Piknik

Kuinka moni tunnustaa istuneensa vahingossa väärään bussiin? Mä ainakin myönnän. Olin juuri muuttanut uudelle paikkakunnalle, enkä muistanut vielä, mitkä bussit veivät kotiin päin. Luulin kiivenneeni samaan bussiin kuin edellisenäkin päivänä, mutta numero olikin hieman pienempi. Lopulta löysin itseni keskeltä korpea, aivan vieraasta paikasta. Ei auttanut kuin matkustaa samalla bussilla takaisin ja etsiä oikea bussi. Tuosta reissusta sain kuitenkin idean. Mikäpä olisikaan parempi tapa tutustua ympäristöön kuin hypätä vieraaseen bussiin ja katsoa minne se vie. Reppu tietenkin täynnä evästä, niin paikalla voisi viipyä iltaan asti. 

Tänään pääsin vihdoin toteuttamaan tuon muutaman vuoden takaisen idean. Hyvän ystävän seura, herkulliset eväät ja mukavan lämmin päivä saivat hymyn huulille jo bussissa. Tarkoitus oli matkustaa päätepysäkille asti, mutta ikkunan takana näkyvä luonto oli niin tajuttoman hienon näköistä, että loikkasimme ulos kesken matkan. Ja hyvä niin. Tien lähellä oli ihana kukkaniitty, jonka keskelle istuimme syömään. Ihminen tuntee olonsa onnelliseksi, kun kukkien tuoksu leijailee ympärillä, lämmin kesätuuli hyväilee kasvoja ja edessä juuri ostetut piknikeväät. En ole aikoihin syönyt näin paljon mansikoita kerralla. 

Loikoilimme auringossa ja vähemmän auringossa. Katselimme kukkakärpästen lentoa kukasta toiseen. Kerran valtava koppakuoriainen kiipesi ystävääni pitkin, ja välillä muurahaisia sai onkia otsasta ja kyynärtaipeesta. Muuten meidät ja eväät jätettiin rauhaan. Sai nauttia lintujen laulusta ja kukkien väriloistosta. Nyt on kesä.