Kaupunki on taidetta

Tarvitaan näkökulmaa. Kykyä katsoa asioita eri vinkkelistä kuin yleensä. Heittäytymistä. Lapsen mieltä ja innostusta kokeilla kaikkea uutta. Lähiympäristöstä voi löytää uskomattoman kiinnostavia paikkoja ja asioita. Yksinkertaisillakin välineillä saa älyttömän hienoa jälkeä aikaan, ja itselle aivan tavallinen taito voi toisen silmissä olla taidetta.

Osa varmaan jo otsikosta arvasikin, mistä tässä postauksessa on kyse. Taiteiden yö valtasi Helsingin jälleen kerran viime torstain ja perjantain välisenä yönä. Laiskojen unikekojen Ahkerien lukiolaisten onneksi moni ohjelmanumero alkoi jo torstaina iltapäivällä, joten koko yötä ei tarvinnut taiteen vuoksi uhrata. Oli pakko katsastaa taiteiden yön tarjonta tänäkin vuonna, vaikka perjantaina joutuikin nousemaan epäinhimillisen aikaisin kouluun. Viime vuonna kierreltiin kavereiden kanssa lähinnä katsomassa kaikkea, nyt porukka oli vähän eri, ja teemana osallistuminen. Senaatintorille nousseita kolmea pahvirakennusta me oltiin rakentamassa jo lähes alusta asti. Välillä kierrettiin ympäri kaupunki muita tapahtumia etsimässä ja sitten taas takaisin rakentamaan. Kelatkaa tätä: pahvilaatikoista nousi kolme upeaa, kymmeniä metriä korkeaa rakennusta yhteistyön ja hyvän organisoinnin ansiosta. Guggenheimin ja lastensairaalan (jonnka näette alla olevassa kuvassa) pahviversiot ainakin olivat nähtävillä. Kolmatta rakennusta en kuollaksenikaan muista, mutta hieno sekin joka tapauksessa oli. Paras kuitenkin oli vielä edessä. Kymmenen tienoilla kaikki kolme rakennusta romautettiin maahan, minkä jälkeen innokkaat lapset – eli mun lisäks aika älyttömän moni muukin täysi-ikäinen – pääsivät pomppimaan pahviraunioihin, lyttäämään pahveja ja yleisesti riehumaan. Oli hauska nähdä viisikymppisten herrasmiestenkin heittävän arvokkuuteensa nurkkaan pahvilaatikoiden vuoksi. Noissa kasoissa hyppivät ihan kaikki!

Taiteiden yö on musta hyvä muistutus siitä, miten oma lähiympäristö on oikeesti täynnä kokeilemisen arvoisia asioita. Tutkitaan maailmaa avoimin silmin jooko. Pahvirakennusten tekoon tarvittiin jo vähän enemmän kaikkea, mutta kaduilla törmäsi toinen toistaan hienompiin taideteoksiin ja taitaviin ihmisiin. Polkupyörillä temppuili liuta nuoria, joita oli pakko pysähtyä katsomaan. Nää jätkät käsitteli pyöritään loistavasti. Polkupyörä nyt on lähes jokaisella. Tai jos ei pyörää niin jokin muu väline, jolla toteuttaa omaa luovuuttaan. Mulla ne välineet on kynä, muistikirja ja tää blogi. Omaa luovuutta kannattaa vaalia. Siitä voi, jos niin haluat, olla iloa monille ihmisille. Niinkuin näiden pyöräjätkien temppuilusta oli.