Lumiere London

Taianomainen musiikki nousee ja laskee, ja valtavat kalat uiskentelevat ilmassa. Yksi hohtava pyrstö pyyhkäisee aivan vierestä. Väri vaihtuu violetista oranssiin ja vihreään, ja sitten taas violettiin. Musiikki hiljenee, kun kävelet kauemmas. Olet huomannut tujottavan silmäparin erään kerrostalon seinässä. Silmät räpyttelevät kerran, toisenkin. Sitten kasvot liukuvat pois tehden tilaa seuraaville. 

Lumiere London -valofestivaali rantautui keskustaan viime viikonloppuna. Muutama viikko sitten surin sitä, että Lux Helsinki jää tänä vuonna väliin. Pian sain kuitenkin ilokseni huomata, että samankaltainen tapahtuma on tulossa tännekin, ja niin jätin viime viikonlopun vapaaksi kaikesta muusta. Oli ihan supersiistiä päästä kokemaan valojen voima myös täällä, sillä ensi vuonna olen luultavasti taas Helsingissä. 

Olisi voinut kuvitella, että miljoonakaupungin valofestivaali olisi jotenkin paljon upeampi ja mahtavampi, kuin pienessä Helsingissä. Niin ei kuitenkaan ollut. Valot olivat kyllä huikean hienoja, rakastuin etenkin valometsään ja puhelinkoppiakvaarioon. Sanoisin silti, että Helsingissä on ollut ihan yhtä hienot valot. Merkittävin ero näiden kahden valofestivaalin välillä taitaakin olla teosten upeuden sijaan ihmisten määrä. Lontoossa on muutenkin tajuttoman paljon ihmisiä, ja esimerkiksi Piccadilly Circus on aina ruuhkainen. Kuvitelkaapa sitten, että puoli Lontoota lähtee samana viikonloppuna ihailemaan samoja valoja. Jep, tuloksena on ihmismassa jonka läpi on hyvin vaikea päästä. Puhumattakaan siitä että pitäisi pitää porukka kasassa.

Mä olin varannut perjantain kokonaan itselleni, ja kiertelin myös valofestivaalia ihan yksin. Oli hauska huomata, miten hyvin viihdyn nykyään myös omassa seurassani. Vielä vuosi sitten mikään ei innostanut, jos ei saanut kavereita mukaan. Lumiere Londonin ihmismassassa oli kuitenkin valtava hyöty siitä, että oli matkassa yksin. Sai puikkelehtia juuri niin nopeasti kuin halusi, ilman että tarvitsi huolehtia perässä kulkijoista. Tai pitää silmällä edellä puikkelehtivia kavereita. Kiersin valot myöhemmin myös kavereiden kanssa, mutta olen silti iloinen, että kävin ne ensimmäisenä iltana läpi kunnolla. Ei valotaideteoksia ihan joka päivä kuitenkaan näe.