We're all mad here

“Yes, that's it! Said the Hatter with a sigh, it's always tea time.” 

- Lewis Carroll, Alice in Wonderland

Hullun hatuntekijän teekutsuja vietettiin viime sunnuntaina. Sopivan kajahtaneita ihmisiä asuja Alice in Wonderland -tyyliin, leivoksia ja tietenkin paljon, paljon teetä. Rakastan tätä tunnelmaa: yhtä aikaa hienostunutta ja hauskaa, mukana ripaus luovaa hulluutta. Missä muualla ankat voisivat vallata kattauksen, kuin Hullun hatuntekijän teekutsuilla?

Ruokalistan erikoisuus oli croissantit, joiden täytteeseen oli tungettu muun muassa mansikkaa ja valkohomejuustoa. Hämmentävä makuyhdistelmä. Mutta yllättävän hyvää, etenkin kun ottaa huomioon etten yleensä tykkää homejuustoista. Muutamien suolaisten ruokien lisäksi tarjolla oli mieletön määrä erilaisia makeita herkkuja. Oli kuppikakkuja ja macaron-leivoksia, minttusuklaakakkua ja dominopalleroita. Mun tavoitteena oli leikkiä Nalle Puhia ja juuttua illan päätteeksi oviaukkoon, kuten Puh kaninkoloon. Pääsin kuitenkin ongelmitta ulos.

Teekutsujen tärkein ohjelmanumero on tee. Hullun hatuntekijän teekutsuille osallistuu tietenkin toinen toistaan mielenkiintoisempia henkilöitä, joten keskustelu pöytäseuran kanssa on lähes yhtä hauskaa kuin teen juominen. Sellainen seura on parasta, jonka kanssa voi luontevasti puhua niin geenimanipulaatiosta kuin siitä, sopivatko punaiset vai siniset nonparellit paremmin kuppikakkujen koristeeksi. Ja keskustelun päätteeksi voi taas juoda hieman teetä.

“Take some more tea," the March Hare said to Alice, very earnestly.
"I've had nothing yet," Alice replied in an offended tone, "so I can't take more."
"You mean you can't take less," said the Hatter: "it's very easy to take more than nothing."
"Nobody asked your opinion," said Alice.”

- Lewis Carroll, Alice in Wonderland

Things I Love About Autumn

1. Värit, värit ja värit. Ihan ykkösasia syksyssä. Rakastan värejä yli kaiken, ja syksy saa mut iloiseksi jo ihan punakultaisella loistollaan. Katsoi minne tahansa, joka puolella näkyy punaista, oranssia, keltaista ja kaikkea siltä väliltä. Tykkään!

2. Syksy on hyvää aikaa järjestää partyja ihan pienestäkin tekosyystä. "Hei katso, yksinäinen kukka on selvinnyt hengissä. Eikös tää tarkoita, että teekutsujen aika?" Ihan mikä tahansa on tarpeeksi suuri syy juhlia, jos vain juhlia tahtoo. Eiköhän siis laiteta juhlat pystyyn!

3. Vastapainoksi juhlimiselle, syksy on hyvää aikaa myös ihan vain käpertyä viltin alle maailmaa piiloon ja lukea hyvää kirjaa. Milloinkaan muulloin ei ole yhtä hyvää tilaisuutta keskittyä lukemiseen, kuin nyt. Sitäpaitsi täydellinen tunnelma ei muuta vaadi kuin sateen ropinaa ulkona, pehmoisen viltin ja hyvän kirja, johon sukeltaa.

4. Aktiivisempina sadepäivinä voi mennä ulos hyppimään. Sateessa voi juosta ja pyöriä ja riehua, ei  kaikkea hauskaa ole varattu pelkästään lapsille. Pikkusisko toimii hyvänä tekosyynä, jos et uskalla yksin mennä pomppimaan vesilätäkköihin.

5. Kynttilät. Tuoksukynttilät, lämpökynttilät, tavalliset kynttilät - ihan sama mihin niistä tuikkaa tulen, kunhan tuikkaa johonkin. Kynttilät ovat ihania tunnelmanluojia ja pelastavat päivän silloin, kun sähköt katkeavat syysmyrskyn takia. Välillä on hyvä ottaa ihan rennosti, sytyttää muutama kynttilä ja hengittää syvään.

6. Halloween. Rakastan kummituksia, noitia, luurankoja ja kaikkea halloweeniin kuuluvaa. Kurpitsalyhdyt ja muu halloweensälä on vain paljon tyylikkäämpää kuin pääsiäisen suloiset pikkunoidat. Sääli, että halloween osuu Suomessa pyhäinpäivän kanssa samoihin aikoihin. Luultavasti siksi se ei ole saavuttanut niin suurta suosiota täällä. Mutta onneksi mikään ei estä juhlimasta halloweenia etukäteen, mä oon ollut tän syksyn aikana jo halloweenpartyissa haha.

7. Saa pukeutua paksumpiin vaatteisiin. Kesällä voi rennosti vetää päälleen topin ja shortsit, mutta kaikki mun kivoimmat vaatteet soveltuu pääasiassa syksyyn. Just sopivan lämpimiä viileneviin iltoihin, mutta silti tarpeeks viileitä, ettei läkähdy jos aurinko sattuukin paistamaan. Syksyllä oon tyylikkäämpi kuin muulloin.

8. Kuumat juomat. Oon teen suurkuluttaja, oli vuodenaika mikä tahansa. Etenkin vihreää teetä vedän enemmän kuin mitään. Syksyllä teekin maistuu paremmalta, kuuma juoma lämmittää, kun ulkona on kylmää. Syksyisin juon myös kuumaa kaakaota ja satunnaisesti jopa kahvia. Parhautta!

9. Kaikki hillotaan ja säilötään ja omenasta tehdään omppupiirakkaa. Mä en ite oo säilönyt mitään ainakaan kokonaan ite, mutta oon ollut pienestä asti äidin ja mummon apuna mehustamassa ja hilloamassa kaiken maailman marjoja ja omenoita sun muuta. Säilöminen kuuluu syksyyn, ja se mitä ei säilötä, leivotaan piirakaksi tai muuksi. Noms.
10. Syksyllä tapahtuu kaikki. Talvella vaan lahnaa ja kesällä vaan lahnaa, mutta syksy on aina täynnä ohjelmaa. Ja se sopii mulle täydellisesti, tykkään olla menossa joka suuntaan. Syksyllä mä tunnen olevani elossa.

Valokarnevaaleissa on tunnelmaa

Kuvia tuli tällä kertaa niin paljon, että melkeen hengästyn. Väriä hohdetta savua sumua, kaikkea tätä oli valokarnevaalit täynnä. Lintsi on huikee hengailupaikka. Sääli että huomasin sen vasta nyt, kun mesta valmistautuu talviunille. Mut keväällä sitten! Vietettiin tuolla monta tuntia, tähän valojen ja värien paljouteen ei vaan voi kyllästyä. Mutta nyt, nauttikaa tunnelmasta edes kuvien kautta. Mä hiljenen tän postauksen osalta.

Tacopaistos - maailman helpoin pikaruoka

Lupailin teille reseptejä syyslomalta, joten täältä pesee. Alkajaisiksi pitää tietenkin olla jotain helppoa, ja onkin aika vaikeeta keksiä tätä helpompaa ohjetta. Tacokanapaistosta kannattaa tehdä, kun tekee mieli jotakin hyvää roskaruokaa, ja illuusion siitä että on saanut tehdä jotakin itse.

T a c o k a n a p a i s t o s
Tarvitset
1 iso pussillinen tortillasipsejä
1 prk juustodippiä
1 prk salsadippiä (mä käytin keskitulista mediumia, mut sisaruksille olis kelvannut vähemmänkin tulinen)
2 pkt valmismarinoituja kanasuikaleita, itse käytin pippurimarinoituja
juustoraastetta

Tee näin
Paista kanoja noin 10 minuuttia kovalla lämmöllä, kunnes ne ovat kypsiä. Kypsän kanasuikale halkeaa melko helposti ja on sisältä valkoinen. Tasoittele tortillasipsit pellille, ja levitä dipit niiden päälle tasaisesti. Lisää sen jälkeen kanat, nekin tasaisesti. Ripottele päälle juustoraastetta makusi mukaan. Paista 200 asteessa noin 10 minuuttia.

psst! Oletko jo kokeillut tämän superherkun tacopaistoksen vegaanista versiota? (tästä reseptiin)

Yöstoori 2014

”Katastrofi ravistelee ihmiskuntaa. Maa ja taivas kääntyvät ympäri, silmiä sokaisee valo ja pimeys, pilvenpiirtäjät sortuvat kuin korttitalot. Vain hajanainen joukko ihmiskunnasta selviytyy.

Sinä kuulut heihin.”

Näin tapahtuman sivut aloittavat tarinan. Kyseessä on Yöstoori 2014, eli toisin sanoen aivan mahtava kirjoitus- ja roolipelitapahtuma, joka kesti läpi yön. Larpattiin, sitten kirjoitettiin ja taas larpattiin. Yöstoorin runkona oli kertomus maailman tuhoutumisesta, johon pääset tutustumaan tapahtuman sivuilta. Tapahtuman jatkon me elimme itse, kirjoitimme itse. On varmaan sanomattakin selvää, että perjantain ja lauantain välisenä yönä en pahemmin nukkunut. En ollenkaan, jos ihan tarkkoja ollaan.

Perjantai-iltana kuuden maissa löysin itseni polvet täristen Lumon monitoimikeskuksesta odottamasta tapahtuman alkamista. En ollut koskaan roolipelannut, joten odotin kauhulla tulevaa. Mun pitäisi oikeasti osata sanoa ja tehdä jotain, hui. Kun astuin kirjaston puolelle, nykymaailma katosi. Oli vain sukellusvene nimeltä Utopia II ja sen matkustajat. Pelosta huolimatta larppaaminen olikin aivan mahtavaa, ja yöhön mahtui kaikkea jännittävää petturin selvittelystä tunkeilijan vangitsemiseen ja ties mihin kaikkeen. Tapahtumia ei ainakaan puuttunut. Yön pimeinä tunteina larppaaminen luisui aika pahasti offiksi, mutta se ei häirinnyt ketään (paitsi niitä jotka yrittivät nukkua). Vatsalihakset on nyt treenattu ja peukalo tallella. Kellon lähestyessä kuutta terästäydyttiin taas ja jatkettiin siitä mihin oltiin jääty. 

Nukuin koko eilisen päivän, ja yllätyksekseni pystyin nukkumaan myös yöllä. Nyt on vähän pirteämpi olo, kykenen ehkä jo johonkin järkevään toimintaan - tai sitten en. Näkyy ehkä tekstissäkin haha. Joka tapauksessa, Yöstoorista jäi ihan mahtava fiilis. Jos vaan oon hoodeilla vielä ensi vuonna, niin ehdottomasti uusiksi! 

Ette saakaaneetkaan ihan vielä reseptejä, joita lupailin. Sen sijaan saitte kuulla mun huikeesta toissayöstä (kokkaajat älkää pelätkö, reseptipostaukset ovat jo valmiina odottamassa julkaisua).

Maalaistyttö

Arvatkaa missä mä oon viettänyt viime päivät? Perheen luona maalla. Nään porukoita lähinnä lomilla, koska muun ajan mä asun kaupungissa. Me muutettiin maalle joskus vuosia sitten, mä en ikinä sopeutunut. Tiet on liian hiljaisia ja koulussa liian vähän ihmisiä. Lähimmät vaatekaupatkin ovat ihan uskomattoman kaukana - kaverit nauraa kun kerron kilometrimäärän, niin epäuskottavalta se niistä kuulostaa.

Lomilla maaseutu on kuitenkin mahtava paikka. Välillä on ihan jees hiljentyä kaupungin hälystä, viettää aikaa keskellä eimitään ja rentoutua. Täällä asuu enää vain yksi kaveri, joten liikaa tekemistäkään ei iltaisin oo, haha. Mä oon nyt syyslomalla hillunut sisarusten ja sen ainokaisen kaverin kanssa. Oon leiponut ja kokannut ehkä enemmän kuin aikoihin. Rakastan kotona kokkaamista, koska meiltä löytyy laaja valikoima erilaisia mausteita ja kaikkea jännää mistä voisin kehittää jotain ruokaa. Tunnen kaappien sisällön läpikotaisin ja tiedän, että äitin piilottaman suklaan voi surutta käyttää leivonnaisiin. Oon sitä mieltä että mitä paremmin kaappien sisällön tietää, sitä helpompi on kokata niistä aineksista jotain.

Lupaan laittaa ainakin joitakin reseptejä blogiinkin, oon nimittäin löytänyt ties kuin monta uutta suosikkiohjetta. Niiden parissa varmaan nähdään ens kerralla, ehkä. Joka tapauksessa, hyvää syyslomaa lomalaisille!

peeäs huomatkaa äitin vaatekaapista pöllitty paita

Viiden tähden illallinen

Miltä kuulostais herkullinen illallinen koeviikon päätteeksi? Hyvältä, vai mitä. Ruoka on mun rakkaus, se ei varmaan tule kenellekään yllätyksenä. Mutta kokkaaminen on hyvä kakkonen, ja siksi mun viiden tähden illallinen ei ole hienoa ravintolaruokaa, vaan hauska kokkaushetki ystävien kanssa.

Kokoonnuttiin eilen juhlimaan koeviikon loppua hyvän ruoan merkeissä. Ruokalistalla oli kasvistikkuja, hunajaglaseerattuja kanankoipia ja täytettyjä herkkusieniä. Jälkiruoalle on olemassa oma maha, ja sen täyttämiseksi meillä oli kahta eri jälkiruokaa. Valkosuklaasuukkoja - nimi hämää, oikeasti kyseessä oli enemmänkin mousse kuin suukko - ja suklaaseen dipattavia hedelmiä. Ei mitään liian vaikeaa, mutta silti vähän haastetta. Hävettää tunnustaa, mutta mä en oo koskaan aikaisemmin kokannut mitään oikeista tuoreista sienistä! Nyt tuli sekin tehtyä, ehkä mä voisin tehdä niistä jotain useamminkin. Sienet on hyviä, vaikka puolet mun kavereista tuntuukin vihaavan niitä.

Mut tää on sitä elämää mistä mä tykkään. Kavereiden kanssa kokkaaminen on ihan parasta, koska siinä yhdistyy kolme mulle tärkeetä asiaa: kokkaaminen, kaverit ja ruoka. Mä varmaan pakotan mun tulevat kämppiksetkin kokkaamaan mun kans, jos ikinä kimppakämppään muutan. Tää olkoon varoitus mahdollisille tuleville kämppäkavereille. Onneks moni mun kaveri rakastaa kokkaamista myös, joten mulla on seuraa myös ilman kokkaamaan pakotettuja kämppiksiä. Jos haluaa tehdä muhun vaikutuksen, niin yhdessä kokkaaminen on aika hyvä tapa. Paineita vähentääkseni voin varmaan paljastaa, että oon keittänyt joskus makaronit desissä vettä, kun oikea veden määrä olis ollut litra. Mulla oli ihan hauskaa, kun kaavin makaroniliisteriä kattilan pohjasta irti. Eikä edes ollut mun kattila, vaan koulun. Ei siis tarvi olla mestarikokki kokatakseen mun kanssa. Sählääminen sitäpaitsi takaa ainakin hyvät naurut, jos ei muuta!