Teeleipää ja kynttilöitä

Pikkusiskon silmät loistivat kuin tähdet hänen katsoessaan eteen katettua iltapalaa. Taisi olla pienen elämässä jännittävä tapahtuma, kun iltapala syötiinkin kynttilöiden valossa tavallisen sähkövalon sijaan. Viime lauantaina ollutta Earth Houria juhlittiin meillä teeman mukaisesti hyvän ruoan merkeissä. Tai no ruoka on ehkä hieman väärä sana iltapalaa kuvaamaan, mutta hyvää vatsantäytettä meillä joka tapauksessa oli. 

Iltapalamenun haasteena oli saada se maistumaan kaikille perheenjäsenille, joista etenkin pienimmät haluavat syödä jotakin tuttua ja turvallista. Lopputuloksena olikin yksinkertainen mutta maistuva menu: juustoteeleipiä, eksoottista hedelmäsalaattia ja kuumaa mariannekaakaota. Jos jonkin ohje kiinnostaa, niin huikatkaa ihmeessä kommenttiboksiin!

Ei muuten ole pitkään aikaan ollut yhtä rentouttavaa iltaa! Mulla on tapana olla iltaisin kännykällä tai koneella, jutella niiden kautta kavereille ja lueskella blogeja. Nyt jätin koneen ja kännykän tarkoituksella rauhaan ja nautin kynttilöiden luomasta tunnelmasta. Pieni tauko sosiaalisesta mediasta rauhoitti oikeasti illan ja uni tuli paljon paremmin. Kynttilävalaistuksesta nautti mun lisäksi moni muukin. Pikkusisko ilmoitti iltapalan aikana moneen kertaan tykkäävänsä kynttilöistä ja kaikesta. Suosittelen kynttilän valossa syömistä kaikille, pieni juhlahetki keskellä arkea ei ole koskaan pahitteeksi.

Maailman suurin kynttiläillallinen

Kuva: Aki-Pekka Sinikoski / WWF

Earth Houria - maailman suurinta ilmastotapahtumaa - vietetään jälleen tämän viikon lauantaina. Huomenna kello 20.30 sammuvat maailman valot ja seuraava tunti on hyvä tekosyy poltella kynttilöitä ja kertoa kummitusjuttuja. Olen pyrkinyt osallistumaan aikaisempinakin vuosina, mutta nyt olen innostuneempi kuin koskaan. Ja miksi? Koska tänä vuonna Earth Hourin teemana on kynttiläillallinen. Rakastan jokaista syytä, jonka ansioista saan kokata hyvää ruokaa ja pitää hauskaa. 

Pikkusisko on vähintään yhtä innokas kokki kuin minä, joten huomenissa meidän keittiössä voi nähdä kaksi lapsosta kattiloiden ja patojen ääressä. Menu on vielä hieman auki, mutta ainakin suklaata ja hedelmiä aion siihen lisätä. Varsinaista ruokaa en laita, sillä myöhäisestä ajankohdastaan johtuen Earth Hour on meillä kynttiläillallisen sijaan kynttiläiltapala. 

Maltan tuskin odottaa huomista! Hyvää ruokaa, hyvää seuraa ja valotkin sammuvat hyvän asian puolesta. Earth Hour on valomerkki, jonka avulla jokainen voi ilmaista päättäjille huolensa ympäristön tilasta. Lisää tietoa löydät täältä. Viime vuonna mukana oli yli kaksi miljardia ihmistä, tänä vuonna luultavasti vielä enemmän. Kuinka moni teistä on menossa mukana?

Kuva: Aki-Pekka Sinikoski / WWF

Bloggaajia miittaamassa

Eilen tapahtui monta ekaa kertaa. Mä olin ensimmäistä kertaa ikinä Megazonessa, kävin ensimmäistä kertaa ihanassa teekahvilassa (siitä lisää myöhemmin!) ja mikä parasta, näin ensimmäistä kertaa bloggaajakavereita livenä! Oli huippukivaa nähdä, millaisia ihmisiä blogien takana oikein on. 

Mä tulin paikalle vähän myöhässä, koska olin onnistunut sopimaan Megazonen ja miitin päällekkäin - älkää ottako musta mallia. Kivaa kuitenkin oli myös tällä matti myöhäisellä. Ulkona riehui ehkä kevään voimakkain ja kylmin tuuli, joten pakoiltiin sitä sisätiloissa. Suunnittelu oli jäänyt aivan viime tippaan, joten päätettiin miitin kulku sitä mukaa kun tapaaminen eteni. Ei suunnittelemattomuus silti menoa haitannut. Syömisen jälkeen juteltiin ja kuvattiin muutamat kuvat Kampin yläkerroksissa. Ystävällinen ohikulkija nappasi meistä muutaman yhteiskuvankin muistoksi, kiitos hänelle!  

Tämänkertainen miitti oli aika lyhyt, mutta onneksi uusia tulee. Oli mukava nähdä teitä Kaisa, Suvi, Ella ja Veera! Toivottavasti miitataan pian uudelleen teidän ja muidenkin bloggaajien kanssa.

  

Cupcaketime

Nyt se on vihdoin ohi - ylppäriputki nimittäin! Olo on vapaa kuin taivaan linnulla siitäkin huolimatta, että vielä on muutama kurssi käynnissä. Sanotaan, että rankka työ vaatii rankat huvit. Siispä leivoimme ylppäreiden - ja ehkä vähän myös kaverin synttäreiden - kunniaksi ison kasan suklaamuffinsseja. Muffinsseja saan kiittää siitä, että selvisin matematiikan kirjoituksista. Matikkaa voi nimittäin ymmärtää vain, jos saa tarpeeksi paljon suklaata tarpeeksi usein.

Haluatko sinäkin suklaamuffinsseja? Pohjaksi käy lähes mikä tahansa ohje (kunhan pysytään muffinsseissa). Esimerkiksi täältä löytyy hyvä resepti. Mustikat voi korvata tummalla suklaalla, jolloin saat tuplasti suklaata. Tai oikeastaan triplasti, sillä kuorrutekin on suklainen. Suklaata ei koskaan voi olla liikaa. Mikään ei kuitenkaan estä kokeilemasta vaikkapa banaani- tai karpalomuffinsseja, jos olet eri mieltä kanssani. Marjat tai hedelmät voisivat tuoda raikkaan makuparin suklaalle.

Kuorrute tehdään näin

Tarvitset: 

1 levy taloussuklaata

kourallinen irtokarkkeja 

nonparelleja

Tee näin: 

Sulata suklaa vesihauteessa. Mikrokin käy, mutta sen kanssa täytyy olla todella tarkkana. Kun suklaa on sulanut, levitä se muffinssien päälle. Anna jäähtyä hetken aikaa, mutta muista koristella ennen kuin suklaa on täysin jähmettynyt. Asettele koristeet haluamallasi tavalla. Tällä kertaa ruoalla saa leikkiä! Muffinsseista voi toki tehdä nättejä, mutta hulluttelu on piristävää. Vai mitä pidätte alimman kuvan suurihampaisesta muffinssipojasta? Kyseessä saattaa tosin olla tyttökin, leivosten sukupuolesta ei koskaan voi olla varma. 

Kiirettä piisaa

Aurinko on kuulemma näyttäytynyt jo monena päivänä ja huudellut kevättä. Mä oon viettänyt niin paljon laatuaikaa koulukirjojen kanssa, että moinen on jäänyt multa kokonaan huomaamatta. Enää tarvitsee puurtaa viikon verran - sitten kirjoitukset ovat mun osalta ohitse. Matikan ylppäreiden jälkeen mä aion juosta pihalle ja nauttia auringosta kaikkien menneiden päivien edestä. 

Ihan pelkkää opiskelua munkaan elämä ei sentään ole ollut. Muutama päivä sitten pää oli niin täynnä historiaa, että enempää ei mahtunut edes tunkemalla. Siispä käytin kokonaisen illan pinterestin matkakuvien selailuun. Mä haluaisin lähteä maailmalle nyt ja heti, eikä pinterestistä varsinaisesti ollut apua matkakuumeeseen (paheni vain). Mun "places to go" -listalla on ihan mieletön määrä eri maita ja kaupunkeja. Osa on majaillut listalla lapsesta asti, osan oon löytänyt vasta lukioikäisenä. 

Kiirettä silti riittää vielä hetken. Mä suoritan paria kurssiakin nyt, kun suurin osa abiturienteista on ollut jo pitkään lukulomalla. Oikeastaan suorittaminen on hieman väärä sana, mä meen kuvistunneille rentoutumaan muutaman kaverin kanssa. Musiikinmaikka nauroikin meidät nähdessään, että täällä taitaa olla taideterapia menossa. Ja tottahan se on, kuvisluokassa ylioppilaskirjoitusten aiheuttama stressi katoaa ja liiasta lukemisesta ylikuumennut pää saa levätä.

Abielämää

Tunnistat abiturientin pörröisistä hiuksista, väsyneistä silmistä ja lievästä paniikki-ilmeestä, joka on kasvoilla silloinkin kun keskustelun aiheena on suklaa tai tee. Abina oleilu on nimittäin tässä vaiheessa kevättä kovin rankkaa. ”Opiskelua” on ollut jo monta viikko mun vakiovastaus, kun joku kysyy kuulumisia. Koulukirjoja on tullut luettua siihen malliin, että voisin vuorata huoneeni niillä, enkä huomaisi mitään eroa nykyiseen. Ja opiskelutahti vain kiihtyy. YO-kokeiden putken aloittavaan äidinkielen esseekokeeseen on vain muutama päivä. Sitä ennen haluaisin saada luku-urakan valmiiksi, sillä seuraavien kahden viikon aikana tulevat loputkin kokeet. Ylioppilaskokeiden lomassa voi hieman kerrata asioita, mutta pääpointit pitäisi olla hallussa jo nyt.

Onneksi en ole yksin. Iso osa kavereistani kirjoittaa myös tänä keväänä, joten panikointikavereita löytyy. Ja lukuseuraa. Luku-urakka tuntuu puolta pienemmältä, kun kaverit auttavat heikommin sujuvien aineiden opiskelussa tai vain jakavat huonosta lukuasennosta johtuvat hartiakivut. Ylioppilaskirjoitusten tähän mennessä suurin hyöty onkin ollut tihentyneet lenkkikerrat, kun lukemisen jälkeen keho huutaa liikuntaa.

Joskus opiskelu uuvuttaa täysin. Ei vain jaksa enää riviäkään, silmät ummistuvat väkisin ja voimat katoavat olemattomiin. Silloin ei voi muuta kuin lysähtää maahan, kuten allaolevan kuvan abiparka. Hetken kuluttua on taas voimia kahlata eteenpäin kirjojen suossa - ei tarvitse jaksaa enää pitkään!

Vähän positiivisuutta kehiin vielä; opiskelu on oikeasti myös kivaa, kun saa opiskella aineita, jotka on itse valinnut ja joista on kiinnostunut. Mä oon huomannut suorastaan tykkääväni historian lukemisesta.

PS: Tietääkö joku, miten vauvahiukset saa kuriin? Ainoa mun keksimä keino on hiuslakka. Siitä ei kuitenkaan oo apua enää ulos astumisen jälkeen, koska pienikin tuulenpuuska riittää nostamaan vauvahiukset pystyyn.