13 | Joulu on antamisen aikaa

Joulu on sitä aikaa, kun kokoonnutaan yhteen perheen kanssa. Joulu on sitä aikaa, kun syödään hyvin, rentoudutaan ja vaihdetaan lahjoja. Ollaan yhdessä. Ja siksi jouluna myös tuntuu erityisen pahalta, jos joltakulta puuttuu näitä joulun tärkeitä osasia.

Kaikilla ei ole varaa hankkia lahjoja edes niille perheen pienimmille. Joidenkin joulupöytä koostuu siitä, mitä kaappien perälle on sattunut jäämään - jos on jäänyt mitään. Joku viettää joulunsa yksin, koska ei ole ketään, jonka kanssa sen viettäisi, eikä kaikilla ole edes kattoa päänsä päällä jouluyönä.

Vaikka joulu on riemun ja yltäkylläisyyden aikaa, niin silloin myös korostuu ikävästi se, että kaikille joulu ei ole sama. Tuntuu hölmöltä stressata kavereiden joululahjoja, "mitähän kaikkea niille antaisi", kun joku pieni lapsi muualla jää ehkä kokonaan ilman lahjaa. Aion kyllä jatkossakin stressata kavereiden joululahjoista, suunnitella aattoaamun herkkuja ja nauttia joulusta, mutta samalla haluan tehdä jotakin niiden hyväksi, joiden joululla ei ole yhtä hyvät lähtökohdat kuin mulla.

Esimerkiksi joulupuukeräykseen osallistuminen ei ole paljoa omasta rahapussista pois, ja jos aikaa on niin erilaisiin hyväntekeväisyystempauksiin tarvitaan runsaasti vapaaehtoisia. Erilaisia tapoja auttaa on niin paljon, että jokaiselle löytyy kyllä omansa. Pienikin panostus omasta ajasta tai rahapussista saattaa olla mieletön ilo toiselle. 

En kirjoittanut tätä tekstiä syyllistääkseni ketään onnellisuudesta, vaan muistuttaakseni, että mekin voimme olla luomassa jollekin kivempaa joulua. Musta ainakin on ihana tietää, että oman aattoiltani suunnittelun lisäksi oon ehkä piristänyt myös jonkun toisen joulunaikaa.