#fläsäri

”Valokuvanäyttely #fläsäri on sekoitus vaivaannuttavia muistoja, nostalgisia tunteita ja inspiroivaa yhteistyötä. Sofiankatu 4:n Lyhtysalissa esillä olevan näyttelyn on suunnitellut alusta loppuun asti kaksitoista kaupunkilaista.” – Helsingin kaupunginmuseo

Kävelin eteenpäin ihmetellen. Äkkiä oli pakko pysähtyä, sillä aivan jalkojeni juuresta nousi seepra

takajaloilleen. Luit oikein, seepra. Olin viime viikon torstaina #fläsärin avajaisissa ja oli ehkä hämmentävin kokemus hetkeen. Hauskaa mulla oli, mutta harvemmin Helsingin kaupunginmuseon tiloissa seeproihin törmää. Tai edes seepra-asuiseen ihmiseen.

Avajaisissa on selvästi aivan omanlaisensa tunnelma. Ihmisiä hienoissa vaatteissa, kaunista laulua ja toki niitä valokuvia, joiden ympärille koko näyttely on pystytetty. Kaiken keskellä kierteli hämmästyttävän notkea seepra kavereidensa kanssa. Juoppo tirehtööri oli huvittava näky törmäillessään ympäriinsä. Valokuvanäyttelyissä olen käynyt usein ennenkin, mutta näyttelyn ovat ilmeisesti aivan omaa luokkaansa. Suosittelen kurkkaamaan itse näyttelynkin, jos Helsingin suunnalla liikutte. Vaikka seepra tuskin saapuu teitä viihdyttämään, on valokuvissakin monta hienoa otosta. Mun täytynee käydä tsekkaamassa kuvat pian uudelleen, avajaisten vilinässä niihin ei ehtinyt perehtyä kunnolla.

#fläsärin teemaan sopii hyvin, että julkaisen siihen liittyvän postauksen vähän myöhässä. Tällä hetkellä koeviikko kiitää eteenpäin täyttä höyryä, ja sen jälkeen lähestyvät YO-kokeet, hui. Mun piti päästä hetkeksi pakoon stressiä, ja mukavasta muistosta postaaminen toimii hyvin stressinlievittäjänä. Jos vielä joisi kupin kuumaa teetä ja perehtyisi sitten englannin kielioppiin... Hyvää alkanutta viikkoa teille kaikille!

Tienviitta tuntemattomaan

Kuvitelkaa valtava, miljoonakaistainen tienristeys ilman minkäänlaisia opasteita. Mä seison keskellä sellaista just nyt. Miljoonista suunnista pitäisi valita yksi, jota lähteä taivaltamaan. Kartan kanssa se ehkä vielä onnistuisi, mutta mä taisin unohtaa omani kotiin - jos mulla ikinä karttaa on ollutkaan. Elämästä on hieman vaikea piirtää sellaista.

Menin aikoinaan lukioon siksi, että saisin kolme vuotta lisäaikaa miettiä, mikä musta tulee sitten isona. Tiedättekös, kolme lisävuotta on ihan liian vähän. Tämän kevään yhteishaut ovat jo alkaneet, ja mä yritän parhaillaan miettiä pääni puhki, minne pyrkisin. Ongelma ei ole siinä, ettenkö olisi kiinnostunut mistään - päin vastoin! Mulla on mieletön määrä erilaisia vaihtoehtoja, jotka kaikki houkuttelevat jollakin tapaa. Yhden tai kahden valitseminen tuntuu aivan ylivoimaiselta. Pelkään huomaavani heti hakujen loputtua, että joku muista vaihtoehdoista olisikin ollut mulle parempi.

Toisaalta mua kiinnostaa ammatti, jossa saa olla tekemisissä ihmisten kanssa. Toisaalta pystyisin hyvin työskentelemään myös yksin. Olisin onnellinen paikassa, jossa pääsen kokkaamaan, mutta yhtä hauskaa voisi olla vaikkapa graafisena suunnittelijana tai toimittajana. Ihan vain muutaman esimerkin mainitakseni. Näin käy, kun on kiinnostunut liian monesta alasta. Ainoa edes puoliksi varma asia on au pair -vuosi. Lähden ensi vuodeksi ulkomaille, jos se vain suinkin onnistuu. Johonkin kouluun pitäisi silti hakea. Päädyn vielä heittämään asiasta noppaa. 

Vaikka mun elämäntilanne on nyt pelottava ja kamalan aikuisen tuntuinen, ilmassa on myös hyvänlaista jännitystä. Sellainen kihelmöivä tunne vatsanpohjassa, että vaikka mä en vielä tiedä mistään mitään, oikea ala kuitenkin löytyy aikanaan. 

Kymmenittäin joutsenia

Paljonko on 71 origamijoutsenta? Aika paljon, jos ne kaikki taittelee yhden illan aikana. Mun viikonloppu sujui aika taitteluntäyteisissä tunnelmissa, kun askarreltiin Joonan ja Ilkan kanssa kokonainen joutsenparvi. Tai oikeastaan montakin parvea, sillä joutsenparveen kuuluu yleensä noin parikymmentä lintua. Tulevana viikonloppuna ne pääsevät koristamaan juhlapöytiä. Liian värittömäksi kattausta ei ainakaan voi moittia, kun nämä kaverit laskeutuvat paikalle!

Voisinpa välittää teille origamitalkoiden tunnelman. Mulla ainakin oli älyttömän hauskaa, kun istuin pehmeällä jakkaralla taittelemassa lintua linnun perään. Vieressä iso lasillinen höyryävän kuumaa teetä, ja ympärillä kaksi kaveria omien lintujensa ja teelasiensa kanssa. Urakan jälkeen mentiin pihalle hengittämään raikasta talvi-ilmaa ja tuulettamaan liiat origamilinnut ajatuksista.

Mä olen taitellut kurkia iät ja ajat, mutta vasta viime aikoina olen huomannut muidenkin origamiotusten olemassaolon. Nykyään osaan tehdä myös lohikäärmeen, ja joutsenet ovat syöpyneet lihasmuistiin eilisen ansiosta. Joutsen on yksi origamisuosikeistani, sillä se on helppo ja nätti yhtä aikaa. Taittelin sen kerran ohjeesta, ja sen jälkeen pärjäsin ilman. Lohikäärme sen sijaan meinaa yhä mennä pieleen. Jos jotakuta kiinnostaa yrittää itse joutsenen taittelua, tästä linkistä löytyy ehkä maailman yksinkertaisin ohjevideo. Video on englanniksi, mutta niin selkeä, että täysin kielitaidotonkin pystyy seuraamaan ohjeita.  

Kokovartalosärkyä

Enää mulla ei ole edes kuumetta, mutta koko kroppa on niin kipeä ettei mitään rajaa. Kipeenä oleminen ei silti ole pelkkää kurjuutta. Yleensä mulla on niin kiire, että mun rakas harrastus, lukeminen, jää ihan sivuun. Nyt mulla on kerrankin aikaa. Eilen Luin J. K. Rowlingin kirjan Paikkavapaana. Ei ihan parasta lukemista kun muutenkin menee huonosti, kirja nimittäin kertoo toinen toistaan surkeammista ihmisistä ja kohtaloista. Tänään voisin yrittää lukea jotain vähän positiivisempaa.Lukemisen lisäksi pelastuksen mun sairaspäiviin tuo minttutee, jota litkin aivan mielettömiä määriä kipeenä olon lisäksi myös silloin kun on kylmä tai masentaa tai muuten vain ärsyttää. Tykkään muutenkin teestä, mutta minttutee on mun ehdoton suosikki ja auttaa kaikkeen vaivaan - niin mä ainakin itselleni uskottelin.Koukutuin joululomalla peliin nimeltä Wordbase. Unohdin sen jo hetkeksi, mutta nyt kipeenä oon pelannu sitä lähes tauotta. Huomasin, että mun aivot toimivat flunssassa jopa paremmin kuin yleensä; en ole hävinnyt ainoatakaan peliä sairastelun aikana. Tervetuloa siis häviämään, kaikki kaverit!// Huomasin, että teitä lukijoita on ilmestynyt jo 50 kappaletta, wow! Sen kunniaksi voisin väsätä jonkinlaisen toivepostauksen, joten pistäkää ehdotuksia kommentteihin. Samojakin saa ja kannattaa laittaa, sillä huomioin myös sen, kuinka paljon mitäkin on toivottu.

The Jämäsalaatti

Helppoa, halpaa ja nopeaa. The Jämäsalaatti on ovela keino hankkiutua eroon jääkaapin perälle jääneistä ruoka-aineista. Mä väsään tällaisen itselleni usein, kun pitäisi nopeasti ehtiä syömään jotain ennen bussin tuloa. Jämäsalaatin resepti on hyvin yksinkertainen. Salaattia, ja satunnaisia kaapeista löytyviä aineksia - mieluiten jämiä joita muuten ei tule käytettyä. Mun salaattiin ovat löytäneet tiensä muun muassa erilaiset juustonloput, paketin viimeiset viinirypäleet ja edelliseltä ruoalta ylijäänyt lohi. Ainesten kanssa kannattaa käyttää mielikuvitusta, sillä voit vahingossa löytää uusia makuelämyksiä. Perinteinen kurkku tai tomaatti toimii kyllä, mutta sekaan heitetty ananas tai raejuusto tuo mukaan oman säväyksensä. The Jämäsalaatti on jokaisella kerralla erilainen, mutta aina yhtä hyvää. Siitä saa myös koostettua oman makunsa mukaan juuri sellaisen kuin haluaa.

Kun mä sanon, että salaattiin voi heittää lähes mitä tahansa, mä oikeasti tarkoitan sitä. Pihvinlopun voi pilkkoa jämäsalaattiin, samoin pähkinäpussin pohjat tai aamuisen hernemaissipaprika -sekoituksen. Kuvissa näkyvä salaatti on melko yksinkertainen. Leipäjuustonloppu, viimeiset porkkanat ja vähän nahistunut kurkku on pilkottu salaatin ja tomaatin seuraksi. Lopuksi heitin sekaan vielä kourallisen pähkinöitä. Salaatin tekeminen on todella yksinkertaista, tiedän sen. Tämän postauksen tarkoitus olikin jakaa oma tähteidenkäyttövinkkini ja antaa samalla pientä inspiraatiota jämäsalaatin tekoon. Mitä te yleensä laitatte salaattiin?

Näitä kohti mä kuljen

Ei, mä en ole myöhässä tämän postauksen kanssa. Uuden vuoden tavoitteet vain pitää miettiä tarkkaan. Mä en halua luvata asioita, joita en kuitenkaan pysty toteuttamaan. Siksi en esimerkiksi lupaa herätä ajoissa kouluaamuina. Oon luvannut saman itselleni jo yli kymmenen vuoden ajan ja vieläkään en herää herätyskelloon, tai jos heräänkin niin leikin zombia aamutoimien ajan ja myöhästyn bussista jälleen. Olen ottanut virheistäni opiksi. Edelleenkin pyrin nousemaan ajoissa, mutta se ei kuulu uudenvuoden lupauksiini. Sen sijaan mulla on kasa muita lupauksia tai tavoitteita, jotka aion toteuttaa vuonna 2015.

Mun tavoite numero yksi on liikunta. Lisään (huomatkaa "lisään", ei "aion lisätä") liikuntaa mun elämään pikkuhiljaa tämän vuoden aikana. Salikorttia en hanki, mutta aion lenkkeillä enemmän ja treenata lihaskuntoa kotona. Välineitä löytyy aina punteista ja nyrkkeilyhanskoista kahvakuulaan asti, joten enköhän niillä jotain saa aikaiseksi. Istun ihan liikaa, joten mitä enemmän liikuntaa, sen parempi.

Tavoite numero kaksi on hiukset. Mulla on pitkät, paksut hiukset, ja pidän niitä lähes aina auki. Välillä sidon ne nopealle ponnarille tai pyöräytän pikanutturan. Mun hiuksista saisi kuitenkin irti niin paljon enemmän. Erilaisia kampausvaihtoehtoja on vaikka millä mitalla. Ihan hävettää myöntää, että mun kampauskokeilut voi laskea yhden käden sormilla. Kyllä, luit oikein. Tänä vuonna panostan aiempaa enemmän mun hiuksiin, ja lupaan laittaa kouluun vähintään viisi  erilasta kampausta tänä keväänä. Joitakin lukumääriä pitää olla, että oikeasti pysyn tässä tavoitteessa.

Tavoite numero kolme on turhan herkuttelun ja roskaruoan vähentäminen. Viime vuonna mä söin ihan liian monta kertaa mäkkärissä tai pizzerioissa. Ostin ihan liian monta suklaapatukkaa ja karkkipussia. Huomatkaa sana "turha" tuossa lupauksessa, mä nimittäin aion edelleen herkutella illanvietoissa sun muissa kaveriläjäytymisissä. Sen sijaan vähennän koulun jälkeen välipalaksi ostettuja herkkuja. Korvaan ne hedelmillä tai jätän kokonaan välistä. Terveellistä ja halvempaakin, koska meidän koululla hedelmän saa lähes puolet halvemmalla kuin suklaapatukan. Roskaruoasta mun ei varmaankaan tarvitse edes sanoa mitään. Tulee olemaan helppoa, sillä hampurilaiset tunkevat tällä hetkellä korvista ulos. Varmaan joitakin kertoja tulen löytämään itseni Mäkkäristä, mutta mahdollisimman vähällä yritän päästä.

Kuten huomaatte, tästä on tulossa terveellinen vuosi - jos oikeasti pysyn tavoitteissani. Mun on pitänyt jo pitkään tehdä jotain mun liian vähäiselle liikkumiselle ja liialliselle roskaruoankulutukselle. Aloittelin jo viime vuoden puolella, joten nyt pystyn tsemppaamaan ihan tosissani. Parempaa (ja terveellisempää) uuttavuotta sulle ja mulle!

//edit: Näemmä kannatti olla lupaamatta ajoissa heräämistä, oon nimittäin onnistunut siinä joka ikinen aamu tänä vuonna! Heittäkäämme siis turhat lupaukset menemään, asioille voi tehdä jotain pelkän lupailun sijaan.