Astetta jännittävämpi uudenvuodenreissu

Aina ei kaikki mene ihan putkeen. Vai miltä kuulostaa esimerkiksi viiden tunnin pakkopysähdys Abc:lla, tai autolla ojaan päätyminen vain muutamaa päivää myöhemmin? Niimpä. Oli meillä silti tosi onnistunut uudenvuodenreissu; nähtiin kavereita, hengattiin kotikotona ja nautittiin lumisista maisemista. Mutta pitää myöntää, että vähempikin sydämentykytys olisi riittänyt.

Lyhykäisyydessään tuo viiden tunnin pakkopysähdys meni siis niin, että oltiin poikaystävän kanssa noin puolivälissä matkaa mun kotikotiin, kun auto päätti pysähtyä. Ei auttanut kuin lähettää mokoma korjattavaksi ja siirtyä itse lähimmälle huoltoasemalle odottelemaan. Matkaa oli lähtöpaikkaan ja kotikotiin molempiin ehkä 2-3 tuntia.

Jos ihan rehellisiä ollaan, niin mulla oli aika hauskaa, vaikka jouduttiinkin lopulta hengaamaan Abc:llä yli viisi tuntia. Toki muakin ketutti hajonnut auto, siitä aiheutuvat kustannukset ja se, että poikaystävän isän täytyi "turhaan" lähteä tuomaan meille vaihtoautoa. Mutta mulle tuli koko tilanteesta tosi vahvasti mieleen kirja nimeltä Let It Snow. Sen sivut ovat täynnä romantiikkaa ja joulufiilistä, ja samanlainen olo mullakin oli kun istuttiin luminietosten ja joulukoristeiden ympäröimällä huoltoasemalla. Oli jotenkin tosi tunnelmallista, ja olihan mulla paras mahdollinen seuralainenkin siinä. Lopulta matkakin pääsi jatkumaan, kun vaihtoauto kaarsi pihaan suunnilleen samoihin aikoihin, kun korjaamolta soitettiin että kaara on korjattu.

Tässä välissä ehti olla useampi ihana, auto-ongelmaton lomapäivä. Rakennettiin lumilinna mun pikkusisarusten kanssa, leivottiin salmiakki-valkosuklaakakku ja haastettiin itsemme ja muut Trivial Pursuitissa. Sellaista rentoa välipäivien oleilua siis. 

Uudeksi vuodeksi oltiin menossa sielläpäin asuvalle kaverille. Auto tuntui jo lähtiessä vähän kummalliselta, ja pysähdyttiinkin tarkistamaan, olisiko jossakin mahdollisesti vikaa. Päätettiin kuitenkin jatkaa matkaa hyvin hyvin varovasti (VIRHE). Ei päästy kovinkaan kauas kotoa, kun auto päätti pompata reilusti vasempaan. Tie oli todella liukas, joten kaikki poikaystävän yritykset pitää auto tiellä olivat yhtä tyhjän kanssa. Oli ehkä elämäni pelottavimmat sekunnit, kun pyörittiin keskellä tietä ja tajusin että ihan kohta ollaan joko ojassa tai jonkun toisen auton kyljessä. Onneksi päädyttiin ojaan.

Meidän vauhti ei alunperinkään ollut kova, ja lumi pehmensi iskua entisestään. Auto jumittui aika tukevasti ojaan, mutta niin se kuin mekin säästyttiin isommilta ruhjeilta. Traktorin avulla selvittiin takaisin tielle, ja iskän tekemän koekierroksen jälkeen päästiin jatkamaan matkaa sillä samaisella autolla. 

Tää jälkimmäinen autojuttu toimi kyllä erittäin hyvänä opetuksena meille molemmille: autolla ei todellakaan kannata ajaa, jos se tuntuu jo lähtiessä "kummalliselta". Ja kässäriä ei ehkä kannata laittaa pakkasella päälle, jos ei ole pakko, sillä ilmeisesti se oli jäädyttänyt toisen takarenkaan paikoilleen. Eikä me tietenkään huomattu paikallaan olevaa rengasta silloin, kun koko auto oli pysähdyksissä. Onneksi selvittiin tästä jutusta pelkällä säikähdyksellä. Älkääkä te olko yhtä tyhmiä autojen kanssa kuin me oltiin. 

Että sellaiset uudenvuoden seikkailut tällä kertaa. Kotimatka me sentään selvitettiin ihan kunniakkaasti. Kuten yksi apuaan tuossa ojatilanteessa tarjonnut mies meille toivottikin, niin "parempaa uuttavuotta". Toivottavasti teidän uudenvuoden riennot sujuivat jossain muualla kuin ojassa!