Kuvitelkaa valtava, miljoonakaistainen tienristeys ilman minkäänlaisia opasteita. Mä seison keskellä sellaista just nyt. Miljoonista suunnista pitäisi valita yksi, jota lähteä taivaltamaan. Kartan kanssa se ehkä vielä onnistuisi, mutta mä taisin unohtaa omani kotiin - jos mulla ikinä karttaa on ollutkaan. Elämästä on hieman vaikea piirtää sellaista.
Menin aikoinaan lukioon siksi, että saisin kolme vuotta lisäaikaa miettiä, mikä musta tulee sitten isona. Tiedättekös, kolme lisävuotta on ihan liian vähän. Tämän kevään yhteishaut ovat jo alkaneet, ja mä yritän parhaillaan miettiä pääni puhki, minne pyrkisin. Ongelma ei ole siinä, ettenkö olisi kiinnostunut mistään - päin vastoin! Mulla on mieletön määrä erilaisia vaihtoehtoja, jotka kaikki houkuttelevat jollakin tapaa. Yhden tai kahden valitseminen tuntuu aivan ylivoimaiselta. Pelkään huomaavani heti hakujen loputtua, että joku muista vaihtoehdoista olisikin ollut mulle parempi.
Toisaalta mua kiinnostaa ammatti, jossa saa olla tekemisissä ihmisten kanssa. Toisaalta pystyisin hyvin työskentelemään myös yksin. Olisin onnellinen paikassa, jossa pääsen kokkaamaan, mutta yhtä hauskaa voisi olla vaikkapa graafisena suunnittelijana tai toimittajana. Ihan vain muutaman esimerkin mainitakseni. Näin käy, kun on kiinnostunut liian monesta alasta. Ainoa edes puoliksi varma asia on au pair -vuosi. Lähden ensi vuodeksi ulkomaille, jos se vain suinkin onnistuu. Johonkin kouluun pitäisi silti hakea. Päädyn vielä heittämään asiasta noppaa.
Vaikka mun elämäntilanne on nyt pelottava ja kamalan aikuisen tuntuinen, ilmassa on myös hyvänlaista jännitystä. Sellainen kihelmöivä tunne vatsanpohjassa, että vaikka mä en vielä tiedä mistään mitään, oikea ala kuitenkin löytyy aikanaan.
Tämä kuulostaa ihan multa! Mä valitsin peruskoulusa ollessa yhteishausta yhden itseä kiinnostavan alan ja päätin, että se on mulle oikea, vaikka vaihtoehtoja ois ollut miljoona muutakin, jotka ois kiinnostanut. En vieläkään tiedä onko tää mun ala vai ei, mutta ajattelen vain, että on sitä aikaa opiskella lisää tämän jälkeen jos sitten tuntuu siltä!
ReplyDeleteMahtavaa löytää joku muukin, jota kiinnostaa moni asia. Tuntuu, että jollain ihmisillä on vaikeuksia löytää edes sitä yhtä kiinnostavaa ja itsellä niitä on hirveästi... :D
Ihana kuulla, etten ole ainoa näiden ongelmien kanssa paininut! :D Mut toi on onneks totta, et aina voi opiskella lisää jos huomaa kouluttautuneensa väärälle alalle.
DeleteTäällä yksi abiturientti, joka oli tossa aivan samassa tilanteessa pari kuukautta sitten. En tiennyt sitten yhtään, että mitä mä haluaisin lähtee opiskeleen nyt lukion jälkeen. Yhtenä päivänä se sitten vaan iski, kun salama kirkkaalta taivaalta, että haen opiskeleen niin yo-pohjaseks merkonomiks, kun sitten myös amk'iin tradenomiks. Huomenna teen ensimmäiset haut kahteen englanninkieliseen tradenomi tutkintoon ja hiukan jänskättää!
ReplyDeleteMutta tsemppiä sulle oikean alan etsintään! Toivotaan, että se löytyisi yhtä helposti ja yksinkertasesti, kun mullakin. :D
Hui sulla on ollut kunnon valaistuminen :D Toivottavasti mulle tulee samanlainen tässä lähiaikoina, ammatin arpominen kun ei tunnu ihan parhaalta ratkaisulta. Mut onhan tätä yhteishakua vielä jäljellä.. Ja oon mä saanut jo vähän rajattua noita koulutusvaihtoehtoja, jospa niistä joku selkiytyis ykköseksi.
DeleteSulla on ihan älyttömän kiinnostavaa ja sellasta innostavaa tekstiä joka tekee mieli lukea loppuun ! :) Ulkoasu ei edelleenkään ole mun mieleen mutta se johtuu ihan siitä että mun tyyli on erillainen mutta tää kuvastaa kyllä ihan sua! :) Oot kaunis
ReplyDeleteKiitos! <3 Joo tää on mun näköinen ulkoasu. Toi tausta tosin ehkä pomppaa vähän silmille, mut se saa nyt olla siinä jonkin aikaa, koska en ehdi väsätä uutta nyt vähään aikaan.
Delete