perjantai 30. maaliskuuta 2018

12 bloggaajaa, 12 lausetta

Mikä muissa bloggaajissa on parasta? Jos ei lasketa sitä, että aika moni on ihan huipputyyppi, niin tietysti se että heidän kanssaan voi höpistä blogijutuista ihan eri levelillä kuin muiden kanssa. Ja toteuttaa silloin tällöin jotain yhteispostauksiakin. Muistatteko, kun tehtiin parin bloggaajan kanssa Q&A postaus viime marraskuussa? Siitä tykättiin silloin aika paljon, joten haluttiin toteuttaa yhdessä lisääkin juttuja. Tällä kertaa postauksen teemana on "jatka lausetta". Mukana on meidän whatsapp -ryhmästä 12 tyyppiä, joista jokainen on keksinyt alun (lihavoituna) yhteen lauseeseen. Linkkasin näiden ihanuuksien blogit tän postauksen loppuun, niin voit käydä kurkkimassa heidänkin lauseenjatkonsa. Ihan kaikki ei varmaan vielä ole ehtineet julkaista omia versioitaan, mutta sunnuntaihin mennessä pitäisi löytyä lauseenjatkoja joka blogista.



Juuri nyt on aika hyvä fiilis. Kirjoitan tätä postausta tiistai-iltana, sillä julkaisuajankohtana oon jo reissussa. Koko kämppä on siivottu, laukut pakattu ja enää tarttis mennä nukkumaan ja herätä reissupäivään. 

Täydellinen kevätpäivä pitä sisällään paljon auringonpaistetta, hyvää fiilistä ja kivaa tekemistä ulkona. 

Viimeksi innostuin kaikesta! Innostun niin helposti, ja tänään oon intoillut muun muassa huomisesta reissusta, auringonpaisteesta, hyvästä lounasbowlista, keväästä ja siististä huoneesta. En muista mikä niistä oli viimeisin. Ja pakko mainita vielä viime viikon innostus, kun päädyttiin kävelyllä vahingossa keskelle joutsenparvea. Niitä oli ainakin kymmenen, ja muutamat niistä sain tallennettua kameraankin.

En koskaan unohda sitä päivää kun istuin lentokoneeseen ja suuntasin au pairiksi Englantiin. Olemattomalla kielitaidolla ja reissukokemuksella matkasin suoraan miljoonakaupunkiin, ja jätin taakse kaiken tutun ja turvallisen ja rakkaan.



Jalkaani vedän mieluiten tennarit tai muut mukavan rennot kengät. 

Tarvitsen päivittäin sosiaalisia kontakteja. Poikaystävä kyllä huomaa jos oon ollut koko päivän yksin, sillä silloin meidän whatsapp-keskustelu täyttyy 85 prosenttisesti mun viesteistä. #yksinpuhelu

Talvi-ihoni pelastaja oli Mossan Vitamin Cocktail mask & night cream, jonka sain bloggaajien pikkujouluista.



Paras puoleni on positiivisuus. Oli tilanne mikä tahansa, niin käännän sen aika nopsaan parhain päin. Enkä ikinä jaksa möhkistellä tai murjottaa kauaa.

Arvostan muissa ihmisissä sitä, että ollaan rohkeasti sitä mitä ollaan ja toteutetaan intohimolla omia juttuja.

Maailmassa eniten ihailen ihmisiä, jotka ovat rohkeasti sitä mitä ovat ja toteuttavat innolla omia juttujaan.

Viimeisen kahden vuoden aikana minusta on tullut paljon rohkeampi, rennompi ja uskaltavampi.



Tämän postauksen tehtyäni aion käydä suihkussa ja painua petiin. Huominen reissu lähestuu hurjaa vauhtia. Teidän tätä lukiessa oon ehtinyt olla matkoilla jo pari päivää, joten jos kroatiajutut kiinnostaa niin kannattaa käydä tsekkaamassa mun instagram @liidelz. Etenkin stoorit päivittyvät aika ahkeraan tahtiin reissujutuilla.



Kurkkaa muidenkin meidän poppoon vastaukset:

tiistai 27. maaliskuuta 2018

Hello, mister sun



Kiva fiilis. Heräsin tänä(kin) aamuna siihen, että aurinko kurkkaili verhojen raosta huoneeseen. On älyttömän ihana, kun on saanut jo monta viikkoa herätä herätyskellon sijaan valoon ja välillä jopa linnunlauluun. Kevät, mä tykkään susta niin paljon! Aika kylmä tuolla vielä tosin on, mutta auringonvalo paljastaa jo, mitä vuodenaikaa kohti ollaan menossa. 

Kotikotona lomaillessa oli parasta, kun ei ollut mihinkään kiire ja sai hengailla ulkona just niin pitkään kuin teki mieli. Vietettiinkin pikkuveikan kanssa päivisin laatuaikaa. Tilkittiin hieman sulanutta lumilinnaa (postauksen kuvat on siitä puuhasta) ja käytiin kävelyllä lumisissa maisemissa. Tänään en ole ehtinyt edes nenääni näyttää pihalla, sillä vielä olisi noin tuhat ja yksi asiaa jotka pitää hoitaa kuntoon ennen reissua. Oon pessyt ainakin sata vaatetta ja muuttanut mieltäni mukaan lähtevien juttujen suhteen lähes yhtä monta kertaa. 

Ulkona paistava aurinko kuitenkin kovasti houkuttelisi pihalle, kaikesta tekemisestä huolimatta. Mun kämpän lähellä on parikin kivaa lenkkeilyaluetta, joten voisi ottaa pienen tauon hääräilystä ja käydä haukkaamassa vähän raitista ilmaa. Jotenkin tää kevätaurinko toimii kuin magneetti, ja vetää mua ulos ihan eri tavalla kuin vielä kuukausi sitten vallinnut hämärä. Mä maltan tuskin odottaa lämpöisempiä ilmoja, kun ulos mennessä voi vain vetäistä kengät jalkaan ja olla onnellinen.

Aurinkoista viikkoa teillekin, palaillaan ensi postauksessa!


maanantai 26. maaliskuuta 2018

Vähän paremmat uuniporkkanat


Porkkana on yksi niistä raaka-aineista, joita löytyy mun jääkaapista aina. Se on niin monipuolinen, ja maistuu hyvältä lähes missä vain. Ehkä lemppareinta on kuitenkin uunissa paahdettu porkkana. Törkeän hyvää jo ihan sellaisenaan, simppelisti maustettuna. Kotikotona käydessä kokkasin kuitenkin ihan next level uuniporkkanoita, nimittäin maustoin ne mun juustolempparilla vuohenjuustolla, ja lisäsin lisukesalaattiin reilusti rucolaa. Nää kolme muodostavat lyömättömän combon. 

Rucolainen salaatti sopii tosiaan loistavasti näiden porkkanoiden seuraksi, ja protskuksi paistoin mulle ja siskolle tofua. Muu perhe söi tofun sijaan jauhelihapihvejä, jotka nekin mätsäsivät hyvin uuniporkkanoiden makumaailmaan. Ja vaikka nää mun vähän paremmat uuniporkkanat onkin parhaimmillaan ruoan yhteydessä, niin pikkusisko veti näitä ihan onnessaan myös iltapalaksi. Maistuu siis todistetusti hyvältä pelkiltäänkin!



Vähän paremmat uuniporkkanat (4:lle)


Tarvitset: 
n. 1-1½ kiloa porkkanoita
3 rkl hunajaa 
loraus soijakastiketta
reilusti kuivattua rosmariinia
öljyä
50 g vuohenjuustoa
auringonkukansiemeniä

Tee näin:
1. Kuori porkkanat, ja pilko niistä noin kuuden sentin mittaisia tikkuja. Paksuuden tai pituuden kanssa ei ole niin justiin, mutta suunnilleen samankokoiset tikut paistuvat tasaisemmin.
2. Kippaa porkkanatikut kulhoon ja mausta mau mukaan hunajalla, soijakastikkeella ja rosmariinilla. Juokseva hunaja sopii tähän parhaiten, mutta jämäkämpikin hunaja käy jos pehmität sitä ensin mikrossa. Lisää sekaan vielä tilkka öljyä ja sekoita hyvin. 
3. Levitä porkkanat pellille, ja paista 220 asteisessa uunissa noin 20 minuuttia, tai kunnes porkkanat näyttävät kypsiltä. Tikkuja kannattaa sekoitella kerran tai pari paiston aikana, niin paistopinnasta tulee tasainen.
4. Porkkanoiden paistuessa paahda auringonkukansiemenet kevyesti pannulla, ja murusta vuohenjuusto valmiiksi. Laita molemmat sivuun odottamaan.
5. Kun porkkanatikut ovat kypsyneet, levitä niiden päälle paahdetut auringonkukansiemenet ja murustettu vuohenjuusto. Nauti esimerkiksi rucolasalaatin ja tofupihvien kanssa.


perjantai 23. maaliskuuta 2018

Unplugging and stuff



Melkein koko maaliskuu on mennyt tietokoneen näyttöä tuijotellessa.  Koulussa kaikki tietokoneella tehtävät hommat oli oikein kasaantuneet alkukuulle, ja olenkin kykkinyt melkein kahdeksasta neljään näyttöä tihrustamassa. Kotiin päästyäni oon avannut koneen, alkanut bloggaamaan ja tehnyt läksyksi tulleita kouluhommia - nekin ylläripylläri tietokoneen ääressä. Jossain vaiheessa pää alkoi tulla jokseenkin kipeäksi kaikesta ruudun tuijottamisesta, ja hoidin vikat kouluhommat hammasta purren. Viime viikonloppuna suuntasin kotikotiin pienelle lomalle, ja päätin että sinä aikana en koskekaan koulu- tai blogijuttuihin. 

On ihan mielettömän paljon energisempi olo, kun on antanut itselleen vähän lepoa elektroniikasta. Ihan täysitaukoa en ottanut, vaan käytin esimerkiksi puhelinta ja kameraa jonkin verran. Mutta aika vähän niitäkin. Oli vaihteeksi tosi jees tehdä kaikkea muuta. Ulkoiltiin pikkuveljen kanssa ja käytiin siskon kanssa lenkillä. Kokeilin uusia reseptejä ja luin pitkästä aikaa kirjoja. Ylipäätään oli kiva vain olla ja nautin siitä että ei ole pakko tehdä mitään - just tällaisesta lomailusta mä tykkään.



Tää rentoilu saa jatkua vielä jonkin aikaa, sillä ensi viikon lopulla lähdetään reissuun muutaman hyvän ystävän kanssa. Oon odottanut tätä meidän matkaa ihan älyttömästi, koska a) ei olla ikinä reissattu yhdessä, haaveiltu vain, ja b) yleensä mulla on matkaseurana tasan yksi henkilö. Nyt meitä on enemmän. Kirjoittelen tästä meidän reissusta varmaan enemmän ensi viikon puolella, mutta vitsit miten iloinen oon jo nyt! Ajattelin myös ajastaa ainakin pari postausta meidän matkan ajalle, mutten halua luvata mitään varmaa: en aio hankkia päänsärkyä takaisin kun just sain sen pois.

Pitkällä tähtäimellä mun pitäisi kyllä löytää jokin tasapaino kouluhommien ja bloggaamisen kanssa. Kun molemmat tapahtuvat pääosin tietokoneella, tulee ruutuaikaa päivässä aika paljon. Tykkään kuitenkin molemmista ihan älyttömästi, enkä voisi kuvitellakaan luopuvani bloggaamisesta sen takia että koulussakin istun koneella. Mulla on ollut jo monta vuotta käytössä sellainen blogivihko, johon kirjoittelen kaikenlaisia ideoita ja joskus postausluonnoksiakin. Voisi ottaa tavaksi tehdä kaikki postaukset ensin sinne vihkoon, ja vasta lopuksi siirtää ne koneelle. Sitä kautta tietokoneella istuminen vähenisi aika reippaasti.


keskiviikko 14. maaliskuuta 2018

Kevät kurkkii jo nurkan takaa, huomasitko sen?



...huomasitko, miten pajunkissat ovat uskaltautuneet ulos kuoristaan?

...huomasitko, miten linnut aloittavat aamut laulullaan?

...huomasitko, miten aurinkoa on näkynyt viime viikkoina enemmän kuin koko talvena yhteensä?

...huomasitko, miten tulppaanit ja pääsiäiskoristeet ovat rantautuneet kauppoihin?

...huomasitko, miten ulkona on valoisaa vielä viidenkin jälkeen?

...huomasitko, miten kumisaappaille on tullut taas käyttöä?

...huomasitko, miten Roihuvuoren kirsikkajuhlaan on enää kuukausi tai pari?

...huomasitko, miten ilmassa tuoksuu jo kevät?

Vielä on matkaa kunnon kevääseen, mutta kaukana se ei enää ole!

maanantai 12. maaliskuuta 2018

Parhaat asiat elämässä on ilmaisia



Mitä raha merkitsee sulle?

Mä tiedostan, että tietty määrä rahaa mahdollistaa monia elämän peruspilareista; ruoan, katon pään päälle... Sopivasti rahaa on silloin, kun ei tarvitse huolehtia tulevista laskuista ja on varaa tehdä silloin tällöin jotakin spesiaalia. Kuten vaikka lähteä tyttöporukalla reissuun tai ostaa uusi, ihana matto kämpän lattialle. Raha luo tietynlaisen pohjan onnelliselle elämälle, mutta parhaat asiat elämässä on siltikin ilmaisia. Halusin omistaa näille elämän ihanille asioille ihan oman postauksensa, sillä sen ne totisesti ansaitsee.



Ystävyys on yksi kauneimmista asioista joita tiedän. Kun jonkun kanssa vain klikkaa törkeän hyvin. Voitte jakaa toistenne kanssa niin ilot kuin surut, ja saatte olla tykättyjä just sellaisina kuin olette. Ajan myötä opitte tuntemaan toisenne läpikotaisin, ja luotte yhdessä mitä upeimpia muistoja. Niitä, joita muistelette lämmöllä vielä vuosienkin päästä. Tähän samaan lasken myös parisuhteen, sillä ainakin omasta mielestäni hyvässä parisuhteessa kumppanisi on samalla myös paras ystäväsi. 

Yksi sellainen asia, jota usein osaa arvostaa vasta sitten kun sen menettää, on terveys. Monesti sitä omaa toimivaa kroppaa pitää itsestäänselvyytenä, koska sellainen se on aina ollut. Mutta mikään itsestäänselvyys se ei oikeasti ole. Oon aika törkeän onnekas, kun oon saanut elää tähän asti ilman sen kummempia terveysongelmia. Ja toivottavasti saan jatkaa näin tulevaisuudessakin.



Ystävyys ja terveys on suuria upeita asioita, mutta elämässä on monia pieniäkin ihanuuksia. Kuten vaikka auringon nousu ja lasku. Laiska kesälomapäivä. Itse poimittu kukkakimppu ja uintilenkin jälkeinen onnellinen väsymys. Joka ikinen päivä pitää sisällään ihania hetkiä. Esimerkiksi tänä aamuna kuulin linnun laulavan ehkä ekaa kertaa vuonna 2018, ja oon piakkoin lähdössä moikkaamaan paria kaveria. Mikä pienisuuri asia sut tekee tänään onnelliseksi?

Mitään näistä ylhäällä luetelluista et rahalla voi ostaa. Aito ystävyys kasvaa ajan kanssa, ja auringonlaskusta voi iloita vaikka pankkitilin saldo näyttäisi nollaa. Ja ehkä juuri siksi nämä asiat ovat niin arvokkaita. Ne annetaan sulle lahjana, eikä siinä paljon muuta voi tehdä kuin ottaa ne vastaan ja koittaa arvostaa niitä parhaansa mukaan. Ihanaa alkanutta viikkoa just sulle!

Postauksen kuvat: Sonja ja Veera

sunnuntai 11. maaliskuuta 2018

Sunnuntain (ruokapöytä)kuulumisia



Ihanaa sunnuntaita tyypit! Mä oon viettänyt koko tähänastisen päivän extrarennosti, sillä tiedossa on tavallista kiireisempi viikko ja haluan suunnata siihen levänneenä. Heräämisen jälkeen en ole tehnyt suunnilleen muuta kuin laittanut itselleni lounaan, ja sekin käsitti lähinnä pastan keittämisen (tiedän, niin monimutkaista). Pastakulhon kanssa linnoittauduin sitten tietokoneen ääreen, ja oonkin viettänyt tässä hyvän tovin mielenkiintoisia blogipostauksia lueskellessa. 

On oikeastaan hassua, miten nykyään teen yksin ollessani aina jotakin samalla kun syön. Meillä kotikotona nimittäin ruokapöytä oli tasan syömistä varten, eikä lukeminen tai puhelimen näpyttely kesken ruokailun olisi tullut kuuloonkaan. Eikä ruoan kanssa myöskään ikinä vaellettu mihinkään. Nyt yksin asuessa taas harvassa on ne aamut, kun ehdin istua paikoillani koko aamupalan alusta loppuun. 

Tavallaan mä kuitenkin tykkään meidän "ruokapöytäperinteestä", vaikka tällä hetkellä toiminkin vähän toisin. Sen lisäksi nimittäin, että ruoka-aikana keskityttiin syömiseen, niin me myös syötiin aina kaikki samaan aikaan. Yksin asuessa sen ruokailun sosiaalisen puolen tulee ehkä korvanneeksi just somettamisella tai blogien lukemisella. Sit joskus perheellisenä olisi kuitenkin ihana jatkaa kotikotona opittua tapaa kokoontua yhteisen pöydän ääreen ilman ylimääräisiä huomionviejiä.

Nyt mun täytyy ehkä ahkeroitua sen verran, että saan luettua hieman tiistaina koittavaan tenttiin. Aihealue ei ole hallussa yhtään niin hyvin kuin voisi olla, mutta en aio ottaa siitä sen kummemmin stressiä. Teen parhaani, ja se saa riittää. 

Huikeeta alkavaa viikkoa! Ja kertokaa, millaisia ruokapöytäperinteitä teillä on, olisi kiinnostavaa kuulla.

perjantai 9. maaliskuuta 2018

7x parasta just nyt



1. Lumisade. Tavallaan odotan kyllä kevättä, mutta on tää talvinen luonto ihan älyttömän kaunis. Ollaan saatu nauttia ihanista lumikeleistä jo viikkokaupalla, ja toivottavast ehditään nauttia lisääkin ennen kunnon kevättä.

2. Lupaavasti alkaneet treenailut. Mulla oli joulun tienoilla aika pitkä tauko, etten tehnyt juuri mitään liikunnallista (paitsi hyötyliikuntaa!). Mutta nyt oon alkanut taas huhkimaan kotitreenejä, ja vitsi miten kiva fiilis niistä tulee aina jälkikäteen. 

3. Oma aika. Kivoista menoista kieltäytyminen on aina ollut mulle vaikeeta, kun tekisi mieli ottaa osaa joka ikiseen tapahtumaan. Mutta viime aikoina oon oppinut priorisoimaan itseni ensimmäiseksi, ja pitämään huolta siitä että ehdin myös rauhoittua ja olla kotona. Olo on paljon rentoutuneempi, ja tuntuu että kaikki sujuu iisimmin levänneillä aivoilla.

4. Lähestyvän reissun suunittelu. Mä oon ensimmäistä kertaa lähdössä reissuun vähän isommalla porukalla (eli yli yksi ihminen mun lisäksi), ja oon superinnoissani! En tykkää tehdä liian tarkkoja suunnitelmia etukäteen, mutta oon ottanut selvää monenlaisista eri jutuista, mitä ainakin olisi kiva tehdä. Niitä voidaan sitten reissun päällä toteuttaa ihan fiiliksen mukaan.

5. Duolingon pelailu. Siis en edes uskonut, että Duolingon avulla voisi kehittää kielitaitoaan niin paljon. Mä oon joulusta asti pelannut lähes päivittäin ainakin yhden pelin ruotsia, välillä enemmänkin. Tuntuu että kielitaito kasvaa ihan kohisten. Tai enemmän kyse on ehkä tuttujen juttujen palauttamisesta mieleen, sillä lukion jälkeen ehdin jo unohtaa suunnilleen kaiken ruotsiin liittyvän - kunnes nyt niitä taitoja taas tarvitaan ammattikorkeassa.

6. Kaikki ihanat kirjat, jotka oon viime aikoina lisännyt lukulistalleni. Ja jotkut niistä jopa ostoslistalle asti. Esimerkiksi Saaran ja Jennin Brunssikirja, Zoen Cordially Invited ja muutama muu ovat sellaisia, jotka olisi kiva saada omaankin hyllyyn. 

7. Perjantai. Ensi viikosta on tulossa aika kiireinen, joten nää pari lepopäivää tulee todella tarpeeseen. Uusin voimin alkavaan viikkoon, ja sitä rataa. Ihanaa viikonloppua tyypit!


keskiviikko 7. maaliskuuta 2018

Tervetuloa mun kotiin



On joitakin sellaisia asioita, jotka aina aikoo tehdä ja sitten ei kuitenkaan koskaan tee. Kämpän esittely on nähtävästi yksi niistä. Mä oon jo pitkään halunnut esitellä mun asunnon teille, mutta aina se on jäänyt. On ollut liian sotkuista tai huono valo tai mitä ikinä. Ehdin muuttaakin kaksi kertaa tässä välissä, mutta eikös se niin ole, että kolmas kerta toden sanoo. Tai kolmas asunto. Tervetuloa kurkistamaan, miltä mun luona näyttää!

Asun tällä hetkellä solukämpässä, joten luulen että parasta on esitellä pelkästään mun oma huone. Yhden lempparikohdan näettekin jo ylläolevassa kuvassa. Tykkään iltaisin rauhoittua lukemalla jotakin, mutta kirjat vievät liian helposti mennessään. Siksi mun yöpöydältä löytyykin kasa mun lempparilehtiä, osa jo moneen kertaan luettuja. Niitä on kiva selailla ennen nukkumaanmenoa, ja jo kertaalleen luettu lehti on helppo keskeyttää siinä vaiheessa kun alkaa kunnolla väsyttämään. 



Tietokonepöydän ääressä vietän päivittäin ehdottomasti eniten aikaa. Suurin osa kouluhommista tarkoittaa koneella istumista, ja bujoilun sun muun hoidan myös mieluiten tässä. Lisäksi tietokonepöytä toimii mun ruokapöytänä, koska keittiössä meillä on jostain syystä pelkkä massiivinen nojatuoli. Tosin söisin omassa huoneessa varmaan joka tapauksessa, koska musta on kiva puuhailla jotain samalla kun syön. 

Sängyn päällä oleva tyynykasa on ehkä yksi mun lempparikohdista koko huoneessa. Oon vihdoin onistunut löytämään omaa silmää miellyttävän värikombon, ja tuohon on superihana käpertyä lukemaan kirjaa tai puhumaan puhelimessa. Suunnitelmissa on hankkia vielä pari lisätyynyä, jotta kasa kasvaisi oikeaksi vuoreksi, mutta niillä ei ole mikään kiire.



Mä haluaisin olla sellainen crazy plant lady jolla on kasveja enemmän kuin gattaran läheisyydessä kissoja. Se on kuitenkin aika kaukainen haave vielä toistaiseksi, kun katsoo tätä mun ainokaista. Mulla kyllä on aloe veran lisäksi myös traakkipuu, mutta se majailee jostain syystä poikaystävän luona. 

Tänä keväänä olisi tarkoitus hankkia ainakin pari kasvia lisää, koska elävä vihreä on ehkä paras sisustuselementti ikinä. Saa heittää vinkkejä helppohoitoisista kasveista, jotka pärjää elossa silloinkin kun itse ei ehdi pariin viikkoon niitä kastelemaan! Aloe ja traakkipuu täyttää ainakin nämä kriteerit, mutta olisi kiva löytää jotain uudenlaisiakin kasveja niiden kaveriksi.



Tällä hetkellä mun lipastoalue on kovin kesken. Se on mun makuun turhan valkoinen, kun ympärillä olevat seinät, kaapit, kangaskassinaulakko ja kaikki on pelkkää vaaleutta. Tänne olisi kiva tuoda tuota samaa oranssinpunaista väriä, mitä ikkunan ja sängyn luona on paljonkin. Jos kellon maalaisi jollakin kivalla värillä? Ja istuttaisi koivuastiaan vihreyttä? Pitää miettiä vielä, mitä tälle kohdalle olisi parasta tehdä, mutta jotain väriä se mun mielestä kaipaa. 

Kaikesta keskeneräisyydestään huolimatta mä tykkään aika paljon mun huoneen sisustuksesta. Rakastan värejä joka muodossa, ja musta oli tärkeetä saada niitä näkyvästi mukaan myös sisustukseen. Etenkin oranssiin oon rakastunut ihan täysillä. Mitä värejä te suositte sisustuksessa?



plaplapla

pålaplapla

maanantai 5. maaliskuuta 2018

Hymyile, se tarttuu



Hymyssä on mieletön voima. Kun tapaat jonkun ensimmäistä kertaa, hymyily saa teidät molemmat vaikuttamaan helpommin lähestyttäviltä - ei toi ehkä niin pelottava olekaan. Hymyllä voit myös tsempata jännittävässä tilanteessa olevaa kaveria tai murtautua läpi kielimuurin. Huono päivä paranee kummasti, jos saat hymyn tuntemattomalta, ja parhaita hetkiä ystävien kanssa on ne kun nauratte kippurassa toistenne mukahauskoille vitseille. Ja mikä ihaninta, hymy tarttuu.

Mä itse huomaan hymyilyn voiman erityisen hyvin silloin, kun mulla on huono päivä. Tuntemattoman kanssa vaihdettu hymy, tai kaverin vilpitön ilahtuminen mut nähdessään on sellaisia asioita jotka väkisinkin piristää mieltä. Hymy hiipii omillekin huulille. Siksi mäkin yritän hymyillä muille - ehkä onnistun piristämään jonkun toisen päivää?



Aina ei hymyilytä, eikä tarvitsekaan. On enemmän kuin OK tuntea myös negatiivisia tunteita. Saa olla turhautunut, vihainen ja pettynyt. Saa itkeä surua ja murjottaa. Mutta jos tuntuu siltä, että negistely saa riittää, niin hymy on siihen yksi parhaista lääkkeistä. Isot murheet ei pelkästä hymystä parane, mutta pienet sitäkin paremmin. Ja niitä isojakin on helpompi käsitellä, kun mieli ei ole täynnä pelkkää mustaa. Tässä kohden auttaa jopa tekohymy. Kun pakotat itsesi hymyilemään hetken, niin kuormittavatkin asiat tuntuvat hieman vähemmän kuormittavilta. Tekohymyllä sä tavallaan huijaat aivojasi, että tässä on nyt jotakin hymyilyttävää, ja aivot reagoivat sen mukaisesti.

Hymyily auttaa myös silloin kun sua stressaa. Tutkijat Tara Kraft ja Sarah Pressman ovat tehneet aiheesta tutkimuksen, jossa selvitettiin miten hymy vaikuttaa stressaavissa tilanteissa ja niistä palautumisessa. Vajaat 200 opiskelijaa laitettiin tekemään stressaavia tehtäviä. Osa heistä piti suussaan esinettä, joka pakotti heidät hymyilemään. Osaa taas pyydettiin hymyilemään ja loput olivat  normaaleja omia itsejään. Tutkimuksessa huomattiin, että hymyily vaikuttaa jopa sydämen sykkeeseen. Kun ihminen hymyilee stressaavissa tilanteissa, hänen stressitasonsa laskee ja sydämen syke on matalampi kuin ihmisellä joka samaisessa stressitilanteessa on kasvot peruslukemilla. Edelleenkään hymyn aitoudella ei ole suurta merkitystä. Ensi kerran siis, kun tuntuu että stressiä on ihan liikaa, niin kokeile hymyillä hetki sille kaikelle. 



Mä oon jo useamman vuoden lääkinnyt huonoa fiilistä ja stressiä hymyllä. Välillä tuntuu suoraan sanoen aika naurettavalta kammeta hymyä naamalle, kun oikeasti lähinnä ärsyttää. Eikä hymy aina ja kaikkea korjaa. Mutta aika usein olo on paaaljon parempi pienen hymyilyhetken jälkeen. Parasta on laittaa vaikka kuulokkeet korville, kuunnella omaa hyvän mielen soittolistaa ja hymyillä. Kurja olo loittonee jokaisen nuotin myötä kauemmas. 

Kuten sanottu, aina ei hymyilytä eikä tarvitsekaan. Mutta hymy auttaa moneen, ja tarttuu ihmisestä toiseen. Kun mulle hymyillään, leviää omakin suu automaattisesti hymyyn. Ja sitten ehkä saan jonkun toisenkin hymyilemään omalla hymylläni. Ja hän taas jonkun ja... Hymyile siis, se tarttuu!

Ihanaa hymyntäyteistä viikkoa kaikille!

Kuvat joissa esiinnyn: Sonja ja Veera

sunnuntai 4. maaliskuuta 2018

Keväinen sitruunarisotto


Ulkona paistava aurinko saa kaipaamaan raikkautta myös lautaselle. Keväinen sitruunarisotto on ihan mielettömän herkullista, ja sopii täydellisesti valoisista päivistä inspiroituneeseen kattaukseen. Risotto on sitäpaitsi ihanan monipuolinen ruoka. Se on tarpeeksi helppo valmistaa, jotta sellaisen viitsii väsätä kesken arkiviikon, mutta silti sen verran juhlavaa, että sopii mainiosti vaikka pääsiäispöytäänkin. 

Mä kuvittelin monen vuoden ajan, että risotot on jotenkin vaikeita tai monimutkaisia valmistaa. En tiedä mistä luulo oli peräisin, mutta tänä vuonna oon saanut huomata olleeni todella väärässä. Risotto on oikeastaan yksi helpoimmista ruoista joita tiedän. Tässä sitruunarisotossakin meni aikaa ehkä riisin keittymisen verran, ei sen enempää.


KEVÄINEN SITRUUNARISOTTO

Tarvitset: 
7 dl kana- tai kasvislientä
voita tai öljyä
2 sipulia
2 valkosipulinkynttä
2 dl riisiä
pari isoa lehteä lehtikaalia
1 sitruunan kuori ja mehu
½ dl pecorinojuustoa
pippuria

Tee näin:
1. Valmista kana- tai kasvisliemi (esimerkiksi liemikuutiosta saa iha tarpeeksi hyvää). Pidä liemi kuumana.
2. Pilko sipulit ja hienonna valkosipulinkynnet. Siirrä ne kattilaan ja kuullota öljyssä. 
3. Silppua lehtikaali ja lisää se sipulien joukkoon. Lisää myös riisi ja sekoita hetki. 
4. Aloita liemen lisääminen kattilaan pienissä erissä. Lisää uusi erä vasta, kun edellinen on imeytynyt lähes kokonaan. Muista sekoitella välillä.
5. Raasta ja mehusta sitruuna. Lisää ne risottoon, kun kaikki liemi on imeytetty.
6. Lisää pecorinojuusto ja pippuria maun mukaan. Sekoita.
7. Tarjoa esimerkiksi rosmariinilla ja valkosipulilla maustetun kanan kanssa, kuten mä tein.

Vinkki: Lehtikaalin voi halutessaan vaihtaa parsaan tai jättää kokonaan pois.


perjantai 2. maaliskuuta 2018

A Could Do List For March



- Osta neilikoita. Tykkäät niistä kuitenkin enemmän kun tulppaaneista, vaikka tulppaanit sopisivatkin paremmin kevääseen.

- Hanki kausikortti uimahalliin.

- Yritä laittaa hiukset eri lailla edes parina koulupäivänä.

- Sano useammin kyllä. Omalta mukavuusalueelta poistuminen tarkoittaa usein uusia kivoja kokemuksia.

- Suunnittele viikon ruokalistat aina etukäteen.

- Osta ainakin pari uutta kasvia, ja tee niille oma nurkkaus.

- Lue vähintään yksi kirja, joka ei ole kouluun liittyvä.

- Pidä kiitollisuuspäiväkirjaa. Välillä on hyvä palauttaa mieleen niitä asioita, joista saa olla kiitollinen.

- Opettele tekemään kaunis nuttura itsellesi.

- Syö aamupala joka aamu.

- Vietä kokonainen päivä ulkona. Parasta olisi, jos voisi syödä ruoatkin vaikka notskilla istuen.

- Nauti lähestyvästä keväästä.