Noin kaksi vuotta sitten mä painoin päähäni valkolakin, pää pullollaan suunnitelmia tulevalle välivuodelle. Opiskelun sijaan halusin nähdä maailmaa ja oppia englantia, ja vuotta myöhemmin palasinkin Suomeen monta kokemusta rikkaampana. Vaan tuli uudet pääsykokeet, ja heinäkuun alussa hylkäysviesti kaikkialta. Ei auttanut kuin kehitellä tekemistä tällekin vuodelle. Näin toisen välivuoden lopulla ajattelin jakaa mun ajatuksia tänne blogiinkin. Teistä moni on myös ehkä viettämässä ekaa tai tokaa välivuottaan, ja teillä muillakin tää hetki saattaa olla edessä nyt tai muutaman vuoden päästä.
Mun eka välivuosi oli just sellainen kuin kaikista lehdistä ja blogeista saa lukea. Päädyin au pairiksi ihanaan perheeseen Lontooseen, opin hurjasti englanti ja matkustelin paljon. Vaikka arki on toki arkea myös ulkomailla, niin viihdyin siinä arjessa tosi hyvin.
Tokan välivuoden alussa olin ihan hukassa. Olin ollut melko itsevarma koulupaikan saannin suhteen, enkä erityisemmin ehtinyt panostaa plan B:n keksimiseen. Onnekseni sain kuitenkin töitä, sillä mun pahin pelko olisi ollut ihan tyhjän päälle jääminen. Kotona hengailu ja eiminkään tekeminen olisivat olleet omiaan lisäämään sitä ahdistusta, mitä koulupaikan ja sitä myötä elämän "suunnan" puuttuminen aiheuttaa jo muutenkin. Jossain vaiheessa aloin kaivata lisää haastetta mun päiviin, ja hankin itseni sen myötä niin kiireiseksi (kuten ehkä ootte huomanneetkin...), että hyvä kun nukkua ehdin.
Tällä hetkellä yritän ihan tosissani päästä kouluun, sillä pikkuhiljaa alkaa ihan oikeasti kaivata kunnollista suuntaa elämälle, ja lisäksi mä oon aina tykännyt oppia uutta. Vaikka koulupaikka on se mihin tähtään, niin tällä kertaa mulla on myös vähän parempi plan B kuin viime vuonna. Uskonkin, että kävi miten kävi, niin tuun olemaan onnellinen.
Kannattaa nauttia ja ottaa kaikki ilo irti välivuosista! Itse olin lukion jälkeen 1,5 vuotta töissä ennen kuin pääsin opiskelemaan, ja se oli näin jälkeenpäin ajateltuna tosi ihanaa aikaa, kun kaikki oli vielä edessä :) Opiskelua ja vakitöitä ehtii tehdä koko loppuiän, joten no stress!
ReplyDeleteToi on kyllä toisaalta ihan totta, että onhan tässä loppuelämä aikaa :D Mut sit toisaalta kuitenkin kaipais jo sellaista haasteetta ja selkeempää suuntaa elämälle. Mut meneisyyden tai tulevaisuuden haikailua paljon tärkeämpää on keskittyä nauttimaan siitä hetkestä jota elää, ja niin mä yritänkin tehdä vaikka välillä "suunnattomuus" vähän stressaakin :)
DeleteViimeinen lause sai hymyn huulille :-)
ReplyDeleteSamaistuin tekstiin, mullakin oli aikoinaan kaks välivuotta - ensimmäisen aikana olin Lontoossa töissä ja tokan aikana vähän enemmän hukassa tulevaisuuden suhteen, mutta kaikki järjestyi sit loppujen lopuksi, tietenkin.
Kieltämättä kuulostaa aika samalta kuin mun tilanne nyt! :D Eiköhän kaikki järjesty myös mun kohdalla, ainakin haluan uskoa niin.
DeleteIhanaa pohdintaa välivuosista, sillä valittuna tai vahingossa tullessaan ne varmasti silti tuovat mukanaan kokemuksia ja ajatuksen tulevaisuudentoiveista :) Mäkin uskon, että miten tahansa käy, niin sä tuut olemaan onnellinen ♥
ReplyDelete♥: Ane
Jep niin tuovat! Ja mullahan on nyt kokemusta sekä valitusta että vahinkovälivuodesta :D Ja ihana Ane, kiitos ♥ Toivottavasti säkin oot ja tuut olemaan onnellinen!
Delete