Liian mainstreamii käydä piknikil

Liian kivaa silti et vois jättää menemättä. Haahuiltiin kaverin kans eilen Helsinkiin kun ei muutakaan keksitty. Jossain siinä rauttiksen ja kaupan välillä päätettiin, että piknikki olis aika loistava idea. Käytiin ostamassa reppu täyteen evästä ja saatiin kaks juustohampurilaistakin mäkkäristä mukaan. Meidän piti syödä epäroskaruokaa ja ainoa tavoite mäkkärikäynnille oli päästä vessaan. Tuntematon superkiva jätkä kuitenkin antoi meille pyytämättä kaks euroa, et saatiin ostettua itellemme vessakoodi. Hymyilytti koko loppupäivän, tuntemattoman ystävällisyys nostaa fiiliksen väkisinkin. Ja mikä parasta, me nähtiin tää sama jätkä vielä illalla - taas mäkkärissä! Jätkä vaan nauroi ja niin naurettiin mekin.

Reppu täynnä evästä ja kädessä mäkkärin paperipussi me jatkettiin kaverin kanssa matkaa. Lonkuilla matka olis taittunu kivasti, mutta vatsa vaati hyppäämään ratikkaan. Ihan jäätävä nälkä, joten piti saada nopeasti ruokaa! Oltiin bongattu piknikpaikka jo viime vuonna, silloin tosin lähinnä parkourmielessä. Kulku suuntautu automaattisesti sinne ja hyvä niin, päästiin liikkumaankin kaiken mässäilyn välissä. Tuonne ylös aidan päälle me kasattiin kamat ja laitettiin piknik pystyyn. Piilotin eväät vahingossa ovelasti mun selän taakse noissa kuvissa, mut siellä jossain ne on.

Yöllinen meri on niin nätti, etenkin nyt kun iltaisin on jo vähän pimeää ja valot heijastuvat kauniisti vedestä. Rullailtiin vatsat täynnä satamaan hakemaan vielä silmänruokaa näteistä maisemista. Olis mahtavaa päästä joskus vesille tuollaisella isolla purjeveneellä (vai onko noi jo laivoja?), tulee ihan mieleen piraattilaivat!

Pikaterkut Suomenlinnasta

Pikaterveiset Suomenlinnasta! Oon reissussa edelleen ja jatkan vielä reissaamista, mut pääsin hetkeks päivittämään blogia jee. Käytiin maanantaina muutamien kavereiden kans lyhyellä visiitillä Suomenlinnassa. Olis ollut hauska viettää enemmänkin aikaa käytävissä ja lekotella Suomenlinnan rannoilla, mutta illaksi oli ehditty jo sopia muuta menoa. Tämä siis tarkoittaa, että Suomenlinnalle ei jäänyt paljoa aikaa.

Vähänkin aikaa on joskus riittävästi. Juoksenneltiin paahtavassa auringossa ympäriinsä, ja jokaisen luolan ja käytävän tullen paettiin niihin viilenemään. Mulla olis ollut uikkarit mukana, mutta ei ehditty pulahtaa veteen. Sen sijaan mä näin ekaa kertaa ikinä sukellusveneen, vaikka oon ollut Suomenlinnassa aika älyttömän monta kertaa ennenkin. Ja sitten taas takaisin käytäviin. Mä oikeesti rakastan Suomenlinnan vanhoja koleita käytäviä. Ylipäätään vanhat paikat ovat mahtavia ja Suomenlinnassa on vielä jotain ihan omaa tunnelmaansa. 

Huomatkaa muuten mun lyhenneet hiukset (näin aiheeseen melkein liittyen)! Viime viikolla mun teki mieli leikata hiukset, joten ei muuta kuin sakset käteen ja kaksikymmentä senttiä pois. Nyt nää tuntuu pelottavan lyhyiltä, vaikka suurin osa tutuista ei ole edes tajunnut, että leikkasin ne.

Taito katsoa luontoa lapsen silmin

Mä en tiedä, missä vaiheessa lähtee menemään pieleen. Missä vaiheessa tulee muutos ja luontoa katsoessa näkyy vain puita ja pensaita? Oon viime aikoina viettänyt paljon aikaa pikkulasten ja lapsenmielisten kanssa ja huomannut, että jään oikeasti paljosta paitsi. Mutta kun ongelman tunnistaa, siitä voi hankkiutua eroon, joten ei pidä olla liian masentunut.

Ongelma siis on tämä. Kun mä lähden lenkille, mä hölkkään kapeaa hiekkatietä pitkin. Matkan varrella on metsää ja peltoa. Metsässä mä nään puita, pensaikkoa ja kukkia. Jokunen puu on päässyt kaatumaankin. Kun mä otan mun pikkuveljen tai vastaavan mukaan lenkille, huomaan, että oikeasti kaatuneen puun juurella on selvä karhunpesä. Tai ehkä siellä on menninkäisiä. Jos ottaisi makuupussin mukaan, juurien muodostamassa katoksessa voisi vaikka nukkua. Maassa törröttävä ruma oksanpätkä onkin loistavaa puhallusputkimateriaalia, ammuksina voi käyttää vaikka ympärillä kasvavia kukkia. Sadekaan ei ole tekosyy kyhjöttää koneella, vaan silloin on ihan älyttömän hauskaa juoksennella ympäriinsä - kaikki vaatteet päällä tottakai, että saa kasteltua muutakin kuin ihon. Mitä enemmän sataa, sen parempi.

Luonto on täynnä kaikkea jännittävää. Valitettavan usein sille on itse sokea. Onneksi edes lapset voivat nähdä kaiken mitä luonto pitää sisällään. Mutta lapsenmielisyyttä voi oppia, yritänkin jatkossa pitää silmäni auki lenkillä käydessäni! Lapsena osasin tämän taidon, muistan lähipuron kasvaneen viidakon keskellä kulkevaksi joeksi aina sateen jälkeen, ja pienen kuralätäkön olleen mittaamattoman laaja lentohiekka-aavikko. Yhtä suuria seikkailuja tuskin enää koen (vaikka mistä sitä ikinä tietää), mutta ehkä opin tästä taidosta edes osan uudelleen vielä jonakin päivänä.

Pakkauspulmia

Huh, vihdoin sain pakattua. Ja kauan siinä kestikin. Mä oon ihan varma, että mun vaatteet on lihoneet loman aikana! Ne mahtuivat laukkuihin ihan hyvin vielä tulomatkalla, mutta nyt oli työn ja tuskan takana saada niitä tungettua takaisin. Pakkasin ja tyhjäsin, tyhjäsin ja pakkasin laukut uudestaan ja uudestaan. Nyt en uskalla edes koskea niihin, räjähtävät kaikki vielä käsiin!

Sanokaa nyt joku, etten oo ainoa pakkausongelmieni kanssa? Vaikka mä oon muuttanut moneen kertaan ja matkustelen usein Suomen sisällä, en silti osaa pakata. Aina mukaan tulee liikaa tavaraa - kesälomalle pakkaamista vaatteistanikaan en ole käyttänyt kuin ehkä puolia. Tai sitten unohtuu jotain tärkeää. Pikkuveli onneksi lahjoitti mulle yhden hupparin, kun olin ottanut liian vähän lämmintä vaatetta mukaan. Ja sitten kaiken muun lisäksi vaatteet lihovat lomalla, vaikken tietääkseni ole niitä ruokkinut, ja harmaannun ennenaikaisesti yrittäessäni tunkea niitä kaikkia takaisin laukkuihin.

Toivottavasti teillä on parempi onni pakkaamisen kanssa! Ja tosiaan nyt sanon teille hei hei, mä lähden reissaamaan. Oon ajastanut muutamia postauksia reissun ajaksi, ja postaan reissustakin mikäli kykenen. Samoin kommentteihin vastailen silloin, kun koneelle ehdin pysähtyä. Näkyillään taas!

Tuhat ja yksi maailmaa

Jokainen kirja on oma maailmansa. Maailma jonne sukeltaa, kun ympärillä ei tapahdu mitään. Mulle lukeminen on elämäntapa. Ensimmäiset päivät uudessa paikassa kuluvat lukien. Kun tutustun uusiin kavereihin, lukeminen siirtyy iltoihin. Eniten lukeminen merkitsee mulle pakoa tylsyydestä uusiin maailmoihin, uusiin seikkailuihin. Mutta se merkitsee myös lohtua, piristystä ja vertaistukea. Lukeminen on ollut osa mun elämää siitä hetkestä lähtien, kun opin lukemaan itse.

Mä oon tänä kesänä lyhentänyt mun lukulistaa ihan urakalla. Outolintu luettu, Kuninkaiden koitos luettu, Yön perintö luettu.. Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään, mä oon istunut nenä kiinni kirjassa lähes kaikki illat. Vaikka rakastan lukemista, kaipaan muutakin tekemistä. Onneksi menoa ja vauhtia on luvassa muutaman päivän kuluttua, kun lähden reissuun. Matkakohteet tai reissun pituus ovat vielä päättämättä, mutta pitäähän sitä elämässä jotain jännitystä olla! Blogin kannalta ei kannata huolestua, postauksia tulee reissun aikanakin ihan normaalisti.

Lukeminen on yksi tärkeimmistä asioista mun elämässä. Mua kiinnostaa kuulla myös muiden tärkeistä jutuista. Siksi heitänkin pienimuotoisen haasteen niille lukijoille, joilla on oma blogi: postatkaa blogiinne jostakin teille tärkeästä asiasta ja linkatkaa sitten kommenttibo! 

Summer is here

Helteet tuli jo muutamia päiviä sitten, mutta mä oon ollut niin väsynyt, etten oo jaksanut edes nauttia. Nyt sain vihdoin nukuttua kunnolla ja ai että miten ihanaa oli nousta auringonpaisteeseen! En oo pitkään aikaan käynyt suihkussa niin nopeasti, mutta nyt teki mieli äkkiä ulos aurinkoon.

Keksin tänään loistopaikan viettää aikaa. Etuovea meillä käyttää lähinnä vieraat, joten sain vallata kuistin rauhassa. Takapihalla joutuu heti ötökkäarmeijan hyökkäyksen kohteeksi, mutta etupihalle ne eivät jostain syystä uskalla tulla - ja hyvä niin. Toivottavasti huomisestakin tulee lämmin, mä tarviin valoa ja aurinkoa elääkseni. Pitää aloittaa hyvissä ajoin varastoimaan aurinkoa talvea varten!

Tää on oikeesti melkeen huvittavaa, miten iloseks niinkin pieni asia kuin auringonpaiste voi ihmisen saada! Hymy korvissa ja entinen datis siirtää majapaikkansa ulos. Ootteko te yhtä fiiliksissä auringosta kuin mä?

Tekemistä tylsään kesäpäivään, eli tylsyyskuoleman poisto-ohjeet

Kuka muu on tylsyyskuoleman partaalla näin kesäloman kunniaksi? Vai oonko oikeesti ainoa, joka odottaa koulun alkua? Whatever, mä päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja tehdä jotain tylsyyden tappamiseksi. Kokosin kivoimmat ideat listaksi, että tekin voisitte poimia ideoita lomaanne. Nää on pääasiassa asioita, joita voi tehdä yksinkin, johtuen siitä, että mun kaverit on tällä hetkellä kaikkialla muualla paitsi täällä missä niistä olis mulle jotakin iloa.

Tylsyyskuoleman poisto-ohjeet

1. Ota tylsyyttä niskasta kiinni ja lukitse komeroon.
2. Lähde piknikille vaikka takapihalle. Hyvä ruoka kuuluu olennaisena osana tähän, joten panosta syömisiin. Jos kavereita ei näy lähimaillakaan, nappaa mukaan hyvä kirja tai esimerkiksi maalaustarvikkeet.

3. Lähde pyöräretkelle. Pakkaa mukaan paljon vettä ja halutessasi myös evästä. Ota tavoitteeksi löytää uusi paikka, joten valitse matkallesi teitä, joita pitkin et aiemmin ole mennyt.

3. Haasta itsesi ja lähde ihan yliaikaisin aamulenkille. Kello soimaan klo 04:00 ja lenkille. Vähän vaihtelua päiviin ja ihmetteleviä ilmeitä kavereilta, joille kerrot tehneesi tän.
4. Videoi päiväsi. Vähän sama kuin blogeissa pyörinyt my day, mutta tämän kuvaat vain itsellesi - voit pelleillä ja sekoilla niin paljon kuin haluat.
5. Jokaisen vaatekaapista löytyy turhia ostoksia. Ota yksi niistä ja tuunaa se käyttökelpoiseksi!
6. Jos kotipaikkakunnallesi saapuisi turisti, minne veisit hänet? Lähde itse kiertämään paikallisia nähtävyyksiä. Paikallisena sinulla on varaa valita, joten skippaa suosiolla tylsät muistomerkit ja muut sellaiset.
7. Etsi netistä uuden ja eksoottisen ruoan ohje, ja kokeile sitä! Saatat saada uuden lempiruoan.
8. Opettele uusi taito. Oletko aina halunnut osata kärrynpyörän tai tehdä onnistuneita macaron -leivoksia? Nyt on aikaa opetella.
9. Kesällä on aikaa huoneen sisustamisellekin. Voit etsiä ja toteuttaa kivoja DIY-ohjeita huoneeseesi. Jos on nätti sää, voit mennä uloskin askartelemaan.
10. Teemajuhlat! Voit pitää juhlat ihan muuten vain sisaruksillesi tai kavereillesi. Valitse teema ja tee siihen liittyvä menu ja koristeet. Välillä voi panostaa juhliin ilman mitään kunnon syytä.
11. Lähes jokaisella paikkakunnalla on kesäisin tarjottavana jotakin ylimääräistä toimintaa. Ota selvää oman paikkakuntasi toiminnasta ja lähde mukaan!

Mökkihöperöitä ja veneilyä

Lähdettiin pakoon harmautta ja sadetta. Mikäpä oliskaan parempi paikka pakoilla, kuin mökki? Etenkin ekat kuvat tuo mieleen talven. Kynttilöitä ja muutenkin jouluinen tunnelma. Mutta kesä niissäkin on, uskokaa pois. Mare soitti mulle toissapäivänä ja kysyi, että lähtisinkö sen ja Jeninan seuraksi mökille. Partiolaisten tapaan aina valmiina (vaikkei kukaan meistä partiossa olekaan), joten eilen sit pakattiin kamat ja lähdettiin.

Kolmen kokkausintoilijan mökkireissu on yhtä kuin hyvä ruoka. Ruokalistalle kuului muun hyvän lisäksi pestokanasalaatti, jonka ohje löytyy tästä postauksesta, ja Maren tekemät mustikka-marenkimuffinssit. Ihan tajuttoman hyvää, pitää jossakin vaiheessa kokeilla itsekin.

Rakastuin muuten tuohon mökkiin. Jeninan kanssa juostiin ympäri huoneita ja kiljuttiin  ihastuksesta. Niin söpö mökki. Puiset seinät ja ihana tunnelma. Tollasen mäkin haluun sitten joskus!

Meidän oli tarkoitus lähteä soutelemaan jo illalla. Joko ennen saunaa, tai sitten yöllä kun usva nousee järven ylle. Hyvät jutut veivät kuitenkin mukanaan, ja koko veneily unohtui. Aamulla oli enemmän aikaa, joten lähdettiin pirteinä aamuveneilylle. Äiti kyllä sanois, että siinä vaiheessa oli jo päivä. Mut eikös se niin mene, et aamu on pari tuntia heräämisestä eteenpäin, oli herätys sitten mihin aikaan vain?