Mulla on lentolippu Suomeen. Siis lentolippu. Suomeen. Olisi vissiin kannattanut uskoa kaikkia niitä vanhoja ja viisaita, jotka väittivät au pair -vuoden kuluvan nopeasti. Niin on nimittäin käynyt, kuten olette ehkä mun joka ikisessä kuukausipostauksessa toistuvista "kylläpä aika on mennyt nopeasti" -jutuista voineet päätellä. Mutta totuushan on se, että joka ikinen viikko on reilusti edellistä lyhyempi, ja lentolippu takataskussa on pakko myöntää että kohta ne hyvästit vaan on heitettävä.
Vaikka kuinka haluaisi väittää, ettei lähtö täytä vielä ihan kaikkia ajatuksia, niin kyllä se ainakin suurimman osan täyttää. Pitäisi hoitaa noin miljoona asiaa, joista päälimmäisenä isomman matkalaukun hankkiminen. Mitäköhän oon ajatellut, kun tulin tänne käsimatkatavaroihin mahtuvan minimatkalaukun kanssa!? Läksiäislahjatkin voisi jossain vaiheessa kehitellä, haluan antaa jotakin kiitokseksi ihanasta vuodesta. Mutta mitä antaa ihmisille joilla on jo kaikkea? Etenkin aikuisille soveltuvia lahjavinkkejä otetaan vastaan, kiitos. Tuliaisia en uskalla edes miettiä, ennen kuin saan sen isomman laukun käsiini. Sitten vasta katsotaan että mahtuuko pakkaamisen jälkeen mukaan enää mitään ylimääräistä. Koepakkauksen jälkeen vasta katsotaan, mahtuuko mukaan mitään ylimääräistä.
Oon superinnoissani suomikesästä, sillä nyt kotimaan luontoa ja muita upeita juttuja osaa arvostaa paljon enemmän. Mulla on pitkä lista asioista jotka aion kesällä toteuttaa, mutta siitä lissää myöhemmin. Nyt voisi palata vielä hetkeksi menneeseen kuukauteen ja katsoa miten on mennyt. Reissuja tuli edeltävän kuukauden huimaan tahtiin verrattuna aika vähän, mutta jonkin verran kuitenkin. Itse asiassa tämän postauksen julkaisuhetkellä olen seikkailemassa pitkin Cornwallia. Sen jälkeen on suunnittelmissa päiväretki Isle Of Wightille ja sitten mun UK bucket listin paikat alkavatkin olla Irlantia lukuunottamatta koluttu. Irlantiin tuskin enää edes ehdin, sillä heti Cornwallin jälkeen tuskin jaksaa uutta isoa reissua ja kotiinlähtökin lähestyy. Mutta hei, pitäähän jotain jäädä ensi kerrallekin!
Kielitaitoon on pakko palata vielä kuukausikatselmuksen lopuksi, sillä se oli mulle suuri ongelma tänne tullessani. Ilokseni voin kertoa kehityksen olleen huimaava! Lasten kanssa puhun englantia jo niin sujuvasti, että useampi ihminen on luullut mua britiksi. Aikuisten kanssa käytetään paitsi pidempiä ja vaikeampia lauseita, myös vaikeampia aiheita. Virheitäkin tulee sen takia paljon enemmän, mutta pystyn siitä huolimatta keskustelemaan rennosti niin päivän tapahtumista kuin opintotukileikkauksista ja Suomen pakolaispolitiikastakin. Tekisi mieli vain käyttää englantia koko ajan ja joka paikassa. Lainasin kirjastosta kasan englanninkielistä kirjallisuutta, joten lukemista ei ainakaan hetkeen puutu.
Oho aika on tosiaan mennyt nopeesti, sillä ihan kuin sun ensimmäisestä Englantipostauksesta ois vasta joku kakskolme kuukautta O.o Toi on kyllä varmasti ollut ihan huippukokemus! :) Nauti vielä niistä vimosista ajoista siellä! :) http://anskisss.blogspot.fi/
ReplyDeleteJoo älä vaan! Ja kiitos, nautin kyllä ♥
DeleteKiva postaus! :) Puhuitko sää ennen au pair-vuotta minkä verran englantia ja minkä "tasonen" sää siinä olit? Ihan huippu juttu, että oot kehittyny nuin huimasti sen puhumisessa!! :-)
ReplyDeleteTosi huonosti! Hyvä ku osasin sanoa yes ja no (toki sanavarasto oli vähän tota isompi jo tuolloin, mut puhekynnyksen sijaan vois puhua puhevuoresta). Kahvilassakin asiointi onnistu tasan niin kauan ku barista kiltisti teki kahvin ilman ylimääräisyyksiä. Mut heti jos olis pitäny tietää haluuko suklaata kahvin päälle (tai ees ymmärtää se kysymys), ni olin jo ongelmissa. Tosta tilasta oon tosiaan kehittyny ihan huimasti, ja kaikille kielitaidottomille rohkaisuna että jos mä oon pystyny tähän, ni pystytte kyl tekin! :D
DeleteMä oon miettinyt, että antaisin mun aupairvuoden lopuksi valokuvakansion, jossa on kuvia kuluneelta vuodelta. :) Sit jos sun hostvanhemmilla on jotain omia harrastuksia, niin oisko jotain niihin liittyvää? Ite esimerkiksi voisin hostäitille antaa kirjan, jossa on paljon ompeluohjeita, koska hän tykkää ommella vaatteita tosi paljon. Mun mielestä lapsille on paljon vaikeampi keksiä läksiäislahjoja kuin hostvanhemmille. Noilla lapsilla on jo kaikkea, haha.
ReplyDeleteTsemppii vielä loppuajalle aupairina! :)
Valokuvakansio kuulostaa ihanalta! Pitää kattoa jos jotain samantapaista sais itekin väkerrettyä ^^ Ku näillä tuntuu olevan oikeesti jo kaikki mahdollinen mitä voi tarvita. Lapsille sen sijaan oon keksiny jo lahjan, joten ees puolen perheen kans voin olla huoletta :D
DeleteJa kiitos, tsemppiä sulle kans! :)