Hukkasin kaverini Lontooseen, ja muita reissujuttuja

Mun brittireissua voisi kuvailla monella sanalla, mutta rentouttava ei tosiaan ole yksi niistä. Lomakaan ei oikein sovi. Tässä taisi käydä niin, että sitä saa mitä tilaa - hehkutin nimittäin instagramissa tulevia seikkailuja. Ja seikkailuja totisesti sain.

En edes tiedä mistä aloittaa, sekaannuksia sun muita oli niin paljon. Ensimmäinen reissupäivä oli superhektinen, kun matkustimme lentokoneen lisäksi myös useammalla metrolla ja junalla. Ja jos ne junat olisivat edes menneet sieltä mistä piti... Isoilla tauluilla luki yksi laituri, mutta kyseisellä laiturilla oli väärä juna. Henkilökunta kertoo toisen laiturin, ja kun olemme jo matkalla sinne, huudetaankin peräämme vielä yksi laituri. Senkin taululla lukee väärä juna, mutta konduktööri vahvistaa meidän olevan oikeassa paikassa. En silti uskaltanut uskoa sitä, ennen kuin junan kuulutus kertoi meidän todellakin olevan matkalla Bathiin.

Bathissa kaikki sujui suunnilleen hyvin pientä eksymistä lukuunottamatta (vinkki: etsikää hostellinne ennen pimeää), mutta ystävällisen paikallisen neuvoilla selvisimme perille. Lontoossa sen sijaan taas sattui ja tapahtui. Ehkä stressaavin ja kauhein tilanne oli se, kun hukkasimme reissukaverin kanssa toisemme. Lopulta piti soittaa poliisit apuun, kun edellisestä näkemisestä oli tuntikausia aikaa, puhelut eivät menneet läpi ja alkoi olla jo myöhä. Vaan kaikesta selvittiin; löydettiin kaverin kanssa toisemme juuri ennen yöbussimme lähtöä, ja ehdimme kyytiin viime tingassa. Silloin vain väsytti (ja nälätti, koska syöminen oli unohtunut kaiken panikoinnin lomassa molemmilta), mutta seuraavana aamuna piti itkeä ja nauraa senkin edestä.

Niin, ja mainitsinko jo, että hajotin puhelimeni tuossa kaverinhukkaushötäkässä. Loppureissu jatkui siis väliaikaisella parin kympin luurilla.

Viimeisenä iltana Edinburghissa huokaisin helpotuksesta; enää ei ehtisi tapahtua mitään. Vaan kuinka väärässä olinkaan! Yhden ainoan lennon aikana meidän kone mm. täyttyi poliiseista, jotka heittivät jonkun matkustajista ulos (olimme siis vielä kentällä, ketään ei sentään heitetty ilmaan), mun vieressä oleva tyyppi innostui kirjoittamaan mulle runon, sain tölkillisen limsaa niskaani, ja joku random mies heitti mua (ilmeisesti vahingossa) lasipullolla selkään. Lennon viimein laskeuduttua olimme vasta Tukholmassa, jossa piti odottaa vielä jatkoyhteyttä. Ja sitä saikin sitten odottaa. Loppujen lopuksi kone oli lähes kaksi tuntia myöhässä, ja pääsin nukkumaan vasta yhden maissa yöllä - ei kiva jos seuraavana aamuna on aikainen herätys töihin.

Reissussa oli silti myös ihan törkeän kivaa, vaikka erinnäisiä kommelluksia oli aika paljon. Nähtiin upeita paikkoja, koettiin ihania hetkiä, ja mä jopa löysin uuden lempparipaikan Lontoosta. Kertoilen näistä lisää omissa postauksissaan, ettei tämä yksi venyisi kilometrien mittaiseksi. Palataan siis myöhemmin muiden reissujuttujen parissa!