Olenko mä englantilaistunut? |BP

Suomeenpaluun jälkeen oon huomannut muuttuneeni monellakin tapaa. Osa muutoksista on toivottavasti ihan vain henkistä kasvua, mutta osa taitaa olla Englannin jättämiä jälkiä. Nappasin tähän postaukseen idean Marian blogista jo keväällä, mutta halusin tarkkailla itseäni kesän ajan. Olenko brittiläistynyt niiden yhdeksän kuukauden aikana, jotka saarivaltiossa vietin?



Niin että olenko? Brittejähän pidetään yleensä todella kohteliaina, eikä olettamus aivan hatusta ole vedetty. Ulkomaalaisia vilisevässä Lontoossa aidon britin tunnisti ylitsevuotaan kohteliaasta tavasta ilmaista asiansa, eikä maaseudulla muunlaista puhetapaa tainnut edes kuulla. En mä ihan äklökohteliaisuuksiin vieläkään kykene, mutta sain kyllä suomi-ihmisiltäni kuulla käyttäytyväni paljon kohteliaammin kuin aiemmin. Tämä ei taida olla mikään huono juttu, koska kohteliaasta ja kivasta kohtaamisesta vaikka junavirkailijan tai ärrän kassan kanssa jää parempi mieli molemmille.

Vaikka ruokakulttuuri Iso-Britanniassa on vähän köyhänlainen, leipomuksia löytyy onneksi joka makuun. Mä oon aina pitänyt itseäni kokkina, mutta nyt olen joutunut myöntämään että kyllä se salainen jauhoeukalokin löytyy. Hostlasten vapaapäivinä leivottiin usein kuppikakkuja tai muuta iisiä, ja omalla vapaa-ajallani tungin uuniin milloin banaanileipää ja milloin täytekakkua. Kotikotiin palattuanikin olen ehtinyt paitsi koristelemaan täytekakun, myös muuntelemaan piparitaikinasta ihanat kesäperhoset. Raksin siis voi laittaa tähänkin "testin" osaan.



Leivoksista pääsemmekin kätevästi kuumiin juomiin, joista etenkin tee on englantilaisten rakkaus. Olen aina juonu paljon teetä, mutta totuttelu brittiläiseen mustaan teehen maidolla ja sokerilla vei aikansa. Nyt voin kuitenkin ilmoittaa, että yllätyksekseni jopa tykkään siitä! Huuhhuh. Kahviloissa valitsin kuitenkin useammin kahvin jopa viimeisinä viikkoina, sillä kukapa voisi vastustaa brownien kaverina olevaa flat whitea? En tiedä, kuinka englantilaista kahviloissa ravaaminen on, mutta lontoolaisen imagoon se ainakin kuuluu.

Mun olemattomien lasten kannalta taitaa olla ihan hyvä, ettei niitä ole, sillä Englannista palattuani olisin varmasti tunkenut ne ties mihin taaperomuskariin ja pallerouintiin ja sen semmoisiin. Mun hostlapset (4 harrastusta) harrastivat moneen muuhun verrattuna vähän, sillä tuntui että Englannissa kaikilla on vähintään pari tuntia harrastuksia koulun jälkeen. Nyt oon taas ehtinyt suomettua sen verran, että muistan leikin olevan lasten työtä ja niin pois päin. Vaikka kyllä mä ehkä silti saatan harkita sitä pallerouintia sitten joskus.



Semmoisia englantilaistumisia tällä kertaa. Kai musta ripaus brittiä löytyy nykyään, tai ainakin ymmärrän heidän mielenliikkeitään paremmin kuin ennen. Mutta oon silti perisuomalaisesti sitä mieltä, että asioista on parempi puhua suoraan ja ilman turhia klumeluureja silloin kun on tarvis, ja lukemaan opettelu kuuluu 6-7 -vuotiaiden arkeen, ei 3-4 -vuotiaille. Ja niin, juon jatkossakin teeni mieluummin vihreänä ja ilman maitoa, mutta juustoskonssin saatan sentään pospia siihen seuraksi.

♦ ♦ ♦

11 comments:

  1. Ihana postaus <3 Rakastan brittikulttuuria ja siitä oli kiva lukea näin konkeneen kirjoittamana. Näitä lukisin enemmänkin!

    http://jvsmiina.blogspot.com/

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihana kuulla ^_^ Ja pistetään toive korvan taa myöhempiä BP-sarjan postauksia varten!

      Delete
  2. Tätä oli ihan älyttömän mielenkiintoista lukea - näistä voisi lukea mielellään lisää jatkossakin! :)

    Toisaalta - voi olla, että apinoin aavistuksen tästä ja kirjoittelen itsekin vähän samaan tyyliin... :-D Tätä nykyä tulee katsottua asioita todella toisesta näkökulmasta ja eri tavoin. USA:ssa vietetty aika ja toisaalta amerikkalainen mies antaa ihan erilaista perspektiiviä - ja välillä mulla tuntuu tulevan jopa korvista saakka ulos suomalaisten epäkohteliaisuus, small talkin puute ja välillä meinaan väkisinkin kääntyä punaisia päin oikealle - koska "eikös se ollut ihan laillista"... No, ei Suomessa :-D

    Joka tapauksessa, näitä lisää! <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Haha hei joo, tee ihmeessä tällanen amerikkalaistumispostaus! Täällä ainaki olis yks innokas lukija :D Ja joo suomalaiset kuulostaa tosi epäkohteliailta joskus, etenkin englantia puhuessaan, ku on tottunu kuulemaan kaiken sokerikuorrutteella. En mä silti sanois suomalaisia oikeesti epäkohteliaiks, me vaan keskitytään sokerikuorrutteiden sijaan siihen mikä on tärkeetä ^^ Tämmöset erot tekee reissaamisesta niin mahtavaa, kun pääsee tutustumaan erilaisiin kulttuureihin, käytösmalleihin ja kaikkeen!

      Delete
  3. Todella mielenkiintoinen postaus! :) Varmasti huomaa itsessään uusia piirteitä oltuaan tarpeeksi kauan erilaisessa ympäristössä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. No jep! Niinhän sitä sanotaan että ihminen on läheistensä ja ympäristönsä summa, joten sillä varmaan ulkomaillaolo kasvattaa ihmistä niin paljon :)

      Delete
  4. Olipa kiva postaus lukea! UK on ihan mun yks lempi paikkoja ja brittien kulttuuri vaan on jotenkin mun mielestä aivan ihana :D itse nyt tässä odottelen meilenkiinnolla, että kuinka paljon sitä tuleekaan muuttumaan muutaman Aussi-kuukauden aikana!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Veikkaan että paljon, haha :D Mutta pidä superhauskaa Ausseissa (yks mun pakko käydä -listan kohteista)!

      Delete
  5. Kiva postaus ja todella mielenkiintoista lukea! Näitä voisi lukea lisääkin:)

    Terkuin Harriet

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiva kuulla ♥ Ja pistetään toive korvan taa!

      Delete
  6. Kiva postaus!! Ja hienoja kuvia :)

    ReplyDelete