Kaunissaaressa

Kaunissaari on totisesti nimensä veroinen. Kaunis. Upean merinäköalan lisäksi saaressa on monimuotoinen luonto, joka vaihtelee suuresti sen mukaan, missä osassa saarta sattuu liikkumaan. On pehmeää hiekkaa jossa kävellä vaikka paljain jaloin. On kalliota jolla nauttia ilta-auringosta ja on jylhää metsää jonne voisi jäädä ikuisuudeksi vain ajattelemaan syntyjä syviä.

Ennen syntyjen syvien ajattelua mä kuitenkin pääsin opiskelemaan merenkulun aakkosia, kun matkasimme kohti Kaunissaarta. Tähystin merimerkkejä kiikareilla ja koitin tutustua vähän myös alueen karttaan. Ei mun taidoilla vielä perille oltais päästy, ja onneksi ruorissa olikin vähän kokeneempia tyyppejä. Mutta nyt tiedän mäkin jotain etelämerkeistä sun muista. 

Meidän onneksi juuri reissupäivänä sattui olemaan aurinkoista, vaikka muuten ollaankin saatu sadetta jo aika monen kesän edestä. Niinpä meidän päivä sujui hyvinkin vaativissa oloissa, kun lekottelun lomassa piti vaivautua uimaan ja kaikkea. En oo varmaan ikinä heittänyt talviturkkia näin myöhään, mutta onpahan ainakin heitetty se kauniissa maisemissa!

Aurinkoa ja lämpöä piisasi aina saarikierroksen loppupuolelle saakka. Pelasimme jättishakkia, tutustuimme pieneen valokuvanäyttelyyn ja ihailimme maisemia. Sitten puhelimeen pärähti tieto: saderintama tulossa kovaa vauhtia kohti. Ei auttanut kuin kiiruhtaa paatille ja yrittää päästä lähtemään niin pian kuin suinkin. Kotimatka sujui ukkospilvien kanssa kisaten (ei säätiedotus salamoista ollut maininnut!?), ja vene keinui välillä aika hurjastikin aalloilla. Päästiin kuitenkin perille ehjinä, joten loppu hyvin kaikki hyvin. 

Ja hei, suosittelen Kaunissaarta koko sydämestäni päiväretken kohteeksi! Me mentiin sinne "omalla" paatilla, mutta käsittääkseni sinne kulkee myös lautta. Jos Seurasaaret ja Suomenlinnat on jo niin nähty, niin suunnatkaa seuraavaksi Kaunissaareen.