19 | Poroja moikkaamassa

Astut sisälle kodan lämpöön. Punaiseen nuttuun ja tonttulakkiin pukeutunut nainen ottaa nuotion yllä roikkuvan pannun, ja kaataa sinulle kupillisen höyryävän kuumaa glögiä. Istuudut nuotion ääreen lämmittelemään, ja siemailet samalla mausteista juomaasi. Ympärilläsi soljuu vaimea puheensorina, ja katsot kuinka savukiehkura nousee kohti kattoa. On mukavan raukea olo.

Joskus ihan naapurissakin sijaitseviin paikkoihin on hieman vaikea löytää. Mäkään en esimerkiksi tiennyt Nuuksiossa sijaitsevasta poropuistosta mitään, ennen kuin eräs seuraamani ulkomaalainen instagrammaaja kävi siellä vuosi takaperin ja jakoi ihania porokuvia instastooriinsa. Tänä vuonna piti tietysti päästä moikkaamaan poroja itsekin, joten muutama päivä sitten kääriydyttiin kaverin kanssa kaikkiin talvivarusteisiimme ja suunnattiin kohti Nuuksiota.

Perillä meitä odotti maailman suloisin kota, jossa juomat kuumennettiin pannuissa nuotiolla, ja jossa sai istuskella joko seiniä kiertävillä pöydillä, tai pienemmässä ringissä nuotion ympärillä. Kodan ulkopuolella käyskenteli viisi poroa (aitauksessa tosin) ja tietysti myös Joulupukki. Jälkimmäinen tiesi poroista ihan älyttömästi, ja koska vierailijoita ei ollut mitenkään paljoa, niin hän myös ehti kertoilla meille kaikenlaista.

Opittiin muun muassa, että Joulupukin porot ovat oikeastaan naisia, Petteri mukaanlukien! Joulupukki nimittäin kertoi, että urosporot tiputtavat sarvensa tavallisesti jo syksyllä, ja naaraat vasta keväällä. Näin ollen vain naarailla (ja leikatuilla uroksilla) on sarvet joulun aikaan. Tässä on ilmeisesti syynä se, että naaraat ovat usein raskaana talven yli, ja isojen sarvien avulla on helppo usuttaa urokset kauemmaksi ruoan luota ja syödä itse ensin.

Oli ihanaa, että supertunnelmallisen ympäristön ja porojen tapaamisen lisäksi joulupukilla oli myös aikaa kertoilla niin tarkasti porojen fysiologiasta, elintavoista ja kaikesta. En mä ainakaan tiennyt ennen poropuistoon menoa edes sitä, että naarailla ylipäätään on sarvet...

Puisto oli aika pieni, poroja taisi olla viisi kappaletta. Mutta pääsymaksuun kuului myös kuuma juoma (vaihtoehtoina glögi, kahvi ja tee) sekä pipareita itselle, ja lisäksi hieman jäkälää poroille syötettäväksi. Ja Joulupukki oli tietysti tavattavissa. Porot viihtyivät enimmäkseen ihan omissa oloissaan, mutta haistaessaan jäkälän ne tulivat aika vauhdilla syöttöpaikan luokse. 

Poropuistossa käynti sai joulufiiliksen entistäkin korkeammaksi, sillä kukapa ei haluaisi moikata poroja näin joulun alla? Ja paikka itsekin oli niin sympaattinen. Ja hei, enää viisi yötä jouluun!

Liity lukijaksi tästä.