Sunnuntain (ruokapöytä)kuulumisia



Ihanaa sunnuntaita tyypit! Mä oon viettänyt koko tähänastisen päivän extrarennosti, sillä tiedossa on tavallista kiireisempi viikko ja haluan suunnata siihen levänneenä. Heräämisen jälkeen en ole tehnyt suunnilleen muuta kuin laittanut itselleni lounaan, ja sekin käsitti lähinnä pastan keittämisen (tiedän, niin monimutkaista). Pastakulhon kanssa linnoittauduin sitten tietokoneen ääreen, ja oonkin viettänyt tässä hyvän tovin mielenkiintoisia blogipostauksia lueskellessa. 

On oikeastaan hassua, miten nykyään teen yksin ollessani aina jotakin samalla kun syön. Meillä kotikotona nimittäin ruokapöytä oli tasan syömistä varten, eikä lukeminen tai puhelimen näpyttely kesken ruokailun olisi tullut kuuloonkaan. Eikä ruoan kanssa myöskään ikinä vaellettu mihinkään. Nyt yksin asuessa taas harvassa on ne aamut, kun ehdin istua paikoillani koko aamupalan alusta loppuun. 

Tavallaan mä kuitenkin tykkään meidän "ruokapöytäperinteestä", vaikka tällä hetkellä toiminkin vähän toisin. Sen lisäksi nimittäin, että ruoka-aikana keskityttiin syömiseen, niin me myös syötiin aina kaikki samaan aikaan. Yksin asuessa sen ruokailun sosiaalisen puolen tulee ehkä korvanneeksi just somettamisella tai blogien lukemisella. Sit joskus perheellisenä olisi kuitenkin ihana jatkaa kotikotona opittua tapaa kokoontua yhteisen pöydän ääreen ilman ylimääräisiä huomionviejiä.

Nyt mun täytyy ehkä ahkeroitua sen verran, että saan luettua hieman tiistaina koittavaan tenttiin. Aihealue ei ole hallussa yhtään niin hyvin kuin voisi olla, mutta en aio ottaa siitä sen kummemmin stressiä. Teen parhaani, ja se saa riittää. 

Huikeeta alkavaa viikkoa! Ja kertokaa, millaisia ruokapöytäperinteitä teillä on, olisi kiinnostavaa kuulla.

4 comments:

  1. Silloin ku mun vanhemmat oli vielä yhdessä niin myös mun kotikotona kaikki pyrkivät syömään samaan aikaan päiväruuan. Meillä ei myöskään saanut näpytellä puhelinta tai lukea Aku Ankkaa. Syötiin usein silti hiljaa kaikesta huolimatta. Nykyään yksin syödessäni katson yleensä YouTube videoita tai Netflixiä. Poikaystävän kanssa taas syödään ilman mitään virikkeitä, ku hän ei tykkää jos oon pöydässä puhelin kädessä. Hyvää viikkoa myös sulle! :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Eli just samoin ku meillä, paitsi et meillä on aina riittänyt ääntä kun kaikki on kertoneet omia kuulumisiaan. Tubevideot on joo kivaa ruokailuseuraa :D Poikaystävän kanssa itekin kyl syön ilman puhelinta tms virikkeitä, jotenkin kivempi vaihtaa vaikka kuulumisia siinä ruoan ääressä kuin tiirailla puhelinta.

      Delete
  2. Meillä kotikotona yritettiin aina viikonloppuisin kokoontua yhdessä niin aamupalalle, kuin päivällisellekin. Arkena taas ei vaan kenenkään aikataulut sopineet niin yhteen, että ois porukalla ehditty syödä. Molemmissa host-perheissä au pair aikana kokoonnuttiin joka ilta yhdessä syömään, muuten sit sen mukaan miten kelläkin sattui nälkä olemaan. Nykyään asuntolalla tulee aamupalat syötyä omassa huoneessa, mutta lounaan ja illallisen syön monesti kämppisten seurassa - melkein aina joku on keittiössä samaan aikaan tai tulee sinne, kun käy koputtamassa ovea ja kysyy seuraa :) Onnea on tyypit, joiden kanssa syntyy aina juttua ja tulee sitä ruokailun sosiaalistakin puolta harrastettua, sillä itse tykkään tosi paljon jutustella ruuan ääressä ja kuluttaa ruokailuun vaikka tunnin jos toisenkin!

    Tsemppiä tulevaan tenttiin!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo meilläkin arkiaamut (ja välipalat) oli yleensä vähän eri aikoihin, riippuen siitä millon kelläkin alko koulu tai työt. Ruoka-aikaan oltiin yleensä kuitenki jo kaikki kotona :) Toi on kyl ihana ku voi syödä yhdessä kämppisten kanssa! Meillä ei tosiaan ole edes ruokapöytää keittiössä :D Kiitos ♥

      Delete