”Varokaa matkatavaralokeroista
tippuvia abeja!” - ja abit syöksyvät sisään. Huutoa, naurua,
mielettömästi karkkia ja kavereita. Penkkaripäivä on täynnä
kuplivaa riemua, mutta toisaalta myös pientä haikeutta piilossa
hauskojen asujen ja karkkisateen alla. Pian lukion ovet sulkeutuvat
ja täytyy jatkaa eteenpäin.
Mä oon odottanut ja tuskaillut
penkkareita niin paljon etukäteen. Toisaalta luvassa oli upea juhla,
toisaalta on pitänyt hankkia asu jostain ja ostaa spraymaalit
haalarin maalaamista varten. Kaiken tuskailun jälkeen penkkariasun
valitseminen olikin lopulta hyvin helppoa. Kaupassa oli vain yksi mun
kokoinen asu, joten ei tarvinnut kauheasti miettiä, olisiko lehmän
vai leijonan asu parempi (leijonapuku ei mennyt edes päälle). Lehmä
sitäpaitsi sopi hyvin kaikkien cowboy-asuun sonnustautuneiden
kavereiden keskelle.
Aamullaistuin junassa juoksin ihan täpinöissäni koululle. Tunnelma oli korkealla jo aamusta, ja fiilis pysyi katossa koko päivän. Pukuhuoneen kiireinen hyörinä ennen abishow'n alkua.. Joku laittoi hiuksiaan, toinen korjaili maskiaan. Jostain ilmestyi lattialle valtava laatikollinen Dumleja, joita minäkin nappasin muutaman kourallisen mukaani.
En voi sanoin kuvailla sitä fiilistä, mikä rekkaan siirtyessä oli. Odotukset ajelua kohtaan eivät nimittäin olleet kovin korkealla - tämmöinen vilukissa kuitenkin jäätyy siellä lavalla. Vaan eipä jäätynyt! Huutavia ja riehuvia abeja hyppi vieri vieressä rekkojen lavoilla, ei siinä ehtinyt palelemaan kukaan. Karkkia lensi joka suuntaan ja naapurikoulujen huutoihin piti keksiä osuvia vastahuutoja. Kaverilta lähti ääni jossakin vaiheessa, mutta mä onneksi pystyin kiljumaan loppuun asti. Se tunne, kun vastaantulevat autot ajavat torvi pohjassa ja vilkuttavat meille suu korvissa. Varomaton pakettiauton kuljettaja oli pysäköinyt autonsa rekkaletkan lähtöpaikan viereen. Takaisin tullessa pakun kattoa peitti tasainen karkkikerros.
Aamulla
En voi sanoin kuvailla sitä fiilistä, mikä rekkaan siirtyessä oli. Odotukset ajelua kohtaan eivät nimittäin olleet kovin korkealla - tämmöinen vilukissa kuitenkin jäätyy siellä lavalla. Vaan eipä jäätynyt! Huutavia ja riehuvia abeja hyppi vieri vieressä rekkojen lavoilla, ei siinä ehtinyt palelemaan kukaan. Karkkia lensi joka suuntaan ja naapurikoulujen huutoihin piti keksiä osuvia vastahuutoja. Kaverilta lähti ääni jossakin vaiheessa, mutta mä onneksi pystyin kiljumaan loppuun asti. Se tunne, kun vastaantulevat autot ajavat torvi pohjassa ja vilkuttavat meille suu korvissa. Varomaton pakettiauton kuljettaja oli pysäköinyt autonsa rekkaletkan lähtöpaikan viereen. Takaisin tullessa pakun kattoa peitti tasainen karkkikerros.
Mä oon nauranut ja kiljunut koko eilisen. Ja syönyt paljon Dumleja, jotka kuuluivat meidän karkkivalikoiman parhaimmistoon. Te lukion ykkösellä ja kakkosella olevat: uskokaa mua, penkkareista tulee teidän lukioelämän paras päivä. Lukiotaival vetelee viimeisiään, joten yhteishenki on huipussaan. Penkkareiden riehakas tunnelma on ihan omaa tasoaan.
Kuulostaa siltä että oli kiva päivä! :) Selasin vähän aikaa blogiasi ja se on tosi kiva, ja persoonallinen. Taisit saada uuden lukijan :)
ReplyDeleteOi mahtavaa lukea tällaista palautetta heti aamusta ^__^ Kiitos hirmuisesti!
DeleteVoiettä, kuulostaapa mahtavalta päivältä! :) mun täytyy vielä kaks vuotta ootella, mutta luulempa että nopiasti hujahtaa tuoki odotus, niinku yleensäkki. :D
ReplyDeleteVoin kertoo et kaks vuotta ei oo aika eikä mikään :D Mustakin tuntuu ku lukion ekasta päivästä olis ihan hetki, ja nyt jo juhlin penkkareita.
DeleteKuulostaa niin upeelat päivältä ♥! Penkkarit on vaan niin parhaat, enkä malta oottaa et ite joskus saan olla abi!
ReplyDeleteOli todellakin upea päivä <3 Penkkarit on jotain mitä kannattaa odottaa!
DeleteKuulostaa mahtavalta päivältä! Samalla on varmasti aika haikeaa, mutta elämässä täytyy silti jatkaa eteen päin. c: ♥
ReplyDeleteJep haikeuttakin oli ilmassa, vaikka päällisin puolin kaikki nauroi ja riehui. Puolet porukasta (minä mukaanlukien) leikkii varmaan vesiputousta lakkiaisissa, kun eron hetki on oikeesti käsillä :D
Delete