vanhassa kämpässä oli jonkin verran myös suomalaisia mausteita, on täällä pelkästään outoja ja vieraita. Siis jos suolaa ja pippuria ei lasketa. Niillä maustaminen käy äkkiä tylsäksi, joten oli pakko tarttua härkää sarvista ja tarttua vieraisiin purkkeihin. Maustoin kanakastikkeen niinkin asiantuntevasti, kuin arabikirjaimin merkattuja purnukoita haistelemalla, ja ilmeisesti mun nenä toimi ihan hyvin: kehuja tuli hostäidin lisäksi myös hostisältä, joka harvoin sanoo mitään ruoasta. Tästä nää mun kokkaustaidot lähtee ihan uuteen nousuun! Päätin jo, että omaan kämppään on pakko hankkia ainakin Kuminaa, joka tuoksuu ihan superhyvältä. Sitä ennen voisi opetella käyttämään sitä muussakin kuin kanakastikkeessa.

Tulevina viikkoina aion lukea paljon niin englanninkielistä kirjallisuutta, kuin pääsykoemateriaalejakin. Aion matkustaa loppuihinkin bucket listillä oleviin paikkoihin ja katsella lentoja Suomeen. Aion tehdä suunnitelmia vikan lontookuukauden varalle ja pohtia tulevaa suomikesää - Suomi tuntuu tällä hetkellä hauskan eksoottiselta, joten luvassa on varmasti enemmän reissuja ja muuta menoa kuin aiempina kesinä. 

Näytät hyvältä tänään

Millainen peilikuva sinua katsoo, jos vilkaiset peiliin juuri nyt? Mua vastassa on suihkunraikas iho ja pyyhkeeseen kiedotut hiukset. Ilme on vähän väsynyt ja nenänpielessä kammottavan punainen näppy. Mutta oikeastaan kuvajainen on silti ihan kivan näköinen. Sellainen, että voisin jopa sanoa ääneen näyttäväni kivalta.

Välillä tuntuu siltä, että maailmassa on koko ajan enemmän ulkonäköpaineita. Enkä varmasti ole aivan väärässä. Mainoksissa tai lehtikuvissa ei näy rypyn ryppyä, ei huonoa ihoa tai tummia silmänalusia. Katoavaa luonnonvaraa ne ovat myös instagram- ja blogimaailmassa, joissa jokainen esittelee parhaita puolia itsestään - joskus vahvankin kuvankäsittelyn avulla. Täydellisiin kaunottariin verrattuna oma naama alkaa äkkiä näyttää ihan vääränlaiselta. Liian iso nenä ja huono iho, ja hiuksetkin menevät väärällä tavalla. Vaikka kuvatulvaan osaisi suhtautua kriittisesti, saattaa se silti alitajuisesti saada uskomaan, että oma naama olisi jotenkin huonompi kuin kaikki muut. Mutta ei se ole. Välillä on niitä päiviä, kun peilistä katsoo ihmisen sijaan suohirviö, mutta välillä olisi hyvä nähdä itsensä myös nättinä ja sopivana.

Kuulin jokin vuosi sitten radiosta lauseen "jokainen on kaunis omalla tavallaan", ja se pitää paikkansa niin hyvin. Just sä oot kaunis just sillä tavalla kuin vain sä voit olla. Sun hiukset, kasvojen piirteet, väritys ja kaikki muodostavat yhdessä toimivan kokonaisuuden. Mä otan nyt esimerkiksi omat kaverini. Joukkoon mahtuu hiusvärejä mustasta lähes valkoiseen. On pieniä neniä, isompia neniä, leveitä hymyjä ja pieniä suita. Jokainen heistä näyttää mielettömän kivalta, mutta kukaan ei näytä samalta kuin toiset. Oman naaman suurin virhe saattaa olla jonkun toisen mielestä kiinnostavan persoonallinen juttu, tai ehkä joku ei kiinnitä siihen huomiota ollenkaan. Joka tapauksessa kaikki piirteet ovat osa sitä kokonaisuutta, joka tekee sun ulkonäöstä just sun oman.

Älä siis murehdi vääränlaista nenää tai rumaa leukaa. Katso peiliin ja huomaa se kaunis kokonaisuus, johon ne huonommatkin kohdatkin kuuluvat. Huomaa parhaat piirteesi ja totea, että oikeastaan näytät aika kivalta. Oot ihana just noin, ja haluan että huomaat sen myös itse. Siksi haastankin sut kertomaan, mistä asiasta tai asioista tykkäät kaikkein eniten omassa ulkonäössäsi?

Tuima ilme ja märät hiukset, mutta tuona päivänä oli myös hyvä fiilis omasta ulkonäöstä.

Windsor Castle & Oxford

Mitä yhteistä on Windsorin linnalla ja Oxfordin yliopistokaupungilla? Kivisyytensä lisäksi ei juuri mitään, mutta viime viikonloppuna tekemäni Stonehengetour piti sisällään myös nämä kaksi paikkaa. 

Saavuimme linnan porttien ulkopuolelle jo ennen aukeamisaikaa. Jäätävän kylmässä tuulessa odottelu ei ollut mitään herkkua, mutta linnan lämpö tuntui sen jälkeen entistäkin paremmalta. Pieniä epätoivon hetkiä koettiin turvatarkastuksessa, jonka portti vilkutti punaista valoa aina kun yritin päästä siitä läpi. Lopulta joku ehdotti kenkien ottamista pois, ja johan sain portiltakin vihreää valoa. Kengät taitavat olla aika yleinen punaisen valon aiheuttaja, mutta samoilla jalkineilla olen mm. lentänyt useampaan kertaan ilman mitään ongelmia. Noh, ainakin ensi kerralla tiedän mikä mättää jos turvatarkastus meinaa muodostua ongelmalliseksi.

Itse Windsorin linna oli aivan mieletön. Rakastan vanhoja linnoja, niin sellaisia lähes raunioituneita, kuin myös tällaisia sisustettuja ja käytössä olevia yksilöitä. Olen usein miettinyt, miltä näyttää sellainen oikein prameasti sisustettu kämppä - no samalta kuin Windsorin linnan sisätilat. Kultaa oli joka puolella, ja upeita maalauksia kuin kokonaisessa taidemuseossa. Valtaistuinsalin lisäksi pääsin vierailemaan muun muassa kuninkaan pukeutumishuoneessa, kuninkaan makuuhuoneessa, kuninkaan piirustushuoneessa... Ja samanlaiset huoneet myös kuningattarelle ja joillekin muille henkilöille. Sääli että linnassa kuvaaminen oli kiellettyä, olisi ollut hauska jakaa teille paloja kaikesta prameudesta. Nyt joudutte tyytymään googleen. 

Stonehengetourin puolivälissä oli pysähdys Stonehengelle, voitte lukea siitä enemmän tästä postauksesta. Kivipaasien jälkeen matka jatkui Oxfordiin, jossa kävimme pienen turistikierroksen ja saimme sitten hieman omaa aikaa. Oxford oli upean näköinen vanhoine kivirakennuksineen ja kaikkineen. Paremman kokoinenkin se oli kuin Cambridge, jossa kävin jonkin aikaa sitten. Mutta täytyy silti myöntää, että Cambridge vie näistä kahdesta voiton. Jotenkin tuntui että siinä missä Cambridge jäi kiinnostavaksi kokonaisen päiväreissun jälkeen, oli Oxford koluttu jo muutamassa tunnissa. Ihana paikka sekin silti on, ja olen iloinen että pääsin käymään siellä. Katsokaa nyt noita mun ottamia kuvia, jotka eivät edes tee oikeutta kaikille niille upeille rakennuksille. 

Stonehenge

Siellä ne ovat, tuhansia vuosia vanhat kivipaadet. Paljon vaikuttavampina kuin osasin edes odottaa. Harmaa ja tuulinen sää sopii hyvin mielikuvaan ammoisten aikojen englantilaisista, jotka kehää aikoinaan pystyttivät. Vaikka rakentajia on varmasti ollut paljon, lienee paikka kuitenkin ollut silloin paljon rauhallisempi. Nyt kehän edessä on noin miljoona turistia räpsimässä kuvia, kiertämässä kiviä ja leikkimässä lähellä laiduntavien lampaiden kanssa. Silti aidan viereen päästyään tuntuu siltä kuin olisi ihan yksin valtavien kivijärkäleiden kanssa.

En suosittele ketään - paitsi intohimoista stonehengefania - matkustamaan Englantiin vain vanhojen paasien takia, mutta jos on Englannissa jo valmiiksi, on kivikehä ehdottomasti yksi näkemisen arvoisista paikoista. Mun bucket list tuntuu edelleen välillä liian pitkältä, etenkin kun mukana on monta muutamassa tunnissa nähtyä, toisistaan erillään olevaa paikkaa. Ei viitsisi jokaiseen kokonaista päiväreissua tehdä. Viime lauantaina löinkin sitten kolme kärpästä paikkaa yhdellä iskulla, ja bookkasin itselleni stonehengetourin. Kivipaasien lisäksi pääsin vierailemaan myös muutamassa muussa kivientäyteisessä paikassa, eli Windsorin linnassa ja Oxfordin kauniilla kaduilla. Niistä lisää myöhemmin!

Stonehenge oli vuorossa kierroksen puolivälissä, ja olin iloisesti kuvitellut lämpötilan kohoavan siihen mennessä miellyttäviin lukemiin. Väärin kuviteltu, sillä kivikehän luona kävi aivan jäätävä tuuli, joka syväjäädytti luut jopa paksusta vaatekerroksesta huolimatta. Sen sijaan että olisin kävellyt paasien ympäri kerran kunnolla, pikakävelin kierroksen kahdesti - ihan vain pysyäkseni edes melkein lämpimänä. Sääliksi kävi niitä muutamia turisteja, jotka olivat varautuneet reissuun mekolla ja sukkahousuilla. Ehkä ensi reissulla hekin osaavat varautua Englannin säähän - eli siihen että miten ikinä varustaudutkaan, sää on aina jotain ihan muuta kuin kuvittelit. Ja siksi mukana kannattaakin olla kaikki mahdollinen aurinkolaseista sateenvarjoon ja extrapaitaan.