Kurkista mun bujoon: maaliskuu

Mä aloitin bullet journalin vähän vahingossa. Olin varma, ettei mulla olisi aikaa sen ylläpitoon, mutta tykkäsin kuitenkin katsella Youtubesta ihmisten "Plan with me" -bujoiluvideoita. Yhtenä tylsänä iltana päätin kokeilla, miltä mun piirtämä kalenteriaukeama näyttäisi. Siis ihan vain kokeilla, ei mulla silti aikaa bujoilulle ole. Vaan kokeilu siirtyikin saman tien käyttöön, kun vahingossa piirtelin kokonaisen kuukauden valmiiksi.

Nyt mulla on ollut bujo käytössä jo puoli vuotta, ja yllättävän hyvin siihen on löytynyt aikaa. Ainoastaan joulukuun osuus jäi vähän laihaksi, muuten olen kirjoitellut joka kuukaudelle paljonkin. Oma tyyli on myös alkanut löytymään esimerkiksi viikkosivujen asettelussa. Paljon simppelimpi ja mulle toimivampi kuin ensimmäiset versiot. Ainoa, mikä mua hieman häiritsee, on se että aloitin kokeiluni aikoinaan todella ohutlehtiseen vihkoon. Näistä kuvistakin varmaan näkee, että värit näkyvät jonkin verran läpi noista sivuista. Mutta ei se mitään, ensi kerralla käyttöön hieman paksummasta paperista tehty kaveri!

Ensimmäinen varsinainen kuukausiaukeama alkaa aina kuukausinäkymällä. Siihen on helppo merkata tulevat menot niin, että näen kaiken kerralla. Värikoodaan kouluun, työhön ja vapaa-aikaan liittyvät menot eri värein, niin näen helposti jo kalenteria vilkaistessani, miten esimerkiksi mun työvuorot sijoittuvat. 

Kuukausinäkymän alapuolelle kirjoitan yleensä jonkinlaisen tavoitteen tulevalle kuukaudelle. Yleensä tavoite koostuu kahdesta osasta; yhdestä isommasta ja yhdestä pienemmästä palasesta. Maaliskuun kevyempi tavoite on nauttia keväästä ja ulkoilla mahdollisimman paljon.

Alimpana tällä sivulla on habit tracker. Symbolit merkitsevät ylhäältä alas seuraavaa: riittävät yöunet, kunnollinen aamupala, liikunta, siivous ja opiskelu. Saatan lisätä tai poistaa listalta asioita sen mukaan, kuinka hyvin ne toteutuvat mun arjessa. Tavoite on, että erityisesti aamupala muistuisi joka aamu muutenkin, jolloin voisin jättää sen pois listauksesta. Tässä kuussa määrittelin itselleni myös palkinnon, mitä saan jos trackeri on kuukauden lopussa tarpeeksi täynnä. Oon nimittäin jo useamman vuoden haaveillut kunnon liikuntavaatteista, mutta sit toisaalta oon tosi huono ostamaan vaatteita, joten ne jäävät aina kauppaan. Ehkä tällaisen kalenteriin merkityn "luvan" kanssa vihdoin saisi pari urheiluvaatetta kaappiin asti.

Kuukausinäkymän viereisellä sivulla (ei näy kuvissa) on yksinkertaisesti lista, johon päiväkohtaisesti merkkaan mun rahankäytön. Aiempina kuukausina oon väsännyt sitä varten hienon taulukon, mutta tällä kertaa tyydyin laittamaan pelkän otsikon. Täytän listaa sitten sitä mukaa kun käytän rahaa. 

Kuten sanoin, mun viikkonäkymä on todella simppeli. Listaan viikon tavoitteet ja ateriasuunnitelman aukeaman vasempaan ylälaitaan, ja päiväkohtaiset menot kunkin päivän kohdalle. Iltaisin pyrin kirjoittamaan ainakin pari sanaa kuluneesta päivästä, sillä niitä on ihana lukea jälkeenpäin. Etenkin mulle tärkeät hetket löytävät varmasti tiensä bujon sivuille. 

Vaikka listaan tavoitteita niin kuukauden kuin viikkojenkin alussa, niin ne eivät silti välttämättä ole mitään järjettömän suuria asioita. Esimerkiksi jonkin tietyn laatikon siivoaminen, oma aika tai kiinnostavassa tapahtumassa käyminen voivat olla sellaisia, jotka haluan sillä kertaa asettaa prioriteeteiksi. Esimerkiksi jos laitan tavoitteeksi oman ajan, yritän olla sillä viikolla ahtamatta jokaista iltaa täyteen. En ota paineita tavoitteiden täyttämisestä, mutta haluan merkata ne näkyviin, jotta muistan tehdä niiden eteen edes jotakin.

Mun bujosta löytyy myös oma osionsa blogille. Blogipohja on yksinkertainen, kuten oikeastaan kaikki muutkin mun aukeamat. Ensimmäisellä sivulla on kuukausinäkymä, johon merkkaan tulevat postaukset samaan tapaan kuin kalenteriaukeamalle tulevat menot. Sen lisäksi on lähinnä tyhjää tilaa, johon kirjaan ylös postausideoita, linkkivinkkejä ja kaikkea mikä sillä hetkellä tuntuu tärkeältä. 

Kuukauden loppuun teen jonkinlaisen koosten menneestä kuukaudesta. Teen sen kuitenkin yleensä vasta kuukauden lopuksi, sillä silloin vasta tiedän, mitä haluan nostaa esiin. Esimerkiksi Kööpenhaminan reissun lopuksi (lokakuu) listasin Köpiksen kivoimpia paikkoja. Voisin jossakin postauksessa esitellä valmiin kuukauden, jolloin näkisitte miltä mun kuukausi näyttää täytettynä. Ja voisin esitellä myös sen "lopetusaukeaman". Lisäksi mulla on usein kuukausien välissä jonkinlaisia listoja tai muita sivuja, jotka on sillä hetkellä halunnut kirjoittaa muistiin. Tähän mennessä sieltä löytyy esimerkiksi raudansaantivinkkejä, syksyn ämpärilista ja kivoja opiskelupaikkoja (muita kuin kotisohva ja koulun penkki). 

Tältä näyttää mun bullet journal maaliskuussa. Mitä sanotte, kiinnostaisko teitä nähdä enemmänkin bujoilujuttua jatkossa?

15 ajatusta hiihtolomaviikolta

...panostusaamupala starttaa aamun kuin aamun noin sata kertaa normaalia paremmin.

...etsimänsä löytää yleensä heti kun lakkaa etsimästä. 

...joskus on ihan okei olla tekemättä mitään lähes koko lomalla.

...leipominen on toimiva lääke, jos mieleen hiipii epämääräinen ankeus.

...aurinko lisää energiatasoja noin 100%.

...lähteminen voi olla joskus tuhottoman hankalaa, vaikka tiedossa olisi kivakin juttu.

...noutoruoka on oikea pelastus sellaisina iltoina, kun olo on luokkaa peittoburrito.

...urheilu on parasta silloin, kun on niin hauskaa ettei edes tajua urheilevansa.

...lehtikaali on ihan älyttömän hyvää.

...ruuhkassa istuminen on hauskempaa, kun mukana on pientä ruuhkaevästä.

...superparkissa viihtyy hyvin vielä aikuisenakin.

...itse puristettua appelsiinimehua voisi juoda litratolkulla.

...budjetointi on oikeastaan aika hauskaa.

...aloe vera on sinnikäs kasvi, ja sopii jopa ihmiselle joka on onnistunut tappamaan kaktuksen.

...on ihan jees palata kouluun tän loman jälkeen.

Ja me luistelimme auringonlaskuun

Aurinko värjää koko taivaan kylmillä hattaraväreillä. Sininen, vaaleanpunainen ja keltainen lomittuvat toisiinsa. On aivan hiljaista, ei kuulu kuin luistinten suihketta jäätä vasten. Pakkanen on vaalentanut hiukset vitivalkoisiksi, ja edessä kaartuva jäätie jatkuu silmän kantamattomiin. 

En muista iha hirveän monta kertaa, että aikataulujen venymisestä tai ruuhkassa istumisesta olisi ollut mitään kovin suurta hyötyä. Mutta eilenpä oli! Meidän oli alunperin tarkoitus mennä luistelemaan päivällä, mutta lopulta päästiin paikalle vasta vähän ennen auringon laskua. Oli aika ihanaa luistella meren jäällä, kun taivas ja lumi hohtivat kilpaa auringonlaskun väreissä ja pakkanen kutitteli poskia.

Luistelu on ehdottomasti mun lemppari talviurheilulaji, ja sen huomasi aika selkeästi eilenkin. Olin nukkunut edeltävän yön tosi huonosti, ja siitä seurauksena mulla oli koko päivän inhottava päänsärky ja huono olo. Kaikki tuo kuitenkin unohtui samalla sekunnilla, kun luistimen terä kosketti jäätä ensimmäisen kerran. J nauroikin, että mun koko olemus muuttui siinä hetkessä, ja jopa äänensävy oli yhtäkkiä monta kertaa iloisempi. Eli jos jotain paikkaa kolottaa, niin lähtekää vain luistelemaan - paranee varmasti. Näin ainakin mun yhden hengen tutkimus osoitti.

Mä oon ennenkin suositellut teille matkaluistelua, mutta suosittelenpa nyt uudestaan. Jääkiekko ja sen sellainen on toki kivempaa kaukalossa, mutta varsinainen luistelu on mun mielestä kaikkein ihaninta järven tai meren jäällä. Talvinen luonto on älyttömän kaunis, ja matkaluistelussa pääsee niiden samojen kaukalonseinien sijaan ihailemaan koko ajan vaihtuvia maisemia. Vähän kuin lähtisi lenkille, mutta luistimet jalassa. Tuolla saa myös olla suhteellisen rauhassa, sillä suurin osa luistelijoista hengaa edelleenkin kaukaloissa eikä matkaluistelureiteillä.

Luisteluretken päätteeksi voi tehdä esimerkiksi kuten me, ja nauttia mukaan otettuja eväitä. Meillä oli termospullossa maustamatonta valkoista teetä, ja sen kaverina hivenen jäähtynyt omarmunkki. Pidemmälle reissulle kannattaa pakata vaikka kokonainen illallinen, ja nauttia se jonkin kauniin saaren rannassa. Onneksi pakkasia on luvattu vielä pitkäksi aikaa, niin ehtii käydä luistelemassa uudestaankin. Ja uudestaan. Mulla kesti jonkin aikaa päästä luistimilleni, mutta nyt oon taas ihan älyttömän innoissani. Ihanaa ja pakkasentäyteistä viikonloppua teille!

Good Morning

Aamu lähtee kaikkein parhaiten käyntiin, kun malttaa panostaa aamupalaan ihan himpun verran enemmän kuin ehkä huvittaisi. Mä oon nauttinut mun hiihtolomasta muun muassa syömällä hyvää aamupalaa joka päivä, ja kuvassa näettekin useamman mun lemppareista: tuoretta appelsiinimehua, pehmeäksi keitetty muna ja pikaisesti kuumennettua lehtikaalia. Jälkimmäinen on mun uusi ihastus, ja oonkin lisännyt sitä ehkä jokaiseen ruokaani tällä viikolla...

Kouluaamuina en yksinkertaisesti ehdi panostaa aamupalaan yhtä paljon kuin lomalla. Sänky vetää puoleensa ja olisi kaikkea muutakin tekemistä. Hyvä ja monipuolinen aamupala antaa kuitenkin hulluna puhtia päivään, joten tämän kevään tavoitteena voisikin olla aamupalan syöminen joka päivä. Pieni leipäpalakin auttaa jaksamaan paljon paremmin, verrattuna siihen jos ei söisi aamupalaa ollenkaan.

Lomillla aamupala on ehkä päivän paras hetki: hyvän sapuskan äärellä saa istua just niin pitkään kuin huvittaa, ja lukea vaikka lempilehden kevätnumeroa siinä samalla. Rakastan myös sitä, miltä aurinko näyttää heijastuessaan vastapäisten talojen ikkunoista. Niin nättiä! Sitä näkymää oon saanut ihailla suunnilleen joka aamu tällä viikolla, sillä ulkona on ollut todella kivat kelit. Hiihtämään en ole kerennyt, mutta huomenna mennään nauttimaan pakkasauringosta läheiselle jäälle.

Eilen otin aurinkokylpyä pienen kävelylenkin turvin, ja lähdin tutustumaan kämppäni ympäristöön. Osa paikoista on tietysti jo tuttuja, esimerkiksi kaupalle ja bussipysäkeille osaan vaikka unissani. Mutta se "tavallinen asuinalue" jää helposti tuntemattomaksi, jos sitä ei mene varta vasten tutkimaan. Nautiskelin siis valosta ja kiertelin hiljakseen naapurustoa. Löysin ainakin pari potentiaalista lenkkipolkua, ja tajusin että lähimmälle kirpputorillekin pääsee kävellen. Onneksi lomaa on jäljellä vielä monta päivää, niin ehtii iloita auringosta ja pitkistä aamu(palo)ista ennen koulukiireiden jatkumista.

Testissä Lush Dark Arts -jellypallo

Yksi ihanimpia arjen luksushetkiä on se, kun saa pitkän viikon päätteeksi solahtaa kuumaan kylpyyn. Ja vielä parempi, jos kylpyhetkeä on maustamassa hyväntuoksuinen kylpypommi. Kaiholla muistelen mun au pair -aikaa, jolloin mulla oli tapana juhlia niin onnistumisia kuin raskaampiakin viikkoja erilaisilla luksuskylvyillä. Suomeen palatessani jouduin heittämään heipat kylpyhetkille. Mutta muutama viikko takaperin mä bongasin Lushissa ihan älyttömän hyvät alennukset: kylpypommit puoleen hintaan! Oli pakko laittaa yhdelle ystävälle viestiä, ja kysyä voisinko käydä hänen luonaan kylvyssä ensi kerran kun tulen yökylään.

Mulla meni ihan älyttömästi aikaa Lushissa, kun yritin päättää mitä kylpypommia kokeilisin. Olin jo kassalla jonkin sitruksisen kanssa, kun tajusin että Dark Arts on paljon kiinnostavampi. Ei muuta kuin äkkiä vaihtamaan! Ollapa oma kylpyamme, niin viitsisi kokeilla uutuuksia vähän useammin.

Dark Arts -jellypommi on mun mielestä aika miedon tuoksuinen verrattuna moniin muihin Lushin tuotteisiin. Tykkään silti älyttömästi sen tuoksusta, ja laitoinkin pallon mun vaatekaappiin tuoksuttimeksi siihen asti, että pääsin käyttämään sen.

Alla olevassa kuvassa Dark Arts -jellypommi on vasta sulamassa veteen. Suurin osa vaahdosta katosi siihen mennessä, kun ehdin itse kylpyyn, ja värikin muuttui syvemmän mustaksi. Mustuudessa pyörteili kimaltavaa mustaa vähän vähemmän kimaltavassa mustassa, ja täytyy sanoa että Dark Arts on täydellisen sopiva nimi tälle kylpypommille. Mustassa kylvyssä käyminen on ollut jo jonkin aikaa mun haaveena, joten senkin puolesta tämä oli aika ihana.

Rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että Dark Arts on ehdottomasti sotkevin Lushin kylpypommeista, ainakin niistä mitä itse olen kokeillut. Yleensä esimerkiksi iholle ei ole jäänyt mitään jälkiä, mutta nyt olin jokseenkin seepran näköinen noustessani kylpyvedestä Ammekaan ei ollut säästynyt tahroilta. En tiedä johtuuko mustasta väristä, vai siitä että kyseessä on jellypommi. Tai ehkä molempien yhteisvaikutuksesta? Tahrat lähtivät kuitenkin saippualla tosi nätisti pois, ja esimerkiksi iholle jäi ihan yhtä raikas olo kuin muistakin Lushin kylpypommeista.

Vaikka sotkevuuden kanssa olikin hieman ongelmia, niin ostaisin ehdottomasti Dark Arts -jellypommin toistekin (jos mulla siis olisi kylpyamme omassa kämpässä). Oli meinaan ihanan rentouttava kylpy, ja älyttömän hyvä tuoksu! Ehkä jopa yksi mun lempparikylpypommeista, koska värikin on niin kiinnostava. Onko joku teistä kokeillut tätä?

Vapaapäivä ja muita kuulumisia

Vitsit miten ihana oli herätä tänään ja tajuta, että ei ole mikään kiire mihinkään. Meidän tän päivän tunnit oli peruttu, ja olenkin ottanut yllärivapaasta kaiken irti. Just sellaista rentoa ja kiireetöntä oleilua, jollaisesta voi arkisin vain haaveilla. Onnistuin jopa heräämään samaan aikaan kuin arkisinkin, vaikka mulla ei ollut mitään herätystä asennettuna. Rakastan aikaisia vapaa-aamuja, koska silloin tuntuu että koko päivä saa jotenkin erityisen kivan alun. 

Oikeastaan tämä koko viikko on ollut aika onnistunut. Koulussa ollaan paiskittu hommia parinkin kiinnostavan projektin parissa, ja eilen ylitin itseni ja lähdin J:n kanssa uimahalliin. Vesi ei ole ikinä ollut mikään mun elementti, enkä muista milloin viimeksi olisin vapaaehtoisesti käynyt uimahallissa. Ehkä joskus ala-asteella? Nyt kuitenkin tuntui siltä, että yhteistyötä veden kanssa voisi kokeilla uusiksi. Ja aika ihana reissu tuosta tulikin. Uitiin molemmat omiin taitoihimme nähden reipas matka, lilluttiin porealtaassa, ja viivyttiin altailla reippaasti kauemmin kuin olin etukäteen arvellut. Ehkä uimaan voisi lähteä useamminkin?

Meillä on ollut yhden kaverin kanssa jo muutaman kuukauden sellainen yllärivahto, että lähetetään toisillemme pieni paketti postissa kuukauden välein. Eilen avaamastani lähetyksestä paljastui muun muassa ohje törkeän hyviin appelsiinikekseihin, joita ajattelin leipoa tänään. Tämä viikonloppu on nimittäin varattu yökyläilyyn muutaman hyvän kaverin kanssa, ja voisi olla kiva viedä itse leivottuja keksejä tuliaisiksi.

Nyt aion jatkaa vapaapäivän viettoa leipomalla niitä keksejä, että ehtivät jäähtyäkin ja kaikkea. Appelsiinit on just nyt sesongissa, joten erilaiset appelsiinileivonnaiset on muutenkin aika jees tähän vuodenaikaan. Ihanaa viikonloppua teille!

Ollaan armollisia itsellemme

En tiedä teistä, mutta mä olen todella hyvä ruoskimaan itseäni. Tiedättekö, kun tulee möläytettyä jotakin typerää, tai hoidettua jokin tilanne ei-niin-hyvin. Kukaan muu ei varmaan edes muista näitä asioita jälkikäteen, mutta itse jaksaa piiskata itseään vielä pitkänkin ajan kuluttua. 

Tänä vuonna olen ottanut tietoisesti armollisemman asenteen itseäni kohtaan. Virheet kuuluvat elämään, ja niitä sattuu ihan jokaiselle. On turha jäädä vellomaan menneisyydessä, vaan ennemmin kannattaa ottaa virheistä opikseen ja hoitaa tulevaisuuden tilanteet vähän paremmin. 

"Omat puutteet näkyvät itselle niin selkeinä, sillä omia

tekemisiään tarkkailee tietyllä tapaa koko ajan."

Jos mietit sun ystäviäsi, niin muistatko heidän puutteensa ja kummalliset mokansa? En minä ainakaan. Sen sijaan muistan ihania ihmisiä, joilla on älyttömän fiksuja ajatuksia ja jotka luovivat sulavasti tilanteessa kuin tilanteessa. Välillä saattaa jopa iskeä pieni kateus muita ihmisiä kohtaan; "miksi tuolla aina luonnistuu kaikki, ja itse onnistun vain nolaamaan itseni". Mutta tuolla jossain voi hyvinkin olla ihminen, joka ajattelee sinusta täsmälleen samalla tavalla. 

Itsensä kanssa viettää elämässään joka ikisen sekunnin. Se on sekä rikkaus että kirous. Omat puutteet ja mokat näkyvät itselle selkeinä, sillä omia tekemisiään tarkkailee tietyllä tapaa koko ajan. Muut ovat kiireisiä omien puutteidensa kanssa, eivätkä todennäköisesti huomaa sinun virheitäsi lainkaan. Miksi siis itsekään keskittyä liikaa negatiiviseen, kun sen sijaan voisi luoda kivan suhteen itsensä kanssa ja nauttia elämästä sellaisena kuin se on.

"Me olemme täällä oppiaksemme, 

emme ollaksemme täydellisiä jo valmiiksi"

Joskus tosin voi käydä niinkin, että sun moka on oikeasti iso juttu myös muiden kannalta. Esimerkiksi työpaikalla tai ryhmätyötä tehdessä oma virhe vaikuttaa herkästi myös muiden tekemiseen. Tällöin parasta on myöntää ääneen että nyt kävi näin, ja miettiä vaikka yhdessä jonkinlainen ratkaisu tilanteeseen. Tai jos on vahingossa loukannut jotakin, niin simppeli anteeksipyyntö on ehkä parasta mitä voit tehdä. Mennyttä et voi muuttaa, mutta tulevaisuudessa pystyt tekemään mitä vain.

Harvoin nämä "kamalat mokat" edes ovat sellaisia, joihin kukaan muu kiinnittää mitään huomiota. Sanoit ehkä hassusti jossakin tilanteessa, tai kompastuit jonkun nähden, mutta mitä sitten? Sä olet ihan huikea persoona, ja just omanlaisesi. Me olemme täällä oppiaksemme, eikä meidän ole tarkoituskaan olla täydellisiä. Ollaan siis armollisia itsellemme, ja ainakin yritetään hyväksyä itsemme just tällaisina kuin me ollaan. 

Ensi kerralla, kun tekee mieli vajota maan alle tai vihata itseään ihan mistä syystä tahansa, niin muista armollisuus. Sun ei tarvitse olla täydellinen, ei kukaan muukaan ole. 

Postauksen kuvat: Sanna / Pannariblogi

Throwback To Pizza And Gelato Cooking Class

Kuva: Milla

Rakastan reissaamisessa erityisesti sitä, miten kotiin saa palata aina monta kokemusta rikkaampana. Niitä kokemuksia karttuu tietysti jo ihan vain reissatessa, mutta vielä parempaa on jos pääsee kokeilemaan jotakin ihan uutta. Vai miltä kuulostaisi esimerkiksi italialaisten kokkien vetämä kokkauskurssi kauniilla Toscanan maaseudulla?

Meidän viime kesäisen reissun ehdottomia kohokohtia oli tosiaan Pizza & Gelato -kokkauskurssi, jonne ajeltiin Firenzestä kaunista maisemareittiä pitkin. Toscanan alue on ihan älyttömän nättiä, ja oli huikeeta saada kokkausopetusta ihan oikeilta italialaisilta kokeilta. Saatiin paitsi reseptit täydelliseen pizzaan ja gelatoon, myös erilaisia käytännön vinkkejä siitä miten kannattaa tehdä jotakin ja miksi. Niitä on helppo soveltaa kotikeittiössäkin, vaikka aitoa napolilaista pizzauunia en ihan hetkeen ole hankkimassa. 

Parhaat vinkit, joita kokkauskurssilla saatiin:

♥ Pizzataikinaan tulee aivan minimaalinen määrä hiivaa. Hiivan sijaan nostatuksessa isoin juttu on aika. Parasta pizzaa tulee, kun taikinaa jaksaa kohottaa kokonaisen vuorokauden.

♥ Hiivan toimimisen kannalta on tärkeää lisätä suola vasta yhtä aikaa jauhojen kanssa, ei aiemmin. Muutoin suola ikään kuin "tuhoaa" hiivaa, eikä taikina kohoa niin hyvin kuin voisi.

♥ Paras tomaattikastike syntyy kuorituista kokonaisista säilyketomaateista - ja ne kannattaa mursata käsin. Bonusvinkkinä meille vinkattiin, että Mutti -tomaattisäilykkeet on aivan erityisen hyvän makuisia (samaa olen kuullut muualtakin, joten ehkä tässä jotain perää on). 

♥ Täytteiden kanssa vähemmän on enemmän, ja paras lopputulos syntyy laadukkaista raaka-aineista. Pohjan kuuluu olla todella ohut, joten liian suuri määrä täytettä vain vetistää ja rikkoo sen.

♥ Paistoajoissa tärkeää on mahdollisimman kuuma uuni ja sitä vastoin lyhyt paistoaika. Jos siis laittaa pizzaan jotakin kypsyttelyä vaativaa, se kannattaa kypsentää jo etukäteen.

Arvosteltiin kaverin kanssa kaikki meidän reissun jäätelöt ja ruoat, ja pakko sanoa että tuolla kurssilla itse leivottu pizza oli mun ylivoimainen pizzasuosikki - siitäkin huolimatta että hyviä pizzerioita oli suunnilleen joka kulman takana. Hyvää gelatoa söin kaikkialla, ja vaikka mun tekemä olikin hyvää, niin vielä upeampia makuja löytyi gelaterioista. Mä en edes välitä jäätelöstä, mutta italialaiset gelatot on jotain aivan omaa luokkaansa! Kokosin meidän reissun lempparit tänne, jos jätskijutut kiinnostaa. 

Italiassa tajusin myös, että on olemassa karkeasti jaettuna kahta erilaista pizzaa: italialaista ja amerikkalaista. Italialaiset ovat hyvin tarkkoja ihan kaikessa taikinasta täytteisiin, kun taas amerikkalainen heittelee leipomukseensa ties mitä ananaksesta kanaan. Oon luullut, että pizzerioiden pizzat ei oo ihan mun juttu, mutta tuolla tajusin käyneeni vain vääränlaisissa pizzerioissa. Onneksi Helsinkiin on viime vuosina putkahdellut ihania italialaisia pizzerioita useampikin kappale.

Tämä Pizza & Gelato Cooking Class oli valitettavasti vain päivän mittainen, mutta tulevaisuudessa olisi supesiistiä osallistua jollekin pidemmälle kokkausretriitille. Sulkekaa silmät ja kuvitelkaa eteenne upeita maisemia, herkullista ruoan tuoksua ja vieraskielistä puheensorinaa... Matkustelussa niiden kokemusten lisäksi paikallinen ruokakulttuuri on mulle todella tärkeä juttu, ja kokkauskurssilla pääsee tutustumaan siihen paljon ravintolakäyntiä syvemmin. 

Ihanaa laskiaissunnuntaita tyypit! Pizzan ja gelaton sijaan mäkin aion tänään herkutella laskiaispullalla (tai mieluusti vaikka kahdella). 

Kuva: Milla

Cosy Friday Night In

Keitä itsellesi iso kupillinen teetä, ja syvenny vaikka siihen hyvään kirjaan jonka aloittamiselle ei ikinä tunnu löytyvän aikaa.  Perjantai on ihan loistava päivä hengata yksin kotona, ja tehdä kaikkia niitä mukavia juttuja, joita ei yleensä ehdi. Mun kupissa höyryää tällä hetkellä inkiväärin ja rooiboksen maut, ja leikkasin kaveriksi jotakin jääkaapin perälle unohtunutta hedelmää (ehkä verigreippiä?? Saa sivistää jos tiedätte sitrushedelmistä vähän enemmän kuin mä). Pienen blogihetken jälkeen voisin vihdoin lukea The Simple Thingsin tammikuun numeron, joka on odottanut lehtihyllyssä jo pienen ikuisuuden.

Mä olin etukäteen suunnitellut tästä perjantaista ihan kokonaista lindapäivää, mutta päädyinkin tuuraamaan sairastunutta työkaveria aamuksi. Kotimatkalla kiersinkin sitten kaupan kautta, ja palkitsin itseni tulppaanikimpulla. Oon jo jonkin aikaa katsellut niitä kaupoissa, ja vitsit miten paljon huonetta voi piristää yksi kukkakimppu! Odotan jo kesää ja sitä, että kukkia pääsee poimimaan ihan itsekin. 

Se tunne on jotakin ihan parasta, kun saa työntäyteisen viikon jälkeen hieman hengähtää. Vaikka tykkään älyttömästi mun koulusta ja töistä, niin välillä nää viikonloput on enemmän kuin tarpeeseen. Näille päiville onkin jo kaikenlaista kivaa suunnitelmaa. Huomenna kannattaa pysyä kuulolla instastoorien puolella (@liidelz), sillä todennäköisesti tuun päivittelemään sinne aamun tapahtumia! Ja sunnuntaille puolestaan on luvassa lisää rentoilua, sillä sitä mä tällä hetkellä tartten kaikkein eniten.

Ihanaa alkanutta viikonloppua! Rentoilkaa ja pitäkää hauskaa just siinä suhteessa kun tänä viikonloppuna tarviitte. 

Muuttajan muistilista

Mä olen muuttanut elämäni aikana reilusti yli kymmenen kertaa, joten tässä vaiheessa voisi kai jo kutsua itseään konkariksi. Kaikki tapahtumat tuppaavat opettamaan meille jotakin, ja niin näistä muutoistakin on kertynyt yhtä ja toista muistettavaa, jotka osaan ottaa paremmin huomioon tulevissa muutoissa. Ajattelinkin jakaa teille mun parhaat vinkit muuttoon, ikään kuin pienen "muuttajan muistilistan". Oletan, että osaatte itsekin irtisanoa vanhan vuokrasopparin ja hoitaa muutkin muuttoon liittyvät pakolliset asiat. Nämä mun listaamat ovat enemmänkin vinkkejä asioihin, joita et välttämättä ole tullut ajatelleeksi. Osan olen itsekin oppinut vasta kantapään kautta.

Muuttajan muistilista

→ Suunnittele huolella. En vain voi painottaa tätä tarpeeksi, mutta ihan kaikki pakkaamisesta laatikoiden purkuun sujuu nopeammin ja helpommin, kun tiedät mitä teet. Ei sitä ihan turhaan sanota, että "hyvin suunniteltu on puoliksi tehty".

→ Luovu turhasta. Ennen muuttoa on täydellinen hetki käydä läpi omia tavaroitaan, ja myydä esimerkiksi kirpputorilla ne, joille ei ole enää käyttöä. Koko muuttorumba helpottuu huomattavasti, kun on vähemmän tavaraa roudattavana.

→ Aloita ajoissa. Etenkin sesonkituotteet ja muut harvemmin käytetyt jutut on helppo pakata jo reilusti ennen varsinaista muuttopäivää. Ja mitä aiemmin aloitat, sitä todennäköisemmin selviät koko hommasta ilman stressiä.

→ Pakkaa tarpeeksi isoihin laatikkoihin. On tärkeää, että jaksat kantaa valmiit laatikot, mutta miljoonan pikkunyssäkän raahaaminen vie moninkertaisesti aikaa pariin isompaan laatikkoon verrattuna. Hyviä muuttolaatikoita saa ainakin Ikeasta ja Clas Ohlsonilta, mutta todennäköisesti myös aika monesta muusta paikasta.

→ Merkitse laatikot selkeästi. Mitä missäkin on, ja mihin huoneeseen mitäkin on tarkoitus kantaa. Muuttovaiheessa mahdollinen muuttoapu osaa kantaa laatikot juuri sinne minne on tarkoitus, ja sä puolestasi tiedät jo laatikkoa avaamatta, mitä sen sisältä löytyy. 

→ "Ensiapulaukku". Eli sellainen, johon pakkaat kaiken mitä ilman et ainakaan pärjää. Mun ensiapulaukku esimerkiksi sisälsi lakanat, parin päivän vaihtovaatteet, tärkeimmät koulujutut, naposteltavaa ja sen sellaista. Jos muuttaminen venyy iltaan, tai tulee muita kiireitä, on ihana kun pärjäät muutaman päivän myös ensiapulaukun sisällöllä eikä muuttolaatikkoihin ole pakko koskea.

→ Siivoa tuleva asunto etukäteen. Lattiaa voi olla turha pyyhkiä, mutta esimerkiksi kaapit ja hyllyt kannattaa putsata jo ennen muuttokuorman tuomista. Tavaroiden purkaminen käy näppärästi, kun voit asetella kipot ja vaatteet suoraan paikoilleen. 

Onko sulla joitakin hyviä vinkkejä, joita ei tässä listassa mainittu?

Sushia ja aurinkoisia pakkaspäiviä

Viime viikko oli monessakin suhteessa aika jännittävä. Puuhasin uuteen kämppään muuttoa lähes koko viikon - ensin pakkailtiin ja sitten kuskattiin tavaroita. Purkaminen on vielä vähän vaiheessa, mutta eiköhän nuo lattialla lojuvat tavarat löydä kaappeihin vielä tän päivän aikana. Nyt on ihanan rentoutunut olokin, sillä viime viikonloppu oltiin varattu poikaystävän kanssa kokonaan rentoiluun. Muuttojutuista tai kouluhommista stressaamisen sijaan keskityttiin syömään hyvin ja nauttimaan aurinkoisista pakkaspäivistä.

Kokkaaminen on meidän molempien rakas harrastus, joten ulkona syömisen sijaan tehtiin herkkuja ihan itse. Lauantaiksi valmistettiin iso kasa mun lempiruokaa; sushia. Mä oon tehnyt näitä makirullia monta kertaa ennenkin (täällä ohje jota käytän), mutta J pääsi kokeilemaan sushikokkailuja ensimmäistä kertaa. Susheja luullaan yleisesti jotenkin vaikeiksi valmistaa, mutta todellisuudessa etenkin nämä rullat on tosi iisejä. Jotain varmaan kertoo se, että J ensikertalaisena onnistui tekemään ihan yhtä nättejä rullia kuin missä tahansa ravintolassa?

Sunnuntaina oli mielettömän ihana sää, ja käytiinkin nauttimassa valokylvystä aamukävelyn muodossa. Pakkanen nipisteli poskia, ja aurinko sai olon ihan superiloiseksi. Voi kun tällaisia päiviä tulisi vielä monen monta lisää! Mun täytyy viedä luistimet pikimmiten teroitettavaksi, niin pääsen luistelemaan helmikuiseen säähän.

Eilen illalla jatkettiin muuttohommia vielä sen verran, että tyhjennettiin kaikki pahvilaatikot ja vietiin ne pahvinkeräykseen. Nyt oon saanut suurimman osan huonekaluista paikalleen, ja lattiakin näyttää koko ajan siistimmältä. Tästä huoneesta tulee tosi kiva, kunhan saan kaiken järjestykseen! Ihanaa maanantaita teille, tehdään tästä viikosta kiva.

Muuttojuttui

Kuva: Maria keränen

Mun oli tarkoitus muuttaa uuteen kämppään eilen, mutta ulkona riehunut lumimyrsky vähän sotki suunnitelmia. Olisi ollut hullun hommaa lähteä muuttokuorman kanssa Helsingin ruuhkiin, kun radio huusi aamusta iltaan miten joka paikassa on kolareita, karmea ajokeli ja kaikkea muuta vastaavaa. Eikä mulla tai mun tavaroilla mikään kiire ole, ollaan parkkeerattu väliaikaisesti poikaystävän kotiin.

Käytiin kuitenkin eilen koulun jälkeen tsekkaamassa mun uusi kämppä, ja vitsit miten kiva se on! Etenkin mun entiseen asuntoon verrattuna aivan huikea parannus. Ilmanvaihto tuntui pelaavan, ja kaikki pinnat kiilsivät puhtauttaan. Ei mitään ällöttäviä tahroja tai ikiaikaisia likakerroksia, ja jopa kaappien sisukset olivat kuin uudet. Meidän asunnontsekkausreissun tarkoitus oli siis siivota se ennen muuttokuorman tuomista, ja olin jo henkisesti varautunut jynssäämään ja puunaamaan siellä vähintään parin tunnin ajan. Oli aika ihana ylläri, kun tajuttiin että siellä ei oikeasti ole mitään siivottavaa.

Odotan jo aivan innolla sitä, että saadaan mun tavarat muutettua uuteen kämppään. En ikinä oppinut sanomaan edellistä kämppääni kodiksi, mutta tämä uusi tuntuu sellaiselta jo nyt. Asuinympäristöllä on aika iso vaikutus hyvinvointiin, joten oon todella iloinen tästä uudesta asunnosta. Lupaan postailla siitä lisää heti, kun saan paikat kuntoon. 

Ihanaa alkanutta viikonloppua teille, tyypit! Rentoudutaan ihan kunnolla, ja nautitaan talvesta ja lumesta (jota eilisen lumimyrskyn jälkeen on täällä Helsingissäkin ihan reippaasti).

Kuva: Maria Keränen