Talon täydeltä piparia

Piparin tuoksua, tonttujen juoksua, siinäkö joulu on? Kiirettä huisketta, salaisuuskuisketta, siinäkö joulu on? Joulu saapuu jokaiselle, lapselle ja aikuiselle…

Pipareiden tuoksu leviää koko taloon. Marttojen ohjeella tehty taikina on juuri sellaista, kuin piparitaikinan kuuluukin olla: hyvää ja sopivan mausteista. Taas yksi pelti ulos uunista ja seuraavaa tilalle – jos leipomisen lomassa malttaa. Välillä kaulitaan uutta taikinaa ja heitetään nallekarkkeja ikkunoihin.

Piparitalkoissa leivoin ehkä elämäni isoimman pipariannoksen; taikinaa oli melkein neljä kiloa, hui. Kahden väsyneen iloisen apumiehen kanssa koko annos oli kuitenkin leivottu ennen kuin siihen ehti kyllästyä. Okei pitää myöntää, että kyllä oikeasti ehti. Mutta ei sillä väliä, koska loppu taikina katosi nopeasti piparinnälkäisiin suihin.

Muutaman palaneen pellillisen jälkeen uunivahti huolehti loppujen pipareiden turvallisuudesta istumalla kauniisti uunin edessä kuin kunnon (pipari)turvamies ainakin. Musta piparitalo on ehkä uusi ja erikoinen, mutta kyllä mä silti mieluummin syön vähemmän palaneen version. Onneksi palamaan päässeillä pelleillä oli lähinnä normaaleja pipareita, ei talon osia. Kuuarmeijan menetys ei ole niin traagista.

Viimeisen pellillisen jälkeen oli vuorossa talkoiden paras osa: talotarpeista koottiin kolme kaunista (sanoo kaavojen piirtäjä) piparitaloa. Koristeita meni suihin varmaan yhtä paljon kuin taloihin, mutta minkäs teet, kun on liian hyviä koristeita. Tää taitaa olla syy siihen, että mun piparitaloon ei eksynyt ainoatakaan Ässä mix -karkkia…