keskiviikko 31. tammikuuta 2018

Helmikuussa aion...


...panostaa hyviin yöuniin. Voisin vaikka postata teille projektin etenemisestä, niin saan samalla itselleni vähän potkua homman hoitamiseen. Kunnolliset yöunet tekevät ihmeitä, ja viime aikoina niitä hyvin nukuttuja öitä on ollut ihan liian harvoin. Olkoon tämä siis helmikuun ykkösprojekti!

...kuvata enemmän oman mukavuusalueen ulkopuolella. Siis ottaa valokuvia sellaisissa tilanteissa tai sellaisilla asetuksilla, joilla en ole ennen kuvannut. Koulun valokuvauskurssi antanee tähän kivaa lisäboostia, mutta aion haastaa itseäni enemmän myös vapaa-ajalla.

...pitää kiinni koulun deadlineista. Siis oon mä tähänkin mennessä palauttanut tehtävät ajallaan, mutta aika viime hetkillä. Eilen illalla ruotsin oppimispäiväkirja kolahti moodleen vain minuutti ennen palautusten sulkeutumista. Harmailta hiuksilta voitaisiin säästyä, jos alottaisin hommat ihan himpun verran aikaisemmin...

...rentoutua. Oon ennenkin puhunut siitä, miten helposti ahdan mun kalenterin ääriään myöten täyteen. Viimeisen vuoden aikana olenkin oppinut merkkaamaan myös oleiluhetket kalenteriin, ja yksi sellainen hetki on tiedossa jo ensi viikonloppuna. Ihanaa!

...innostua pikkuhiljaa keväästä. Vaikka vielä eletään täyttä talvea, niin pieniä keväisiä juttuja saattaa jo bongata, jos pitää silmänsä auki. Laskiaispullat, tulppaanit ja pääsiäinen symboloivat mulle kevättä, ja erityisesti kaksi ensimmäistä ovat henganneet kaupoissa jo varmaan tammikuun alusta asti.

...lukea jotain ihan muita kuin koulukirjoja. Entisenä lukutoukkana ihan hävettää myöntää, miten vähän nykyään luen. Mutta nyt taitaa olla korkea aika lapsia kirjastoon ja lainata lisää luettavaa. Saa vinkata jos tiedätte hyviä kirjoja!


maanantai 29. tammikuuta 2018

Boyfriend Tag

Mä oon jo pitkään halunnut esitellä teille kunnolla sen mystisen me:n, josta puhun lähes joka postauksessa. "Me tehtiin sitä ja tätä" ja "Me käytiin siellä ja täällä"... Aika moni on varmaan rivien välistä lukenutkin, että nyt puhutaan musta ja mun poikaystävästä. Nyt joulukuussa mentiin J:n kanssa kihloihin, ja sen jälkeen oli pakko lisätä pariskuntapostaus mun to do -listalle. Oon ite tykännyt hurjasti blogeissa pyörineiden boyfriend tagien lukemisesta, joten päädyin tekemään sellaisen myös itse. J:n vastaukset näette tällä perus mustalla, ja joihinkin oon lisännyt orannsilla omaa kommentia perään. 

Niin ja kuvituksena tässä postauksessa on vuoden 2016 reissukuvia meistä kahdesta! Kuvaajana toimi ihana Milla.


Missä ja milloin te tutustuitte?
Yks ilta kun oltiin oltu kaveriporukalla meillä, Linda jäi muiden jälkeen syömään. Yritettiin syödä ranskiksia, mutta uuni ei toiminut ni piti jutella että aika kuluu.

Joo me paistettiin niitä ranskisia varmaan toista tuntia, eikä ne siltikään ihan kypsiltä maistuneet. Mutta hyvä niin, koska sen illan jälkeen alettiin viettämän enemmän aikaa yhdessä.

Mikä oli sun ensivaikutelma Lindasta?
Katoin vaan että onpa pieni tyttö, onks se oikeesti muka mun ikäinen?

Heheh oon tosiaan aika pienikokoinen. Ja J puolestaan ihan älyttömän pitkä!

Mitkä oli teidän ensimmäiset treffit?
Ekoja seurustelunaikaisia en kyllä kuollakseni jaksa muistaa, mutta ennen kun ryhdyttiin seurustelemaan, me käytiin longboardeilla stadissa kaveritreffeillä. Ostettiin Kampista eväksiä ja mentiin Katajanokkaan muurinpätkälle syömään ja ajeltiin ympäriinsä kunnes sitten lopetettiin reissu Halkolaiturille. Parhaat treffit millä oon kaverin kanssa ollu.

Mikä on Lindan kengänkoko?
35 tai 36

Milloin sä tapasit Lindan vanhemmat ekaa kertaa?
Menin niille yhden toisen kaverin kanssa hiihtolomalla. Me ei seurusteltu sillon vielä.

Jep. Oltiin kavereita useampi vuosi ennen seurustelun alkua, joten luonnollisesti ollaan hengattu toistemme kotona ihan kaveriaikoina jo.

Kuvaile Lindaa kolmella sanalla:
Pieni söpö pippurimylly

Ollaan ravintolassa. Mitä Linda todennäköisimmin tilaa?
Jonkun salaatin jossa on esim. paahdettua vuohenjuustoa, tai sitten lohiannoksen.



Missä Linda on tosi hyvä?
Kokkaamisessa.

Missä taas huono?
En keksi näin äkkiseltään, mutta kyllä niitä löytyy sillon tällön kontekstin kanssa.

Mistä haaveilette?
Oman kämpän yhteissisustamisesta ja viimesen päälle hyvästä keittiöstä.

Kyllä! Oon ihan täpinöissäni erityisesti keittiöhaaveista.

Mitä sellaista teet usein, mistä Linda ei tykkää?
Vilkasen kännykkää liika paljon.

Joo. Yksi asia jota inhoan, on kännykän vilkuilu sillon kun olisi ihmisiäkin joiden kanssa olla. Ja silti teen tätä välillä itsekin!

Minkä parissa Linda viihtyy helposti useita tunteja?
Bloggaamisen, artikkeleiden lukemisen.

Kuvaile teidän tavallinen perjantai-ilta:
Katotaan yhdessä joku esim zoellan video ja snugglataan ja syyään jotain roskaa.

Aiemmin myös kokattiin tosi paljon yhdessä! Mun nykyisessä kämpässä ei ole oikein voinut, mutta tulevan kämpänvaihdoksen myötä sitten toivottavasti taas. Ja Zoellan vlogit on ihan parhaita.

Mitä ruokaa Linda voisi syödä vaikka joka päivä?
Graavilohta

Kerro joku Lindan outo tapa?
Se ei osaa istua niinku normaali ihminen! Linda 'istuu' sillee että tuolilla on korkeintaan pohkeet, tai sitten se kyykkii hölmösti ja esittää slaavia.

Hahah joo. Nytkin oon sellaisessa jännässä puolikyykyssä ja nojaan oikeaan jalkaan.

Mikä on parasta teidän parisuhteessa?
Meillä vaa natsaa niin hyvin.



perjantai 26. tammikuuta 2018

Pizzaperjantai

Miten olisi, jos tämä viikonloppu alkaisi vaikkapa superhyvän, itse tehdyn pesto-mozzarellapizzan voimin? Sellaista mä nimittäin leivoin eilen, ja tuli ihan älyttömän hyvää. Peston ja mozzarellan yhdistelmä toimii mun mielestä pakastepizzoissakin tosi hyvin, mutta tää itse tehty versio on vielä sata kertaa parempaa. Ei hullumpi aloitus viikonlopulle.

Pesto on yksi niistä asioista, joita ilman mun ruokatalous ei toimisi. Pestopasta on mun arjen pelastaja, ja erityisen laiskoina päivinä haen kaupasta pesto-mozzarellapizzan. Pesto mätsää täydellisesti myös niihin vähän parempiin ruokiin, joten oli älyttömän ihana ylläri, kun sain Urtekramilta testiin purkillisen heidän basilikapestoaan

Mun on tehnyt koko viikon mieli pizzaa, joten sen iänikuisen pakastepizzan sijaan päätin leipoa vähän normaalia parempaa herkkua. Suurin osa basilikapestosta päätyikin tän reseptin pizzoihin, mutta tuun varmaan kokkaamaan purkin jämistä jotain vielä ensi viikolla. Ja tätä pizzaa pitää kyllä tehdä useammin itse, ihan älyttömän hyvää!


Mozzarella-pestopizza ruispohjalla (2 pyöreetä tai 1 pellillinen)

Tarvitset:
25 g hiivaa
2 dl vettä
½-1 tl suolaa
4 dl vehnäjauhoja
½ dl ruisjauhoja

1 tlk kuorittuja säilyketomaatteja
haluamaasi yrttimaustetta 
suolaa
pippuria
2 rkl oliiviöljyä
pieni sipuli
2 tomaattia
125 g mozzarellapallo 
2-4 rkl  Urtekramin Basil Pestoa*

Tee näin:
1. Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää jauhot ja suola. Alusta hyvin. Peitä kulho liinalla ja jätä taikina kohoamaan lämpimään, vedottomaan paikkaan vähintään puoleksi tunniksi.

2. Laita uuni lämpenemään 250 asteeseen. Jaa taikina kahteen osaan.

3. Taputtele tai kauli taikinapallot omilla leivinpapereillaan pyöreiksi pizzoiksi. Tosi ihanat ilmavat reunat saa, kun taputtelee ja jättää ihan reunimmaisen kaitaleen vähän paksummaksi (varo taputtelemasta ilmakuplia siitä pois). 

4. Murskaa tölkkitomaatit, ja sekoita joukkoon yrttimauste (tai tuoretta basilikaa!), suola, pippuri ja öljy. Mä hoidin murskaamisen ihan vaan käsin, mutta puuhaarukalla tai vastaavalla voisi saada aika hyvää jälkeä myös. Levitä kastike pizzoille.

5. Viipaloi sipuli, tuoreet tomaatit ja mozzarella ohuiksi siivuiksi. Levitä pizzoille haluamaasi järjestykseen.

6. Lusikoi pieniä pestonokareita sinne tänne, ja laita pizzat uuniin. Paista noin 10-15 min. Alempi pizzakin paistuu nätisti, kun vaihdat pizzojen paikkaa paiston loppupuolella. Valmista.

*tuote saatu


keskiviikko 24. tammikuuta 2018

7 x talvinen tekemisidea

Tiedän, että osa Suomea on ollut lumen peitossa jo pitkään, mutta tänne Helsinkiin me saatiin nietoksia vasta muutama päivä sitten. Oonkin ollut valkeasta maasta ihan superinnoissani, ja puuhaillut jo vaikka mitä talvisia juttuja. Pitää ottaa ilo irti lumesta niin kauan kuin sitä on. Kylmät säät ei varsinaisesti oo mun lempparijuttu, mutta lumi tekee niistä sata kertaa siedettävämpiä. Kokosinkin teidän iloksi pienen listan asioista, joita tänä talvena voisi olla kiva tehdä.



7 x talvinen tekemisidea

1. Pulkkamäki - jos luulit että mäenlasku on vain pikkulapsille, niin erehdyt. Kummasti se vauhdin hurma nappaa mukaansa aikuisemmatkin ihmiset. Mä oon ollut tälle talvelle pulkkamäessä jo pari kertaa, ja lisää on varmasti tulossa. Ensi kerralla pitää muistaa varata parit extravillasukat kenkiin, niin varpaat pysyvät lämpimänä pidemmänkin pulkkareissun ajan.

2. Eväsretki lähimetsään - tai miksei kauemmaskin. Kuumaa kaakaota termariin ja vaikka tikkupullan ainekset rasiaan. Sitten vain lumisista maisemista nauttimaan. Pääkaupunkiseudulla ainakin Nuuksiosta ja löytyy ihania nuotiopaikkoja ja retkeilyreittejä. Lisää potentiaalisia vaihtoehtoja löytyy helposti googlesta. 

3. Hauskat valokuvaprojektit - valokuvaharrastajalle talvi on lumoavien tilaisuuksien aikaa. On totta, että luonnonvalo on näinä kuukausina aika vähäistä, mutta vitsit mitä mahdollisuuksia luminen luonto tarjoaa!

4. Lautapeli-ilta - ulkona paukkuva pakkanen on täydellinen syy kutsua kaverit koolle. Kuulin villejä huhuja yli 20 asteen pakkasista, ja voi olla että siinä kohti ei enää hirveästi tee mieli hyppiä ulkona. Tai vaikka tekeekin, niin illaksi on silti aika ihana kokoontua kavereiden kanssa lautapelien äärelle, vai mitä sanotte? 



5. Matkaluistelu - ihanaa vaihtelua perus lähikentällä tapahtuvalle luikkailulle. Mä oon ollut matkaluistelemassa vaan kerran, mutta tykkäsin siitä hulluna ja olisi kiva lähteä joku päivä uudestaankin. Vähän niinkuin lenkille lähtisi, paitsi luistimet jalassa. Kuulemma on olemassa joitakin erityisesti matkaluisteluun sopivia luistimia, mutta myös tavalliset kaunot tai hokkarit käyvät hommaan mainiosti. Täältä löytyy talven 2016 pohjalta päivitetty lista matkaluistelureiteistä. En toki tiedä kuinka moni noista on tällä hetkellä olemassa, mutta kannattaa ehkä käydä tsekkaamassa, jos joku noista on omaa kotia lähellä.

6. Lähde talvituristiksi - kotimaanmatkailu on todellakin in. Tarpeeksi vain lämmintä ylle, niin tarkenee kierrellä ympäri kaupunkeja. Itse oon ollut tän talven aikana muun muassa Turussa, Porvoossa ja Tampereella. Kaikki kolme olivat talviasuissaan ihan mielettömän ihania. Ja pian oon suuntaamassa taas kotikotia päin, talvi on siellä aina kaunein. 

7. Kokkaa talviruokia - niitä pitkänpitkään haudutettavia pataruokia, joita syödessä oikein tuntee miten lämpö virtaa elimistöön. Mun lemppareita on kaikki nepalilaistyyppiset mausteet, mutta kokkaa sä omien makunystyröidesi mukaista ruokaa. Pitkä haudutusaika päästää mausteista esille ihan uusiakin puolia, ja mä ainakin ihastun pataruokiin joka talvi uudelleen ja uudelleen.


maanantai 22. tammikuuta 2018

Blogipäivä Tampereella



Viime viikonlopusta jäi käteen ainakin kasa hauskoja muistoja ja noin 700 kuvaa. Blogimiitti Tampereella supistui sairastumisten sun muiden takia kolmen bloggaajan tapaamiseksi, mutta superkivaa meillä oli tällä pikkuporukallakin. Kierreltiin näkemässä talvista Tamperetta (sen mitä kylmyydeltä viitsimme), otettiin kaikista "parit" kuvat blogeja varten ja illaksi rauhoituttiin herkullisten nepalilaisten ruoka-annosten ääreen. 


Sannan kanssahan me ollaan nähty jo useamman kerran, joten oli ihan parasta istua aamulla samaan bussiin. Parin tunnin matka taittui mukavasti, ja perillä suunnattiin heti ensimmäiseksi kevyelle lounaalle. Mun on ehkä pakko kehua Linkosuon kahvilan valikoimaa; kaikki ruoat näyttivät ihan älyttömän hyviltä. Vegaaninen täytetty leipä oli superherkullinen ja piti mut energisenä pitkälle iltapäivään asti. 

Lounaan jälkeen lähdettiin kiertelemään Tampereen keskustaa, ja napattiin Noorakin meidän matkaan. Noora oli mulle tavallaan tuttu jo blogin ja whatsapin kautta, mutta oli superkivaa nähdä nyt myös livenä. Räpsittiin porukalla toisistamme kuvia, ja liitin tähän alle yhden ihanan otoksen noista kahdesta. Mulle tulee hyvää fiilis kun vain katson tuota kuvaa; ihan huikeita tyyppejä!



Iltaa kohden kylmyys alkoi pureutua ulkovaatteiden läpi, ja alettiin katselemaan ruokapaikkaa, jonka suojissa voisi viettää loppuillan. Noora joutui jatkamaan jo muualle, mutta mun ja Sannan tie vei ravintola Katmanduun. Joku muukin selvästi tykkää nepalilaisesta ruoasta, sillä koko paikka oli aivan täpötäynnä. Meinattiin jo luopua toivosta, mutta onneksi yksi pöytäseurue alkoi vedellä takkeja ylleen juuri kun olimme lähdössä pois. Pienen odottelun jälkeen päästiin vihdoinkin syömään, ja vitsit mun on taas pakko kehua ruokaa. Nepalilainen keittiö on yksi mun lemppareista, ja etenkin pakkasessa vietetyn päivän päätteeksi oli ihana vetää vähän normaalia mausteisempaa sapuskaa.



Ainakin mulla oli ihan älyttömän kiva Tampere-päivä. Oon ennenkin hehkuttanut teille sitä, miten blogin kautta pääsee tutustumaan upeisiin tyyppeihin, ja tässä se taas nähtiin. Oli ihanaa höpötellä blogijuttuja ja kaikkea muutakin, tutustua uuteen ihmiseen ja harrastaa vähän kotimaanmatkailua siinä sivussa. Toivottavasti päästään tulevaisuudessa miittaamaan isommallakin porukalla, olisi huippua nähdä myös niitä, jotka eivät tällä kertaa paikalle päässeet.


torstai 18. tammikuuta 2018

Winter Wonderland



En varmaan ole ainoa, jonka teki mieli hihkua riemusta, kun avasi verhot eilen aamulla. Lunta sataa! Ja sataa muuten vieläkin. Ihan viime päiviin asti ollaan jouduttu kärsimään mustan maan kanssa, mutta nyt koko Helsinki on muuttunut talven ihmemaaksi. Ihan superkaunista joka paikassa. Eilen olo oli aika huono, joten tyydyin ihailemaan lumisadetta sisältä käsin, mutta tänään oli pakko lähteä koulun jälkeen kävelylle. 

On ihan uskomatonta, miten paljon näinkin pieni asia voi vaikuttaa mielialaan. Mulle ainakin tulee hyvä fiilis jo siitä, että tiedän ulkona olevan lunta. Ja vitsit miten kivaa oli käydä yksinään kävelyllä, ottaa vähän kuvia ja nauttia maisemista. Mun on tehnyt jo pitkään mieli hiihtää, katsotaan jos tänä talvena pääsisin vihdoin (aiiiika monen vuoden tauon jälkeen) ladulle. Luistelemaankin olisi hauska ehtiä. Pitää ottaa selvää lähialueen luistelupaikoista ja suunnata jäälle.

Tänään mulla on ollut tosi energinen olo, johtuen ehkä siitä että eilen lähinnä lagasin. Onneksi koulu loppui normaalia aikaisemmin, niin mulla on nyt aikaa hoitaa joitakin rästitehtäviä alta pois. Muun muassa reseptikirjaan olisi monta uutta leikettä, jotka odottavat paikalleen liimausta. Ja siitä tulikin mieleen, että jos teillä on jotain kivoja vegaanisia ruokavinkkejä, niin heitelkää niitä kommenttiboksiin! Etenkin näin talvella tekee mieli kaikkia ihania, lämpöisiä patoja ja sen sellaisia. Lämpimät mausteet ja pitkä haudutus sopivat lumisten maisemien keskelle jotenkin ihan täydellisesti.

Illaksi meillä on suunnitelmana lähteä vielä vähän ulkoilemaan. Kun ei voi olla varma lumien kestosta, niin parasta ottaa niistä kaikki irti nyt kun voi. Nauttikaa tekin näistä ihanista talvikeleistä! Viikonloppukin on onneksi ihan pian, niin on vaikka koko päivä aikaa puuhailla kaikkea hauskaa ulkona.


maanantai 15. tammikuuta 2018

Salmiakki-valkosuklaakakku



Salmiakki-valkosuklaakakku on ehdottomasti yksi parhaista täytekakuista, joita oon leiponut. Vaikka normaalisti raikkaat kesäiset maut on eniten mun mieleen, niin tammikuun kylmyyteen sopii paremmin salmiakin ja valkosuklaan täyteläisyys. Oonkin leiponut tätä herkkua jo kolme kappaletta, kun ensin juhlittiin mun ja poikaystävän kihlausta kotikotona ja sitten vielä poikaystävän perheen ja ystävien kesken. Napatkaa tekin tästä ohje talteen ja leipokaa vaikka heti seuraaviin juhliin!

Alunperin oli tarkoitus laittaa kakkuun ihan "oikeaa" salmiakkia Haganolin salmiakkimixerin muodossa. Sitä ei kuitenkaan löytynyt mistään, joten päädyin hankkimaan sen sijaan hopeatoffeeta. Aika hyvää näinkin! Ja maistui myös ihmisille, jotka eivät tavallisesti niin kauheasti salmiakista välitä. 



Salmiakki-valkosuklaakakku


Tarvitset:
neljän munan kakkupohja (se ihan perus sokerilla kananmunilla ja jauhoilla).
appelsiinimehua
4-5 dl kuohukermaa
1 pss hopeatoffeeta
200-300 g valkosuklaata
koristeeksi salmiakkeja ja muita mustia karkkeja

Tee näin:
1. Mittaa kattilaan 2 dl kermaa ja pussillinen hopeatoffeeta. Sulata toffeet miedolla lämmöllä, ja anna jäähtyä hetki huoneenlämmössä. Siirrä yön yli jääkaappiin. Huolellinen jäähdyttäminen on tärkeää, sillä hopeatoffeekerma ei vatkaudu ellei se ole täysin kylmää.

2. Seuraavana aamuna sulata valkosuklaa vesihauteessa. Jos haluat reilusti kuorrutetta, kannattaa sulattaa 300 grammaa, mutta jos vähempi kuorrute riittää, niin 200 grammaa voi olla ihan sopivasti. 

3. Vaahdota käyttämäsi suklaan määrästä riippuen 2-3 dl kermaa (1 dl / 100 g suklaata). Kääntele joukkoon hieman jäähtynyt valkosuklaa.

4. Vahdota erillisessä astiassa hopeatoffeekerma.

5. Leikkaa kakku kolmeksi yhtä paksuksi kiekoksi. Laita ensimmäinen osa kakkulautaselle, ja kostuta huolellisesti appelsiinimehulla. Levitä päälle reilusti hopeatoffeekermaa, ja jonkin verran myös valkosuklaavaahtoa. Aseta seuraava levy, ja kostuta ja täytä sekin.

6. Kannen kostuttamisessa kannattaa olla erityisen huolellinen, sillä mulla ainakin se  jää helposti liian kuivaksi.

7. Kuorruta kakku valkosuklaavaahdolla, ja koristele salmiakeilla. Nauti.

Vinkki: Saat kakusta helposti gluteenittoman, kun teet kakkupohjan gluteenittomiin jauhoihin ja vaihdat koristekarkit niin ikään gluteenittomiin.


torstai 11. tammikuuta 2018

Lazy Days



Mä oon vieläkin ihan lomatunnelmissa. Koulu alkaa vasta ensi viikolla, joten oon chillaillut kämpällä, nähnyt kavereita ja ylipäätään ottanut rennosti koko tammikuun. Pikkuhiljaa alkaa tuntua siltä, että paluu koulun penkille voisi olla ihan jees, mutta on tää loma tullut kyllä tarpeeseen. Syksy oli jotenkin älyttömän stressaavaa aikaa, joten on tehnyt hyvää ottaa rennosti ja palautua syksyn kiireistä. 

Mun yksi isoimmista tavoitteista alkaneelle vuodelle onkin stressata vähemmän. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta yritän muistaa jatkossa vähän paremmin, että koulukin on vain koulua. Se ei ihan oikeasti haittaa, vaikka välillä menisi pieleen tai ei tentissä muista yhteen kysymykseen vastausta. Isot linjat on paljon tärkeämpiä kuin pienet mokat tai epäonnistumiset. 

Näinä laiskoina lomapäivinä oon saanut vihdoin edistettyä muutamaa ikuisuusprojektia, kuten leikeltyä laatikkoon hautautuneista k-ruokalehdistä parhaat reseptit talteen. Siinä sivussa löysin niin monta kivaa ohjetta, että tulevien viikkojen ruoat taitaa olla aika lailla selvillä. Bujokin on saanut ihanan monta uutta sivua tammikuussa.

Viikonlopun aikana olisi tarkoitus hivuttautua pois lomatunnelmista, sillä viime aikoina olen mennyt nukkumaan siinä kolmen maissa ja herännyt 11-12 välillä. Ei ihan paras mahdollinen rytmi aikaisia kouluaamuja ajatellen. Riittävä unensaanti on kuitenkin mun isoista uudenvuoden tavoitteista toinen, joten siihen olisi syytä panostaa edes nyt alussa. Mutta on tässä onneksi viikonloppu aikaa palautella unirytmi oikeisiin uomiinsa.

Toivottavasti teidän vuosi on lähtenyt käyntiin kivasti! Palaillaan taas ensi postauksessa. 

tiistai 9. tammikuuta 2018

Just nyt hymyilyttää...



...tämän iltapäivän upea auringonlasku. Katselin jo päivällä, että onpa kaunis taivas, ja kaupasta palatessani koko taivas hehkui punaisena, kultaisena, ja violettina. Oli pakko mennä pientä kiertoreittiä ja nauttia ylhäällä olevasta valonäytelmästä.

...pinterestin loputon hääkuvatulva. Oon keräillyt siellä kansioihin muun muassa koristeideoita, kampausideoita, mekkoideoita ja suunnilleen kaikkia muitakin hääideoita. Niiden pohjalta on helpompi miettiä sitä, mitä omilta häiltä haluaa ja mitä ei.

...toffeetee, jonka sain kaverilta joululahjaksi. Oon aina luullut, että toffeen (ym karkkien) makuiset teet ei ole mua varten, mutta oon selkeästi juonut vain vääränlaisia teitä. Tää Niipperin Rooibos Toffee on superherkullista, ja oon juonut sitä varmaan viikon putkeen joka ikinen ilta. 

...kukkahaalari, jonka ostin alennusmyynnistä kesän juhlia varten. Mulla on siitä jotenkin hirmu kiva fiilis, haalari tuntuu jotenkin niin omalta juhlavaatteelta.

...bullet journaliin kokoamani inspiraatioaukeama. Istuin puoli aamua lattialla leikkelemässä lehdistä sopivia kuvia, ja nyt inspisaukeama näyttää just siltä miltä pitääkin. Mun täytyy ehkä jossakin vaiheessa esitellä mun bujo täällä blogissa, kunhan saan tän vuoden bujoilut kunnolla aloitettua.

...aktiivisuuspiikki, joka iski eilen aamulla. Oonkin tän ja eilisen aikana mm. tehnyt pitkästä aikaa kotitreenin, käynyt kävelyllä, pessyt kaksi koneellista pyykkiä, siivonnut yhden ison laatikon, siivonnut koko huoneen ja tehnyt aika paljon yleishyödyllisiä pikkujuttuja siihen lisäksi. Välillä esimerkiks sen pyykinpesun tai kotitreenin aloittaminen tuntuu kauhean hankalalta, mutta jälkikäteen olo on tosi jees.

Mikä sut sai hymyilemään tänään?


lauantai 6. tammikuuta 2018

Kirje vuodelle 2018

Tervetuloa, 2018! Noin vuosi sitten tähän aikaan kirjoittelin kirjettä sun edeltäjälle, ja huomasin tämän aika kivaksi tavaksi. Siispä istuin tänäkin vuonna näppäimistön ääreen. 2017 jätti sulle aika isot saappaat täytettäväksi, mutta uskon sun olevan niiden arvoinen. Oon nimittäin suunnitellut meidän varalle jo kaikenlaista hauskaa.



Toissavuonna mun elämä oli todella tasaista, eikä mitään kovin isoja muutoksia tapahtunut. Edellisessä kirjeessäni toivoinkin runsaita muutoksen tuulia, uusia seikkailuja ja sen sellaista. Koulupaikkaa varten lupasin laittaa itseni likoon, ja sen totisesti teinkin. Paiskin koko kevään hullun lailla töitä, ja nyt syksyllä olen saanut nauttia työni tuloksista. Unelmien koulupaikka irtosi, ja oon tykännyt opiskelijaelämästä hurjasti.

Tällä kertaa en niinkään toivo seikkailuja ja muutoksia. Tai toki niitäkin, mutta ennen kaikkea haluan aikaa ja rauhaa järjestellä mun tähän astisen elämän toivottavasti upeinta päivää. Mentiin nimittäin poikaystävän kanssa joulukuussa kihloihin, ja hääjärjestelyt ovat jo kovassa vauhdissa. Autathan meitä saamaan just sellaisen ihanan ja meidän näköisen päivän, jollaista tavoitellaankin.



Alkumatka sun kanssa menee varmasti pitkälti häiden ja häämatkan järjestelyissä. Ja sitten myöhemmin päästään puuhailemaan sun kanssa mun ja poikaystävän yhteistä elämää. Oon niin innoissani tulevasta, toivottavasti säkin!

Ihan pelkästään häihin en aio edes sun kanssa keskittyä, vaikka oletkin meidän häävuosi. Aion panostaa koulujuttuihin samalla innolla kuin alkusyksystä. Ja haluan stressata ehkä pikkiriikkisen vähemmän kuin tähän mennessä. Koulu on kuitenkin vain koulua, vaikka unelmien paikka olisikin. Ja ehkä silloin saisi myös enemmän aikaiseksi, kun kohdistaisi energian stressin sijaan itse tekemiseen. 



Tälle vuoden pituiselle matkalle sun kanssa on siis luvassa ainakin häähumua, yhteiselämän opettelua ja koulujuttuja. Kaikenlaisia ylläreitä ja ehkä pieniä haavereitakin matkan varrella varmasti on, mutta mulla on kova luotto suhun, 2018. Oothan mulle ja mun läheisille ystävällinen. Ja lopuksi voisin toivoa sulta vielä samaa kuin edeltäjältäsi; rakkautta, terveyttä ja onnellisuutta. Kun nämä kolme toteutuvat, voin tuntea todella nauttivani elämästä. 

Terveisin, Linda

torstai 4. tammikuuta 2018

Astetta jännittävämpi uudenvuodenreissu

Aina ei kaikki mene ihan putkeen. Vai miltä kuulostaa esimerkiksi viiden tunnin pakkopysähdys Abc:lla, tai autolla ojaan päätyminen vain muutamaa päivää myöhemmin? Niimpä. Oli meillä silti tosi onnistunut uudenvuodenreissu; nähtiin kavereita, hengattiin kotikotona ja nautittiin lumisista maisemista. Mutta pitää myöntää, että vähempikin sydämentykytys olisi riittänyt.



Lyhykäisyydessään tuo viiden tunnin pakkopysähdys meni siis niin, että oltiin poikaystävän kanssa noin puolivälissä matkaa mun kotikotiin, kun auto päätti pysähtyä. Ei auttanut kuin lähettää mokoma korjattavaksi ja siirtyä itse lähimmälle huoltoasemalle odottelemaan. Matkaa oli lähtöpaikkaan ja kotikotiin molempiin ehkä 2-3 tuntia.

Jos ihan rehellisiä ollaan, niin mulla oli aika hauskaa, vaikka jouduttiinkin lopulta hengaamaan Abc:llä yli viisi tuntia. Toki muakin ketutti hajonnut auto, siitä aiheutuvat kustannukset ja se, että poikaystävän isän täytyi "turhaan" lähteä tuomaan meille vaihtoautoa. Mutta mulle tuli koko tilanteesta tosi vahvasti mieleen kirja nimeltä Let It Snow. Sen sivut ovat täynnä romantiikkaa ja joulufiilistä, ja samanlainen olo mullakin oli kun istuttiin luminietosten ja joulukoristeiden ympäröimällä huoltoasemalla. Oli jotenkin tosi tunnelmallista, ja olihan mulla paras mahdollinen seuralainenkin siinä. Lopulta matkakin pääsi jatkumaan, kun vaihtoauto kaarsi pihaan suunnilleen samoihin aikoihin, kun korjaamolta soitettiin että kaara on korjattu.



Tässä välissä ehti olla useampi ihana, auto-ongelmaton lomapäivä. Rakennettiin lumilinna mun pikkusisarusten kanssa, leivottiin salmiakki-valkosuklaakakku ja haastettiin itsemme ja muut Trivial Pursuitissa. Sellaista rentoa välipäivien oleilua siis. 

Uudeksi vuodeksi oltiin menossa sielläpäin asuvalle kaverille. Auto tuntui jo lähtiessä vähän kummalliselta, ja pysähdyttiinkin tarkistamaan, olisiko jossakin mahdollisesti vikaa. Päätettiin kuitenkin jatkaa matkaa hyvin hyvin varovasti (VIRHE). Ei päästy kovinkaan kauas kotoa, kun auto päätti pompata reilusti vasempaan. Tie oli todella liukas, joten kaikki poikaystävän yritykset pitää auto tiellä olivat yhtä tyhjän kanssa. Oli ehkä elämäni pelottavimmat sekunnit, kun pyörittiin keskellä tietä ja tajusin että ihan kohta ollaan joko ojassa tai jonkun toisen auton kyljessä. Onneksi päädyttiin ojaan.

Meidän vauhti ei alunperinkään ollut kova, ja lumi pehmensi iskua entisestään. Auto jumittui aika tukevasti ojaan, mutta niin se kuin mekin säästyttiin isommilta ruhjeilta. Traktorin avulla selvittiin takaisin tielle, ja iskän tekemän koekierroksen jälkeen päästiin jatkamaan matkaa sillä samaisella autolla. 



Tää jälkimmäinen autojuttu toimi kyllä erittäin hyvänä opetuksena meille molemmille: autolla ei todellakaan kannata ajaa, jos se tuntuu jo lähtiessä "kummalliselta". Ja kässäriä ei ehkä kannata laittaa pakkasella päälle, jos ei ole pakko, sillä ilmeisesti se oli jäädyttänyt toisen takarenkaan paikoilleen. Eikä me tietenkään huomattu paikallaan olevaa rengasta silloin, kun koko auto oli pysähdyksissä. Onneksi selvittiin tästä jutusta pelkällä säikähdyksellä. Älkääkä te olko yhtä tyhmiä autojen kanssa kuin me oltiin. 

Että sellaiset uudenvuoden seikkailut tällä kertaa. Kotimatka me sentään selvitettiin ihan kunniakkaasti. Kuten yksi apuaan tuossa ojatilanteessa tarjonnut mies meille toivottikin, niin "parempaa uuttavuotta". Toivottavasti teidän uudenvuoden riennot sujuivat jossain muualla kuin ojassa!