Sitruunaiset yrttikeksit

Mä en oikeasti tiedä montaa parempaa puuhaa syksyisin kuin leipominen. Häämatkaltakin raahasin kotiin kaikenlaisia leipomisvälineitä, muun muassa valikoiman ihania syksyisiä piparimuotteja. Halusin päästä käyttämään niitä mahdollisimman pian, mutten halunnut leipoa mitään makeaa, sillä meidän pakastin on edelleen täpötäynnä häistä jääneitä herkkuja. Päädyin siis suolaisiin kekseihin. Oon joskus aiemmin tehnyt pippurilla maustettuja suolakeksejä, mutta nämä yrttiset ovat kyllä vielä parempia! Pitää leipoa niitä lisää joku päivä, vaikka juustotarjottimen kaveriksi...

Sitruunaiset yrttikeksit

Tarvitset: 

3 dl vehnäjauhoja

3/4 tl leivinjauhetta

1 tl suolaa

½ tl sokeria

2 rkl hienonnettua tuoretta timjamia

2 rkl hienonnettua tuoretta rosmariinia

2 tl raastettua sitruunankuorta

100 g voita

n. 2 rkl vettä

Tee näin:

1. Sekoita kuivat aineet ja mausteet keskenään.

2. Nypi joukkoon voi, kunnes taikinasta tulee murua. Älä vaivaa, mutta huolehdi että voi on murustunut tasaisesti joka puolelle.

3. Lisää taikinaan hieman vettä, jotta voit helposti muotoilla sen tiiviiksi palloksi. Anna jähmettyä jääkaapissa puoli tuntia.

4. Kauli taikina ohueksi levyksi, leikkaa siitä haluamasi muotoisia keksejä (piparimuotit on tähän hommaan hyviä!) ja paista ne 200 asteisessa uunissa noin 10 minuuttia. 

Vinkki! Anna keksien levätä seuraavaan päivään, niin maut ehtivät tasaantua kunnolla. Mä napostelen parhaillaan toissapäivänä leivottuja keksejä, ja voin kertoa että maku on nyt ainakin tuplasti parempi kuin uunituoreissa kekseissä (tosin hyviä ne oli silloinkin).

Me sanoimme tahdon

Vajaa kuukausi sitten me seisottiin J:n kanssa kirkkosalin ulkopuolella ja jännitettiin enemmän kuin varmaan ikinä. Ei tosin ehditty jännittää kauaa, sillä koko vihkitoimitus oli alusta loppuun niin ihana ja just meidän näköinen. Pappi oli meille tuttu, ja osasi osoittaa puheensa suoraan meille. Ja ihan vähän nauratti mun pikkuveljen ihmetys, penkistä nimittäin kuului aina välillä kaikenlaisia kysymyksiä, kuten “Äiti miksi Lindalla on tuollainen mekko?” ja “Äiti miksi toi setä puhuu koko ajan Lindalle ja J:lle?”. 

Me oltiin valittu meidän häiden ajankohta lähinnä kahdella perusteella: miten saadaan mahdollisimman hyvin sovitettua muut aikataulut hääaikatauluihin, ja erityisesti että milloin ruska olisi kaikkein kauneimmillaan. Tänä vuonna olikin aika myöhäinen syksy, ja ihan viime päiville saatiin jännätä että ehtiikö se ruska ajoissa vai ei. Onneksi ehti! Juhlasalin ikkunoista näkyi hääpäivänä kauniin värisiä puita, ja pöytien keskellä kulki syksyisiä köynnöksiä. 

Suurin osa meidän hääjärkkäilyistä me tehtiin kokonaan itse. Tai siis läheisten avustuksella toki, mutta valmiina ei hankittu juuri mitään. Origameja ja servettejä taiteltiin porukalla useana iltana, ja mä vietin vikat päivät ennen häitä kakkuja leipoen. Mä rakastan juhlien järkkäämistä, ja oli ihana väsätä kaikkea mun ja J:n yhteiseen juhlapäivään. Siinä ei pahemmin ehtinyt jännittämäänkään, kun oli koko ajan jotain tekemistä. 

Meidän hääpäivä oli kokonaisuudessaan ihan mielettömän ihana, en olisi osannut toivoa parempaa. Suurimman osan meidän spesiaalista päivästä haluan pitää ihan vain omissa muistoissani, mutta tahdoin silti kirjoittaa meidän häistä edes jotakin. Olisi tuntunut hassulta olla sanomatta niistä mitään, kun kuitenkin omasta elämästäni tänne blogiin lähinnä kirjoitan.

Nämä tämän postauksen kuvat on ottanut ihana Sofia (Soiva Creative). Lämmin suositus hänelle, jos joku teistä etsii kuvaajaa mihin tahansa tilanteeseen. Meidän hääkuvista tuli kaikista aivan ihania, ja juhlassa otetuista kuvista välittyy just se rento ja lämmin tunnelma, joka siellä vallitsi. Niihin kuviin on ihana palata jälkikäteen.  

Koulujuttuja, halloweensuunnitelmia ja muita kuulumisia

Moikka tyypit! Ihanaa olla pitkästä aikaa blogin ääressä. Palasin juuri reissusta (siitä lisää ihan pian), ja oon nyt alkuviikosta koittanut kiriä hieman kouluhommia kiinni. Onnistuin eilen kuluttamaan noin puolen tunnin pikkuhommaan lähes kolme tuntia, kun innostuin tutkimaan jotakin taustatietoa hieman kauemmin kuin olisi ehkä tarvinnut. Mutta toisaalta tällaisina hetkinä opiskelu tuntuu ihan erityisen kivalta, kun aihe on niin kiinnostava että siitä tekee mieli lukea ihan omaksi ilokseenkin.

Opiskelujuttujen lisäksi olen myös innoissani lähestyvästä viikonlopusta, sillä ollaan kutsuttu muutamia kavereita meille juhlimaan halloweenia. Ostin reissusta pienen kasan syksyisiä keksimuotteja, suloisia halloweenteemaisia muffinssivuokia ja hieman syötäviä muffinssikoristeitakin. Halloweenkemut on loistava tekosyy päästä testaamaan ostoksia käytännössä. Etenkin keksimuoteista oon iloinen, sillä kuluvan syksyn aikana oon kiertänyt varmaan puolet pääkaupunkiseudun leivontatarvikevalikoimasta lehtimuottien toivossa - turhaan. Voittekin varmaan kuvitella mun ilon kun törmäsin sellaisiin ihan sattumalta reissussa.

Nyt aion ottaa rennosti, juoda kupin tai pari teetä ja syventyä Zoë Suggin uuteen kirjaan (Cordially Invited), joka kolahti postiluukusta tässä pari päivää sitten. Oon ehtinyt vasta selailla sitä hieman, mutta vaikuttaa ainakin selailun perusteella ihanalta kirjalta. Nähdään siis ensi postauksessa!

Japaniherkut testissä

Mun hyvä ystävä toi Japanin reissultaan tuliaisiksi kasan paikallisia herkkuja. Väitti ostaneensa "lempeän aloituspaketin", eli ei kuulemma edes mitään kummallista. Maisteltiin näitä tuliaisia yhdessä mun siskon kanssa, ja tultiin molemmat siihen tulokseen, että näistä ei-kummallisistakin herkuista löytyi aika jännittäviä makuja. 

Kurkkaa allaolevalta videolta, mitä kaikkea me maisteltiin. Vaikuttaako noista mikään siltä että voisit itse kokeilla?

Kirpeitä aamuja

Kävelin tässä yksi aamu junalle, ja oli pakko pysähtyä ihailemaan aamu-usvassa kylpevää maisemaa. Rakastan näitä aikaisia hetkiä, kun aurinko on vasta heräämässä ja ilmassa on ripaus syksyistä kirpeyttä. Ihmisiä ei ole juurikaan liikkellä, ei edes arkiaamuisin, joten aamuhetkestä saa nauttia ihan yksin.

Viime vuonna mulla oli koulussa tosi myöhäisiä päiviä, herätyskello soi usein vasta yhdeksän jälkeen. Nyt on pitänyt tottua vähän aikaisempiin aamuihin, mutta oon oikeastaan aika iloinen siitä. Yksin ei ehkä tulisi herättyä tarpeeksi ajoissa, että ehtisi nauttia kirpeistä aamuista, usvan peittämistä pelloista ja nousevan auringon ensimmäisistä säteistä. 

Rakastan tätä vuodenaikaa, kun kaikkialla on niin kaunista. Lyhenevät päivätkään eivät haittaa, kun niiden mukana tulee kirpeitä aamuja, punaisena hehkuvaa luontoa ja raikkaita syyssateita.

Olisipa aina lokakuu.