Birthdaygirl

"Paljon onnea vaan, paljon onnea vaan..." Me juhlittiin mun synttäreitä ekan kerran jo viikko sitten, kun olin käymässä porukoiden luona. Pääsin kokeilemaan naked cakea, joka on pyörinyt blogeissa jo jonkin aikaa, ja nauttimaan muuten vain kivasta ruoasta ja seurasta. Tänään olisi tarkoitus käydä syömässä jossakin ihan oikeassa ravintolassa, ja huomenna juhlahumu jatkuu risteilyllä. Jälkimmäinen tosin on ihan muuten vain, mutta hyvää fiilistä taitaa olla luvassa sielläkin. 

Tuntuu hullulta ajatella että mä en oo enää teini. Ikää on nineteenin sijaan pyöreät 20, mikä järkyttää varmaan yhtä jos toistakin. Siis siinä vaiheessa kun kyseinen vuosi napsahtaa omalla kohdalla täyteen. Mun ei kyllä sinänsä pitäisi järkyttyä, koska hostisän äiti sanoi mua jo joskus aikoja sitten henkisesti vanhaksi. Tuttuja juttuja siis nää vanhusten hommat, ja oonkin jo suunnitellut mun tulevia eläkepäiviä Espanjassa tai muussa vanhusmaassa. Sitä ennen ajattelin kuitenkin keskittyä nauttimaan nykyhetkestä ja jopa muistella vähän menneitä (vanhus kun olen). 

Vuosi sitten mä olin autuaan tietämätön tulevaisuuden suunnasta. Olin pistänyt kiinnostavalle Englannissa asuvalle perheelle viestiä, ja odottelin pääsykokeiden tuloksia kasvavan jännityksen vallassa. Vaikka jännitän pääsykoetuloksia nytkin, tuntuu tuosta vuoden takaisesta hetkestä olevan kokonainen elinikä. Mun maapallo pienentyi hurjasti aupparoinnin myötä, mutta maailma kasvoi ehkä sitäkin enemmän. Näin erilaisten ihmisten erilaista elämää, sain ihania ystäviä ja matkustelin enemmän kuin koskaan. Opin englantia ja nautin ajasta jonka sain viettää ihanan hostperheen kanssa. Mennyttä vuotta on pakko katsella ilolla ja kunnioituksella, sillä sen aikana selvisin tilanteista, joihin en olisi uskonut edes joutuvani, ja sain roppakaupalla kokemuksia joita muistella sitten eläkeläisenä siellä Espanjassa. 

Toivon, että kaksikymppisyys tuo mukanaan vähintään yhtä huikeita seikkailuja kuin mennytkin vuosi. Ja jos niitä ei ala itsestään kuulumaan niin pitää varmaan ottaa taas elämää niskasta ja hankkia pari muistelun arvoista juttua takataskuun. Tai miksei etutaskuunkin. En silti halua edellisvuoden kopiota. Matkustelua joo kyllä kiitos, mutta ennen kaikkea kaipaan uusia juttuja, kuten oman kämpän sisustamista, kiinnostavien yliopistokurssien käymistä ja hauskojen kaveriläjäytymisten järkkäilyä sinne mahdolliseen kämppään. Uusia tuulia kohti siis ja toivotaan että parikymppisenä on yhtä kivaa kuin ysitoistaveenä.