Medway

Melkein hävettää myöntää, mutta lauantaina tein mun ensimmäisen reissun Lontoon ulkopuolelle. Oon ollut täällä pian kaksi kuukautta, mutta nyt vasta sain raahattua itseni sinne "oikeaan Englantiin". Lontoo on huikea paikka, ja nähtävää on edelleen vaikka millä mitalla, mutta moni sanoo sen myös poikkeavan hyvin paljon muusta maasta. Ja oikeassahan he ovat. Kaukana suurkaupungin vilinästä tuntee olevansa enemmän Englannissa, kuin Lontoossa koskaan. Mun etukäteiskuvitelmat Iso-Britanniasta vastaavat hyvin paljon esimerkiksi Medwayn maisemia, joissa lauantain vietin. Näissä maisemissa kaikki brittikirjojenkin hahmot seikkailevat, niin ainakin voisi kuvitella.

Aamulla heräsin minuuttia ennen herätyskelloa, ja totesin sisäisen kelloni toimivan erittäin hyvin. Matka Medwayyn taittui mukavasti alle tunnissa, kiitos uutuuttaan kiiltävän junan. Jos joku on tulossa syyslomalle Lontooseen, niin suosittelen tekemään päiväreissun johonkin kauemmas. Lippuja voi saada määränpäästä riippuen hyvinkin halvalla, ja enlantilainen pikkukaupunki on oikeasti näkemisen arvoinen juttu. Sellaisissa tuun reissaamaan vielä paljon. Jossain vaiheessa olisi myös ihan tajuttoman kiva käydä keskellä eimitään, ja katsella miltä maaseutu näyttää täällä.

Perillä mua vastassa oli ihana Milla, jonka kanssa ollaan Lontootakin kierrelty. Medway-konkarina hän osasi liikkua ilman karttoja ja bussiaikatauluja, joten päästiin sujuvasti paikasta toiseen. Ilman kameroita oltaisiin ehkä menty paikallisista. Aloitettiin turistikierros Rochesterin linnasta, joka on todella sympaattinen linnavanhus. Ylhäältä oli huikeat näkymät ympäri Medwayta, ja kivikäytäviin pystytetyistä kylteistä saattoi lukea linnan eri vaiheista. Jos jotakuta kiinnostaa kuulla lisää Rochesterin linnasta, niin englanninkielisestä wikipediasta löytyy aika kattava artikkeli. Linnassa muuten joku tuntematon mies halusi ottaa musta kuvia mun kameralla. Ensin yhdellä käytävällä, ja kun myöhemmin törmäsin samaan henkilöön uudelleen niin taas hän halusi ottaa kuvia. Annoin toki toisen tehdä tahtonsa mukaan, ja nyt mulla on muutama naamakuva lisää tietokoneen kuvagalleriassa. 

Linnan jälkeen suuntasimme ihaniin pieniin putiikkeihin, joita Rochester on pullollaan. Valtavan, sokkelomaisen antikvariaatin lisäksi kävimme muun muassa vintagemarkkinoilla ja monessa aivan käsittämättömän suloisessa pikkupuodissa, joissa myytiin kaikkea kankaista sisustustavaroihin ja vaatteisiin. Karkkikaupasta bongasin salty liquorice -karkkipötkön. Maistui lakritsin ja salmiakin sekoitukselta, mutta menekistä kertonee jotain se, että mun ostos oli aivan kivikova. Mustat karkit eivät selvästi menesty muualla kuin pohjolassa. 

Fleur de Thé -niminen kahvila osui sopivasti kohdalle juuri nälän iskiessä. En ikinä voisi sisustaa omaa kotiani pastellinväriseksi prinsessapesäksi, mutta pieni annos söpöyttä on vain hyväksi. Kakkuvalikoima olisi ollut monipuolinen, mutta tilasin jotain erittäin brittiä: juustoskonsseja. Mun hostperhe syö aika epäenglantilaista ruokaa, joten tämä oli mun ensimmäinen skonssi ikinä. Niitä voisi kyllä tehdä kotonakin, sillä tykkäsin todella paljon! Join tuolla kaakaon, mutta luulen että skonssien seuraksi sopisi kaikista parhaiten tee.

Lontoossa on kaikki samat kaupat kuin Medwayssakin, joten vaatteita en lauantaina etsinyt. Sen sijaan mukaan tarttui kasa uskomattoman halpoja kukkia. Kolme orvokkiruukkua, ruusukimppu ja jokin värikäs kukkakimppu yhteensä alle neljällä punnalla, vaikka monessa muussa paikassa niistä saisi pulittaa reilusti yli 20 puntaa. Lisäksi löysin täydellisen reseptikirjan itselleni. Siinä on niitä perinteisiä reseptejä, mutta myös runsaasti tilaa kirjoittaa omia ylös tai tallettaa lehdestä leikattuja ohjeita. 

Medwayn reissu oli hurjan hauska, ja ilta huipentui huumaaviin maisemiin erään rinteen huipulta. Juuri laskenut aurinko, Medwayjoki ja kaukaisuuteen levittyvät maisemat olivat jotain täydellistä. Medway muutenkin oli ihanan sympaattinen paikka, jonne varmasti tulen palaamaan. Suunnitelmissa on jo ainakin jouluostosten tekeminen näissä ihanissa maisemissa. Ja ei, mä en ole ajoissa joulun kanssa jos vertaa kauppoihin: näin ensimmäisen joulukalenterin jo elokuussa!

Lovely Lush

Löysin ehkä unelmien täyttymyksen eilen, kun vierailin Oxford Streetillä sijaitsevassa Lushissa. Mielettömästi ihanan tuoksuisia saippuoita, kylpypommeja, hajuvesiä ja kaikkea. Lush kuuluu mun suosikkiliikkeisiin muutenkin, mutta tämä nimenomainen paikka on kolme kerrosta korkea! Miettikääpä sitä että Helsingin asematunnelin pieneen myymälään mahtuu ehkä murto-osa kaikista Oxford Streetin ihanuuksista. Pyörin väkkäränä ympäriinsä katsomassa kaikkia (mulle) uusia tuotteita ja koin valtavia vaikeuksia kun ostoskoriin saattoi valita vain muutaman.

Perjantaipäivän kunniaksi ihmistungos oli mieletön. Henkilökunnalla oli varmasti kädet täynnä työtä, mutta siitä huolimatta he ehtivät jutella kaikkien kanssa. Kävin kiinnostavan keskustelun erään henkilökunnan jäsenen kanssa, ja iloitsin paitsi kivasta keskustelusta, myös siitä että tällaisissa tilanteissa kielitaito kehittyy kaikista parhaiten. Vielä kuukausi sitten en olisi kyvennyt keskustelemaan yhtä hyvin kosmetiikasta ja aupparoinnista kuin nyt. Tästä tää lähtee! 

Mä en muista, olenko maininnut että meillä on kylpyamme. Oon haaveillut sellaisesta ihan pikkulapsesta asti, joten olin aivan innoissani kun huomasin, että hostperheellä on sellainen. Aion ottaa siitä kaiken hyödyn irti näiden kuukausien aikana, koska kuka tietää milloin sen jälkeen pääsen kylpemään. Lushista kotiin raahaamani ostoskassi olikin aika kylpypainotteinen: kylpypommi, kylpyvaahto ja kylpyöljy. Lisäksi ostin kasvojenpuhdistusaineen, joka kuulemma on aivan loistava tuote. Toivotaan niin, koska mun naama tarvitsee kunnollisia aineita. Kylpytuotteet ovat kuitenkin se juttu, jonka takia olen niin innoissani. Voiko olla rentouttavampaa, kuin kuuma, hyväntuoksuinen kylpy, hiljainen talo ja ehkä jotain hyvää musiikkia.. Älkää yrittäkö hetkeen soitella, koska aion ehkä muuttaa kylpyammeeseen seuraavaksi viikoksi. Tai kuukaudeksi. 

A day with an au pair

Millaista au pairin elämä oikein on? Se varmasti kiinnostaa monia - ainakin niitä jotka haaveilevat olevansa joskus au paireja. Toteutin a day with me -postauksen au pairin kannalta. Oli hauska seurata itsekin tarkemmin, että mitä sitä päivän aikana tuleekaan tehtyä. Älkää pelästykö hommien paljoutta, koska hillitön tiskivuori kasvatti aika suuresti kotitöihin kulunutta aikaa. Ei siihen normaalisti noin montaa tuntia mene. Ja lasten kanssa vietän enemmän aikaa niinä päivinä, kun en ole kielikurssilla. Huomatkaa muuten ensimmäisen ja kolmannen kuvan ero. Täällä Englannissa sää saattaa muuttua noin miljoona kertaa päivässä, eikä ulos lähtiessä tiedä pitäisikö olla villapaita, sateenvarjo vai shortsit. 

7.00 Herätyskello soi. Normaalisti hostäiti herättää mut jossain vaiheessa aamua. Tänään kuitenkin täytyy nousta kokkaamaan eväät tarhaan, sillä jääkaapissa ei ole yhtään edellisten päivien ruokia.

7.20 Sain vihdoin vaatteet päälle ja hampaat harjattua. Nyt pikavauhdilla kokkaamaan sitä ruokaa, ja laittamaan lapsille aamupalaa.

8.20 Toinen lapsista tulee syömään. Toinen nukkuu vielä, koska edellisenä iltana meni jopa aikuisen kantilta myöhään (terveisin oon edelleen puoliunessa).

8.46 Molemmat lapset istuvat nyt aamupalalla. Olisin ehkä selvinnyt myöhemmälläkin herätyksellä, mutta kivempi toisaalta näin; ilman kiirettä.

9.10 Vaatteet päälle ja tarhaan.

9.55 Kotona taas. Tiskipöydällä odottaa mieletön vuori pesemättömiä astioita. En ymmärrä miten, koska niitä tiskattiin iso kasa eilen. Mutta ei auta kuin ruveta hommiin.

11.16 Laitan tässä välissä pyykit kuivumaan, ja juoruan hetken äidin kanssa puhelimessa. Sitten käyntiin pikainen imurointioperaatio.

12.00 Maha murisee siihen malliin, että voisi syödä jotain. Pistelen poskeeni aamulla kokatun ruoan loput.

13.52 Tiskejä olisi ollut vielä, mutta pääsen vapaalle. Skypepuhelu Suomeen ei suostu toimimaan, joten yritämme facebookin kautta. Se toimiikin hetken, mutta sitten äänet lakkaavat kuulumasta. Kiiiiva.

16.00 Käyn suihkussa ja alan kirjoitella postausta bloggeriin. Koitan uskotella itselleni, etten jännitä tänään alkavaa kielikurssia.

16.47 Alan pakkailla kamoja. Mitä kielikurssilla normaalisti kuuluu olla mukana? Pelaan varman päälle ja varustaudun kuin ensimmäisenä koulupäivänä ainakin.

17.20 Vihdoin bussissa. Nyt kun vielä osaisi pysäkiltä perille.

17.55 No en osannut. Ystävällisen espanjalaisen opastamana tajuan olevani kokonaan väärässä suunnassa. Mutta ei se mitään, hyvinhän tässä on aikaa. Sadekin loppuu juuri sopivaan aikaan.

19.30 Tauko opiskelussa. Ensivaikutelma kielikurssista ja opettajasta on hyvä. Tulen varmasti kehittymään hurjasti näiden tuntien myötä!

22.00 Ulkona on jo aivan pimeää, kun pääsen kotiin. Syön tajuttoman hyvää kanapastaa ja kipitän huoneeseeni.

22.07 Skype ei vieläkään toimi koneella, mutta kännykällä onneksi joo. Toivon hartaasti, että omistaisin selfietikun. Sitten löydän puhelimelle hyvän paikan patterin päältä ja unohdan moiset haaveet.

23.36 Meinaan nukahtaa pystyyn, joten pikainen hammaspesu ja tutimaan. 

Rakas linnakkeeni

Mä oon aina tykännyt sisustamisesta, mutta tänä syksynä se into on kasvanut entisestään. Tekisi mieli järjestää kokonainen kämppä oman mielen mukaan, mutta toistaiseksi saan tyytyä muokkailemaan joitakin pieniä juttuja omassa huoneessani. Onneksi hostperheen sisustusmaku on todella lähellä mun omaa, joten ei heidänkään sisustamassaan kämpässä paha ole asua. Tykkään hirveästi huoneestani, ja muutamia muutoksiakin olen ehtinyt siihen suunnitella. Ajattelin tässä vaiheessa jakaa teille muutamia kuvia ja pohdintoja mun aupair-linnakkeesta, jota muokkailen koko ajan hieman enemmän mun näköiseksi. Täällä mä oon asustellut jo yli kuukauden.

Tänne tullessani mun huoneen värimaailma oli ihanan harmoninen, mutta toisaalta vähän liiankin rauhallinen. Paljon valkoista ja beigeä, sekä pieni ripaus punaista. Tuollaiset huoneet ovat kyllä nättejä, mutta kaipaan enemmän väriä. Olenkin elävöittänyt sisustusta tuomalla siihen vähän lisää punaista. Aiemmin huoneen ainoa väripilkku oli seinälle ripustettu taulu, mutta nyt sängyllä makaa herkullisen punainen viltti. Se piristää ja lämmittää kylmenevinä iltoina. Näitä iltoja varten ikkunalaudalla on myös monta ihanan tuoksuista kynttilää. Pimeänä syysiltana on ihana käpertyä viltin alle ja haistaa ilmassa häivähdys patsulia ja vaniljaa. Ikkunalaudalla vartioivat origamieläimet, joiden läpi ei yksikään painajainen pääse sisään.

Yhtäkään pahaa unta en ole täällä nähnyt, mutta siitä huolimatta tuntuu että tarvitsisin unisiepparin. Ne ovat niin nättejä. Ystäväni teki mulle sellaisen vuosia sitten, mutten raaskinut kuljettaa sitä lentokoneessa. Pitää ehkä tehdä kokonaan uusi tätä au pair -vuotta varten. Se myös piristäisi sänky-nojatuoli -väliä joka on musta edelleen turhan valkoinen. Muutama sisustustyynykin voisi auttaa asiaan, mutta sitten päästään taas tähän ikuisuuskysymykseen, että kuinka paljon raaskin käyttää aikaa ja vaivaa huoneeseen jossa asun vain vuoden. Tyynyvuorta ei niin vain tungeta lentokoneeseen, ei ainakaan ilman hillittömiä lisämaksuja. Jotain tuolle suurelle valkoiselle tilalle kuitenkin pitää keksiä. Ehkä jokin kiva sisustustaulu nojatuolin yläpuolelle? Tai se unisieppari, jonka voisin iltojen ratoksi väsätä. Jos teillä on heittää jotakin ideaa, niin antaa kuulua!

  

Haluatko au pairiksi #1

Olen selvinnyt au pairina jo yli kuukauden, joten ajattelin jakaa teille muutamia vinkkejä au pairiksi lähtöön liittyen. Ehkä siellä ruudun takana jollakulla on juuri sama unelma, kuin mulla vuosi sitten. Haluatko au pairiksi -postaussarjan ensimmäisessä osassa ajattelin valottaa hieman perheen etsimistä. Mistä sellaisen saa ja mitä kaikkea kannattaa huomioon perhettä hankkiessa. Tulevissa osissa on luvassa pientä infoa siitä, mitä kaikkea pitää järjestää ennen lähtöä, ja miten saada asiat rullaamaan mahdollisimman hyvin perillä uudessa perheessä. Mutta nyt takaisin perheen hankintaan.

1. Ihan aluksi

Ennen perheen etsimistä kannattaa tehdä eräs kaiken määrittävä ratkaisu. Lähdetkö au pairiksi itsenäisesti vai järjestön kautta. Molemmissa on omat hyvät ja huonot puolensa. Järjestön kautta lähtijällä on järjestön tuki ja turva, ja veikkaan että moni paperihomma sujuu sitä kautta jouhevammin (tai ainakin tarjolla on osaavaa apua). Itsenäisesti sen sijaan saa esimerkiksi perheen valita paljon vapaammin, ja Eurooppaan mentäessä järjestö on melko turha (toki siitä on edelleen ongelmatilanteissa oma hyötynsä). Itsekin lähdin Lontooseen ilman järjestöä, ja koen selvinneeni kaikesta hyvin myös yksinäni. Jos kuitenkin koet tarvitsevasi järjestöä, kannattaa ihan vain googlaamalla tai suositusten avulla etsiä hyvä järjestö. Itselläni ei kuitenkaan ole antaa suosituksia, kun hoidin homman omin nokkineni.

2. Mistä sen perheen sitten löytää?

Moni nettisivusto välittää au paireja ja perheitä ihan ilmaiseksi. Jos mun pitäisi suositella jotakin, käskisin vilkaisemaan osoitteen www.aupairworld.com. Au pairiksi voi päätyä myös monia muita reittejä. Esimerkiksi kaverin kautta, lehti-ilmoituksen perusteella ja facebookista on moni au pair löytänyt tiensä johonkin perheeseen. Aupairworld lienee kuitenkin varmin tapa perheen löytämiseksi.

3. Oletko saanut yhteydenottoja joiltakin perheiltä?

Yhteydenoton jälkeen skypepuhelut astuvat kuvaan. Kiinnostavan oloisten perheiden kanssa kannattaa puhua skypessä, jotta saat perheistä mahdollisimman oikeanlaisen kuvan. Niitä perheitä myös kannattaa olla useampi, sillä perhekin haastattelee usein montaa au pairia samaan aikaan. Itse tein asiat aika lailla päin vastoin kuin yleensä neuvotaan: puhuin vain yhden perheen kanssa, päädyin heille ja olen viihtynyt loistavasti. Yleiseti ottaen on kuitenkin järkevää jutella useamman kanssa, jotta se juuri itselle paras perhe löytyisi. Keskivertoon tai vähän ikävältä tuntuvaan perheeseen ei missään nimessä kannata tyytyä. Tulet asumaan heidän kanssaan, joten mitä paremmin tulet juttuun heidän kanssaan skypessä, sitä varmemmin tulet viihtymään tulevina kuukausina.

4. Mitä perheestä kannattaa selvittää?

Skypepuhelut ja sähköpostit ovat perheen keino selvittää, millainen olet. Samalla ne ovat sinun kenosti saada selville millainen perheesi on ja mitä tulet heillä tekemään. Työajat kannattaa selvittää, samoin se, mitä töihin kuuluu. Onko pääasiallinen hommasi leikkiä lasten kanssa, kuljettaa heitä kouluun vai ehkä lenkittää koiraa? Entä mitä ovat "kevyet kotityöt" joita perhe mahdollisesti haluaa sinun tekevän? Myös palkkaan liittyvät asiat kannattaa selvittää. Kuinka paljon saat taskurahaa ja millaisin väliajoin? Useat au pairit saavat kerran viikossa tietyn summan, mutta jotkin perheet maksavat rahan vain kerran kuussa.

Kannattaa ottaa etukäteen hieman selvää myös lasten päivärutiineista, tulevan kotisi lähiympäristöstä ja siitä, mitkä leikit ovat erityisesti lasten mieleen. Muista myös, että mukavan oloinen perhe on todellisuudessa paljon arvokkaampi asia kuin oma asuinkerros ja uima-allas. Jos perhe mainostaa heti alkuun valtavaa viikkorahaa ja hulppeita tiloja, voi perillä odottaa näiden lisäksi myös muutama kauhukakara ja hullu koira jota sinun täytyy hoitaa. Näin ei välttämättä tapahdu, mutta kannattaa joka tapauksessa pelata varman päälle ja valita perhe, jonka kanssa synkkaa parhaiten. Siitäkin huolimatta, että kyseisestä perheestä saisi vähemmän palkkaa. Kun sopiva perhe löytyy, ja perhekin haluaa sinut, on au pairiksi lähtemisen suurin työ tehty.

Omenainen tuorepuuro

Olen viime aikoina lukenut enemmän blogeja kuin tavallisesti, ja raakaruokaohjeet ovat hyppineet silmilleni useista otsikoista. Muutamia kertoja olen maistellut raakaruokaa, mutten ollut aiemmin tehnyt sellaista itse. Niinpä päätin aloittaa oman urani jostakin kohtalaisen helposta. Raakapuuro on todella simppeli tehdä, ja koska valmistelut pitää tehdä jo edellisenä iltana, sen saa kiireisenä aamuna naamaansa hyvinkin nopeasti. Sopii mulle, sillä rakastan nukkumista erityisesti aamuisin kun pitäisi nousta ajoissa kouluun tai töihin.

TARVITSET: omena, 1½ dl kaurahiutaleita, 1½ dl vettä, ½ tl kanelia

TEE NÄIN: Raasta omena. Mitä pienempää raastetta, sen parempi. Voit halutessasi kuoria omenan ensin, mutta itse raastoin kuorineen.

Sekoita omenaraaste, kaurahiutaleet, vesi ja kaneli keskenään, ja laita puuro jääkaappiin. Anna sen olla siellä yön yli.

Aamulla puuro on valmista syötäväksi. Mausta halutessasi kanelilla ja nauti!

Perjantaibrunssi

Suklaakahvin suloinen tuoksu leijailee nenään. Suljen silmät ja hengitän syvään. Pursotan päälle vielä hieman kermaa ja siirrän kahvin syrjempään. Se on vielä aivan liian kuumaa juotavaksi. Juomisen sijaan katselen ympärilleni. Edessä on toinen toistaan ihanampia herkkuja, ja tuottaa vaikeuksia valita mitä söisi ensin. Omenaista raakapuuroa vai kenties lohileipää? Omenainen raakapuuro on muuten mun oma, onnistunut kokeilu! Pysykäähän kuulolla, sillä reseptiä on tulossa lähiaikoina. Siitä mä myös päätin aloittaa mun brunssin. Puuro on hyvä alku päivälle, kuului se brunssiin tahi ei. Törkeän hyvää! 

Puuron jälkeen on aika siirtyä muihin herkkuihin. Kun mä syön, haluan tehdä sen kunnolla. Niinpä pöydässä on nytkin tuoreita marjoja, kasviksia hummusdipillä, keitettyjä kananmunia ja paljon muuta. Pekaanipähkinäpiiras ja suklaiset kanelikeksit tuovat makeutta pöytään. Perjantaibrunssilla on lupa syödä juuri niin paljon kuin haluaa. Uskokaa mua, kun sanon että runsas brunssi (tai muu herkullinen ateria) kerran viikossa pitää muumit laaksossa ja valot ullakolla.

Tällainen suihkun jälkeinen brunssi kiireettömänä aamuna taitaa olla mun uusi lempparijuttu. Olo on täydellisen rento. Pöydän täydeltä syötävää, ei kiirettä mihinkään ja olokin on suihkun jäljiltä mukavan raikas. Brunssi on myös hyvä hetki kokeilla uusia juttuja: mun brunssipöydästä löytyi raakapuuron lisäksi myös suklaakahvi, jonka kehittelin itse tänä aamuna. Pelkkä kahvi tuntui liian tylyltä, sillä kylminä aamuina ihminen tarvitsee suklaata. Tai niin mä ainakin itselleni uskottelen, koska hyviä syitä syödä suklaata ei koskaan ole liikaa.  

Rentoa fiilistä kannattaa pitää yllä iltaan asti, joten tänään mä en aio tehdä mitään kovin suurta tai jännitävää. Puhun ystävien kanssa skypessä ja polttelen illalla ehkä muutamia kynttilöitä. Voisin myös lukea kirjaa ja mennä ajoissa nukkumaan. Välillä on hyvä pitää rento kotoilupäivä. Oon viime aikoina ollut koko ajan menossa, joten herkullisen brunssin jälkeen on hyvä nostaa jalat tuolille ja vain olla. 

Linkkaa blogisi

Täällä kaukomailla ollessa kaipaa suomenkielistä luettavaa paljon enemmän kuin ennen. Mun lukulista ammotti tyhjyyttään jo tänne lähtiessä, mutta nyt se suorastaan kirkuu. Ihan liian vähän luettavaa siihen nähden, miten paljon haluaisin ja ehtisin blogeja lukea. Siispä linkatkaa blogejanne tämän postauksen kommentteihin, niin voin etsiä niiden joukosta uutta kivaa luettavaa. Aikaa linkkailla on viikon verran, eli 17.9.2015 asti. Joskus myöhemmin esittelen luultavasti huikeimmat blogit, joten linkkaamalla blogisi annat samalla luvan käyttää blogisi banneria tai joitakin kuvia tulevassa esittelypostauksessa. 

Kuukausi lontooelämää takana

Aika kuluu hirveän nopeasti. Juuri äskenhän mä olin matkatavaroiden kanssa lentokentällä, vasta tulossa Englantiin. Ja nyt tuosta hetkestä on muka kulunut kokonainen kuukausi! On ollut niin paljon nähtävää ja ihmeteltävää, että päivät ovat viilettäneet ohi kuin huomaamatta. Olen tutustunut perheeseeni, kierrellyt ympäri Lontoota ja saanut suomivieraan. Olen löytänyt ihania kahviloita ja ruokapaikkoja, vieraillut viisikerroksisessa kirjakaupassa ja katsellut öistä Lontoota maailmanpyöräsä käsin. Olen yllättynyt  siitä, kuinka helposti solahdin vieraan perheen elämään. Luulisi, että erilaisiin tapoihin totuttelu olisi vienyt kauemmin, mutta olo oli kotoisa jo ensimmäisen viikon jälkeen.

Nyt, kun eläminen täällä käy jo suht luontevasti, on hyvä pohtia mitä haluan tulevalta vuodelta. Missä paikoissa haluan käydä ja mitä asioita kokea. Saavuin tänne mukanani säkillinen toiveita ja lista paikoista joissa käydä. Osan olen saanut ruksia yli jo ensimmäisen kuukauden aikana, mutta paljon on vielä tekemättä.

Englanti valikoitui aikoinaan mun kohdemaaksi kielen takia. Saksa tai Ranska olisivat kiinnostaneet enemmän maina, mutta halusin aupparoinnin ohella petrata mun melko surkeaa englanninkielen taitoa. Jälkikäteen ajateltuna ei tosin haittaa yhtään että päädyin tänne, Lontoo on upea kaupunki ja mun perhe aivan ihana. Tätä taustaa vasten voitte kuitenkin arvata yhden mun suurimmista tavoitteista? Oikein, haluan oppia puhumaan ja kirjoittamaan englantia mahdollisimman hyvin. Odotan innolla piakkoin alkavaa kielikurssia, joka varmasti vauhdittaa mun kehitystä.

Toinen tavoitteeni on saada paljon uusia ystäviä. En tullut tänne kyhjöttämään neljän seinän sisällä - sen voi tehdä Suomessakin. Sen sijaan haluan tavata ihmisiä, saada ystäviä ja lisää ystäviä. Toivon, että osa uusista ihmissuhteista kehittyisi vuoden aikana ajan ja paikan kestäviksi. Että yhteydenpito jatkuisi vielä vuosienkin päästä. Jos edes muutama tällainen suhde muodostuu, saa tuntea itsensä rikkaaksi.

Näiden suurempien toiveideni lisäksi mulla on monta paikkaa joissa haluaisin käydä, ja monta asiaa jotka haluaisin tehdä. London Eyessä kävin eräänä iltana, joten sen voin ruksia listaltani pois. Windsorin linna sen sijaan on näkemättä, samoin Englantilainen maaseutu. Joku viikonloppu pitänee pakata tavarat ja lähteä käymään Lontoon ulkopuolella, hui. Jos joku teistä on matkustellut Englannissa, niin saa vinkkailla käymisen arvoisia paikkoja! Vaikka on Lontoossakin vielä paljon koettavaa. Madame Tussauds on listan kärjessä, ja joku päivä täytyy mennä Hyde Parkiin lukemaan kirjaa ja syömään maissia, jota puiston vieressä myydään. Voisin myös ostaa Thortonsin fudgea ja käydä afternoon teellä jossakin kivassa paikassa. Ja ehkä jonakin pävänä voin kulkea Lontoossa ottamatta kuvaa jokaisesta nähtävyydestä.

Autumn is here

Kylmä puskee takin läpi, vaikka päivä näyttää ihanan aurinkoiselta. Kellastuneet lehdet leijuvat asfaltille ja päärynäpuu notkuu kypsien hedelmien painosta. On syksy! Rakastan tätä vuodenaikaa, kun illat alkavat pimetä ja luonto valmistautuu talveen. Viime vuonna listasin joukon asioita (klik), jotka tekevät syksystä niin ihanan. Oon nytkin ihan fiiliksissä siitä, että saan polttaa kynttilöitä ja pukeutua paksuun neuleeseen. Voiko kivempaa vuodenaikaa olla? 

Syksyisin mussa herää aina se ihminen, joka on kätevä käsistään ja saa paljon aikaan. Syksyisin kokeilen uusimmat reseptit, testaan kiinnostavat diy-ohjeet ja uudistan vaatekaappiani. Eilen ostin elämäni ensimmäisen arkimekon. Siis minä, jonka päällä mekkoja nähdään vain juhlissa ja silloinkin tunnen oloni hieman tukalaksi. Kyseessä taitaa olla vain tottumiskysymys, joten toivotaan että ongelma helpottuu arkimekon myötä. 

Tänä syksynä mun tavoite numero yksi on kokeilla erilaisia kurpitsareseptejä. En ole koskaan edes maistanut kurpitsaa, joten päätin että tänä syksynä on korkea aika tehdä asialle jotain. Voisin aloittaa maistelun Starbucksin kurpitsalatella ja siirtyä sitten keittiöön leipomaan jotakin omaa. Ehkä perinteinen kurpitsapiirakka voisi olla fiksu kokeilu? Tuntuu oudolta leipoa jotain, kun ei tiedä miltä raaka-aineet maistuvat. Mutta piirakkaa on varmaan hankala leipoa väärin, tai niin ainakin toivon.

Hyvää alkusyksyä teille kaikille! Toivottavasti syksy inspiroi teitä yhtä paljon kuin mua.

Itämainen kukkakaaliriisi pannulla

Mausteet ovat aina olleet suuri osa mun kokkausinnostusta. Niillä saa varioitua samaa ruokaa todella paljon, ja toisaalta ilman mausteita koko ruoasta tulee äkkiä aika tylsä. Mun hostperheen maustehylly on täynnä mausteita, joita en ole ikinä käyttänyt - hyvä jos olen edes kuullut kaikkien nimiä ennen tänne tuloani. Pakkohan näitä mausteita oli päästä kokeilemaan, vaikken vielä uskaltanutkaan kaikkein oudoimpia testata - ajan kanssa sitten. Näistä mausteista syntyi kuitenkin toteuttamiskepoinen idea: kukkakaaliriisi.

TARVITSET: 

1,5 dl riisiä, pieni sipuli, puolikas valkosipulinkynsi, kukkakaalta, porkkana, tilkka öljyä paistamiseen

Mausteet: 3 tl paprikajauhetta, 2 tl garam masala -mausteseosta, 1 tl tulista chilijauhetta, 1 tl kanamausteseosta, ripaus oreganoa ja inkivääriä, 1 rkl sitruunamehua, 1 rkl soijakastiketta

TEE NÄIN: Keitä riisi pakkauksen ohjeen mukaan. Riisin keittyessä pilko sipulit ja kasvikset. Valkosipulin tulee olla aivan hienoa silppua, mutta kukkakaalin ja porkkanan voi jättää hieman suurempiin paloihin. 

Kuullota sipuleita öljyssä, ja lisää sitten sekaan kukkakaali ja porkkana. Paista muutaman minuutin ajan, lisää mausteet ja paista vielä hetki. Lisää riisi ja paista vielä pari minuuttia. 

Ruoka on valmista, kun mausteet ovat sekoittuneet tasaisesti riiseihin. Hyviä ruokailuhetkiä!