keskiviikko 19. syyskuuta 2018

Sisustushaaveilua Habitare-messuilla



Tämän vuoden sisustusmessut olivat erityisen antoisat. Tosi monella pisteellä oli just sellaista mun (ja J:n) tyylistä sisustusta, ihania huonekaluja ja kaunista muotoilua. Tosi maanläheisiä materiaaleja ja tyylejä, joihin oli kuitenkin sekoitettu aika rohkeitakin värejä. Erityisesti vaalea puu ihastuttaa meitä molempia, ja sitä olikin noilla messuilla lähes joka pisteellä. Ei haitannut yhtään! Räpsittiin ehkä miljoona kuvaa, ja perustettiin näille inspiraatiokuville oma kansiokin. Niihin on kiva palata sitten kun mietitään mahdollisia sisustusratkaisuja meidän kotiin.




Habitaressa oli ihania työpöytästailauksia, joista etenkin nämä kaksi ylläolevaa vetosivat muhun. Vaikka tykkään skandinaavisen simppelistä sisustuksesta ja vaaleasta puusta, niin tarvitsen niiden kaveriksi vahvoja värejä. Sisustusmessujen eri näytteilleasettajat osasivat puun ja värien yhdistämisen todella hyvin! Vielä pitäisi osata itse luoda jotain yhtä nättiä omia huonekaluja käyttäen... 


Kuvan karvanojatuoli ei varsinaisesti noussut omaksi lemppariksi, mutta sen sijaan silmää miellytti tapa miten toi nurkkaus oli sisustettu. Ihanan yksinkertaista! Mulla on taipumus ahtaa hyllyt ja kaikki niin täyteen tavaraa, että kokonaisuus on lopulta runsaan sijaan enemmänkin sotkuinen. Vähemmän on oikeasti enemmän, erityisesti sisustuksessa. Kämppä pysyy siistinä paljon pidempään, kun jokaiselle tavaralle on oma paikkansa. Muutama huolella valittu sisustusesine huonekalujen seurana on just tarpeeksi. Ja tuollainen astetta näyttävämpi seinä on kuin sisustusesine jo itsessään! 

Ollaan J:n kanssa puhuttu jonkin verran siitä, että ruokapöydän ympärille olisi hauska saada eripariset tuolit. Ei olla vielä ihan varmoja minkä tyylisiä tuoleja siihen halutaan, mutta alla on aika kiva esimerkki eripari pöytäryhmästä. Jotain yhteensopivuutta tuoleista pitää löytyä, ettei kokonaisuudesta tule ihan hassu. Ehkä yhtenäinen väriteema voisi toimia? Tai sitten samaa mallia mutta eri värejä? Saa nähdä mitä keksitään.








maanantai 17. syyskuuta 2018

Syksyn suosikkeja

Ihanaa maanantaita tyypit! Siinä vaiheessa, kun sade ropisee ikkunaa vasten harva se ilta, ja pihapuu muuttuu päivä päivältä värikkäämmäksi, on tullut ihan oikeasti syksy. Takkikauteen en ole vielä viitsinyt siirtyä, mutta sen sijaan olen kääriytynyt päivisin mun lämpöisimpiin neuleisiin, ja iltaisin myös viltteihin. Nyt on aika kaivaa loputkin syysihanuudet kätköistään! Siispä päätin istahtaa hetkeksi kameran eteen, ja esitellä teille muutamia mun syksyn suosikkeja,

Ihan tavallinen suosikkivideo tämä ei ole, sillä yhtäkään kosmetiikkatuotetta en esittele. Sen sijaan puheenaiheena on sellaiset jokasyksyiset lempparit, joita ilman tää vuodenaika ei tuntuisi yhtään niin ihanalta. Kuuluuko teidän syksyyn samoja juttuja?

maanantai 10. syyskuuta 2018

Vallisaaressa on vielä kesä



Mä oon ennenkin hehkuttanut Helsingin edustan saaria, mutta hehkutetaan nyt vielä lisää. Me käytiin nimittäin eilen pienellä päiväreissulla Vallisaaressa, ja ihastuin siihen kovasti. Saari avattiin yleisölle jo pari vuotta sitten, mutta tämä oli ensimmäinen kerta kun pääsin käymän siellä. Onneksi edes nyt! Vallisaari on lumoavan kaunis, ja siellä saa ainakin näin alkusyksystä kuljeskella lähes itsekseen. Vieressä oleva Suomenlinna vetää itselleen kaikki turistit. 



Vallisaaren ympäri kiertää aika helppokulkuinen tie, eikä sivupoluille juuri kannata poiketa. Tai ei edes saa. Saaressa on joskus muinoin sattunut räjähdys, ja maaperässä saattaa yhä olla jotakin räjähdyksen jäljiltä. Sen vuoksi polulta poikkeaminen saattaa olla jopa vaarallista, vaikka aika hyvin saarta on ilmeisesti jo tutkittu ja siistitty. Pitkin polkua oli sijoiteltu erilaisia infokylttejä, joissa kerrottiin lisää saaren historiasta. Musta on yleensäkin kiva tietää vähän eri paikkojen menneisyydestä, mutta nämä Vallisaaren kyltit olivat kyllä erityisen mielenkiintoisia. 

Kaksi neljäsosaa meidän porukasta oli liikkeellä järjestelmäkamerat kaulalla, joten liikuttiin aika verkkaiseen tahtiin. Otettiin pieni saniaiskuvaushaaste itsellemme, ja kameran muisti täyttyikin nopsaan eri kuvakulmissa poseeraavista saniaisista. Unohdettiin tosin käydä läpi toistemme kuvasaldot, hups! 




Siinä missä mun kämpän ikkunoista näkyy jo tsiljoona keltaista lehteä, niin Vallisaaressa oli vielä ihan vihreää. Jäätelökiska oli auki, ja rennon syyssunnuntain sijaan tuntui ihan kesälomalta. Jos muuten käytte Vallisaaressa, niin suosittelen ehdottomasti testaamaan noita jäätelöitä! Mä valitsin itselleni tiramisun ja turkinpippuri-lakun, ja J valkkasi kaktus-viikuna-mustikkasorbetin. Kaikki kolme makua olivat ihan törkeän hyviä. Ainoa muistutus syksystä tuli jäätelötauon jälkeen, kun jätskistä jäähtynyt keho tarvitsi lisäkerroksia ylleen. Ei kesällä vaan...




Kaiken kaikkiaan meillä oli tosi ihana reissu Vallisaareen. Vaikka mulla on tosi nättiä luontoa mun kämpänkin lähettyvillä, niin on tuollainen päiväreissu ihan eri asia. Ja oli aika ihana päästä veneilemäänkin pitkästä aikaa. 

Ihanaa alkanutta viikkoa tyypit! Muistetaan nauttia näistä alkusyksyn lämpimistä keleistä, kun kesä ja syksy molemmat näyttää meille parhaita puoliaan. 

perjantai 7. syyskuuta 2018

Pizzeriavinkki Helsinkiin: No Pizza



Mun ja pizzan suhde on vähän kaksijakoinen. Toisaalta perusmättöpizzaan en laittaisi rahojani kuin suuressa nälässä, mutta italialaistyylinen pizza ilmavalla pohjalla ja laadukkailla täytteillä on suorastaan rakkautta. Ja itse leipomallakin saa aika hyvää! Löysin pari päivää sitten aivan ihanan pizzapaikan Helsingistä, ja söin siellä yhden elämäni parhaista pizzoista, joten päätin vinkata tästä mestasta teillekin.

Olin jo aiemmin vilkuillut Citycenterin No Pizza -pizzerian menua vähän sillä silmällä, ja keskiviikkona päädyin puolivahingossa ruokailemaan sinne. Kävi niin hyvä tuuri, että olin juuri ollut kuvaamassa koulujuttuja keskustassa, ja niin ollen mulla sattui olemaan kamera matkassa! Kivempi postata teille ravintolavinkkiä kunnollisten kuvien kanssa, ja uskon että paljon mukavampi tällaista on lukeakin.

Mä tilasin jonkin sortin sienipizzan, joka piti sisällään ainakin valkoisen piparjuurikastikkeen (sen perunteisen tomaattisoosin tilalta) ja pikkelöityä kukkakaalta. Niiden sienten lisäksi siis. En ole pitkään aikaan syönyt yhtä hyvää pizzaa, ja makuyhdistelmä oli todella kiinnostava! Pitää itsekin kokata jotain sienistä ja pikkelöidyistä vihanneksista, sopivat meinaan ainakin pizzan päällä loistavasti yhteen.



Yleensä No Pizzassa on ilmeisesti itsepalvelu, ja mäkin sain matkaani sellaisen pienen kiekon joka piipittää kun ruoka on valmista. Ravintolassa oli kuitenkin niin hiljaista, että sain oman pizzani pöytään tarjoiltuna. Henkilökunta oli muutenkin supermukavaa, mikä on mulle ainakin tärkeä juttu ravintolakokemuksen kannalta.

Kauas on muuten tultu niistä ajoista, kun jo kahvilassa asioiminen yksin nolotti mua. Edelleen tykkään syödä muiden ihmisten seurassa, mutta välillä on kiva olla ihan yksinkin. Pizzerian ikkunoista avautui aika hyvät näkymät päärautatieasemalle, ja istuinkin pienen tovin katselemassa eri suuntiin viipottavia ihmisiä.

No Pizza nousi ehdottomasti yhdeksi mun lempparipizzerioista, mutta luulen että Oulunkylän Capperi vie silti voiton. Ehkä. Pitää varmaan käydä testaamassa molemmat uusiksi! Joka tapauksessa hyvää pizzaa saa molemmista, joten jos säkin tykkäät vähän paremmasta pizzasta, niin suuntaa askeleesi jompaan kumpaan.


keskiviikko 5. syyskuuta 2018

Tässä kuussa voisin...



...käydä kävelyllä jokirannassa sumuisena aamuna

...lukea kirjan Crazy Rich Asians

...leipoa porkkanakakun

...innostua kurpitsoista, värikkäistä lehdistä ja raikkaasta ilmasta

...ottaa uuden kameran säädöt kunnolla haltuun

...kokata jotakin kurpitsasta

...käydä koko päivän mittaisella metsäretkellä

...kuunnella sateen ropinaa

...harjoitella kauniin nutturan tekemistä

...pitää pienen hemmotteluhetken jonain erityisen harmaana päivänä

...tunnelmoida syksyä

...kirjoittaa bujoon ainakin rivin joka päivä


tiistai 4. syyskuuta 2018

Viisi vinkkiä opiskeluun



Jos ollaan ihan rehellisiä, niin mä oon ollut etenkin nuorempana todella huono opiskelemaan. En osannut tehdä koulun jälkeen mitään, en aina edes läksyjä. Lukion puolivälin tienoilla tajusin vihdoin, että tässähän pitää oikeasti nähdä vähän vaivaa jos haluaa selviytyä ulos järkevillä arvosanoilla. Siitä alkoikin opiskelun opetteleminen.

Nykyään voin ilokseni sanoa, että opiskelu sujuu multa ihan nätisti. Allaolevalla videolla jaankin mun viisi vinkkiä siihen hommaan. Ne kaikki ovat toimineet mulla, ja ovat edelleenkin aktiivisessa käytössä, joten toivottavasti niistä on apua ja iloa myös teille!