Viiden tähden illallinen

Miltä kuulostais herkullinen illallinen koeviikon päätteeksi? Hyvältä, vai mitä. Ruoka on mun rakkaus, se ei varmaan tule kenellekään yllätyksenä. Mutta kokkaaminen on hyvä kakkonen, ja siksi mun viiden tähden illallinen ei ole hienoa ravintolaruokaa, vaan hauska kokkaushetki ystävien kanssa.

Kokoonnuttiin eilen juhlimaan koeviikon loppua hyvän ruoan merkeissä. Ruokalistalla oli kasvistikkuja, hunajaglaseerattuja kanankoipia ja täytettyjä herkkusieniä. Jälkiruoalle on olemassa oma maha, ja sen täyttämiseksi meillä oli kahta eri jälkiruokaa. Valkosuklaasuukkoja - nimi hämää, oikeasti kyseessä oli enemmänkin mousse kuin suukko - ja suklaaseen dipattavia hedelmiä. Ei mitään liian vaikeaa, mutta silti vähän haastetta. Hävettää tunnustaa, mutta mä en oo koskaan aikaisemmin kokannut mitään oikeista tuoreista sienistä! Nyt tuli sekin tehtyä, ehkä mä voisin tehdä niistä jotain useamminkin. Sienet on hyviä, vaikka puolet mun kavereista tuntuukin vihaavan niitä.

Mut tää on sitä elämää mistä mä tykkään. Kavereiden kanssa kokkaaminen on ihan parasta, koska siinä yhdistyy kolme mulle tärkeetä asiaa: kokkaaminen, kaverit ja ruoka. Mä varmaan pakotan mun tulevat kämppiksetkin kokkaamaan mun kans, jos ikinä kimppakämppään muutan. Tää olkoon varoitus mahdollisille tuleville kämppäkavereille. Onneks moni mun kaveri rakastaa kokkaamista myös, joten mulla on seuraa myös ilman kokkaamaan pakotettuja kämppiksiä. Jos haluaa tehdä muhun vaikutuksen, niin yhdessä kokkaaminen on aika hyvä tapa. Paineita vähentääkseni voin varmaan paljastaa, että oon keittänyt joskus makaronit desissä vettä, kun oikea veden määrä olis ollut litra. Mulla oli ihan hauskaa, kun kaavin makaroniliisteriä kattilan pohjasta irti. Eikä edes ollut mun kattila, vaan koulun. Ei siis tarvi olla mestarikokki kokatakseen mun kanssa. Sählääminen sitäpaitsi takaa ainakin hyvät naurut, jos ei muuta!