@ Cafe Regatta

"Siis voiko tällainenkin kahvila olla olemassa!?" oli ajatus, kun näin Cafe Regatan ensimmäistä kertaa. "Vähänkö siistiä", oli toinen ajatus. En tiedä mitä mä olin paikalta odottanut, mutta ainakaan en mitään siitä millaiseksi se lopulta osoittautui.

Mä olin kuullut Regatasta noin miljoonalta kaverilta, ja useampana viikonloppuna porukka on lähtenyt sinne jossain vaiheessa iltaa. Jostain syystä mä kuitenkin eksyin paikalle vasta muutama päivä sitten, ja saatoin siinä sivussa löytää uuden lempparipaikan (mun pitkälle suosikkien listalle). Täällä kelpaa viettää aurinkoista kesäpäivää, ja ihailla aaltojen loiskintaa ulkopöytien vieressä. Näin kesäisin vedessä loiskii aaltojen lisäksi myös jonkin verran suppaajia (pitäisiköähän  itsekin kokeilla lajia?), ja kirkkovenekin irtautui rannasta meidän siinä istuessamme. 

Parsakaalinyyttiä mutustaessani tuli mieleen, että Regatan myymät tuotteet ovat hyvin pitkälle samanlaisia, mitä vaikkapa meidän mummo on pistänyt välipalapöytään siellä käydessämme. Hyvää ja kotikutoista siis. Mitään kulinaristisia elämyksiä tai uusia kokeiluja täältä ei ehkä löydä, mutta kotikutoisuus sopii paikan henkeen. Koko sisustus toi mieleen jotain kesämökin ja mummolan ullakon väliltä, ja hauskat tekstit ja täysin yhteensopimattomat koriste-esineet kiersivät seiniä ja pihaa. Mielenkiintoisin juttu oli ehkä nuotiopaikka, jolla saattoi grillata sisältä ostettuja makkaroita. Tätä ei ihan joka kahvilassa näe. Saati sitten sitä että sulle ihan aikuisten oikeasti maksetaan jos käyt hakemassa santsikupin kahvia. En yhtään ihmettele Regatan suosiota, sillä rento tunnelma ja ihana auringonpaiste saivat meidätkin viihtymään paikalla useamman tunnin. Eikä muuten oltu ainoita, sillä tiskille taisi koko ajan olla useamman metrin mittainen jono!

Regatta hakkaa persoonallisuudellaan kaikki kahvilat, missä ikinä oon vieraillut, ja nyt pitää ottaa huomioon että Englannissa tuli koluttua aika moni paikka. Okei, ehkä murokahvila yltää tälle tasolle, samoin puurot. Mutta Suomessa tää on ihan omaa luokkaansa, ja tuun kyllä ihan ehdottomasti käymään täällä vielä monen monta kertaa. 

Onko teistä lukijoista joku ehtinyt käydä Cafe Regatassa? Mua kiinnostais kuulla teidänkin mielipiteitä paikasta, joten antakaas kuulua. 

Korpi keskellä kaupunkia

Jos 9-vuotias minä olisi saanut kurkata tulevaisuuteen, se ei olisi ehkä uskonut silmiään nähdessään mun eiliset puuhat. Inhosin nimittäin pienenä yli kaiken marjojen poimintaa. Marjan lajikkeella ei sinänsä ollut väliä, joka tapauksessa kaikki oli liian kuumaa ja pistelevää ja ikävää ja sankokin väärän kokoinen. Silti mä löysin eilen itseni mustikasta, ja jopa tykkäsin puuhasta!

Mulla on koko kesän muhinut mielessä ajatus siitä, miten talvella sitten istun nojatolissa hörppien itse poimituista mustikoista itse tehtyä mustikkamehua. Ja leivälle levittäisin niin ikään itse poimituista mustikoista tehtyä mustikkahilloa. Ei siinä sitten auttanut muu kuin raahautua sangon kanssa metsään, eihän tästä haavekuvasta muuten totta voi tulla. Ja lopulta siellä metsän siimeksessä tajusin että tää poimiminenhan on oikeestaan aika kivaa. Mikä ihme mua on vaivannut kaikki aiemmat vuodet?

Ämpärin täyttämisen lomassa oli pakko välillä pysähtyä ihailemaan maisemia. Ihan mielettömän ihanaa kasvillisuutta ja upeita värejä. Eikä ristin sielua missään. Olisi voinut luulla, että ollaan syvälläkin korvessa, mutta todellisuudessa autojen ääni kuului hyvin mättäille saakka, eikä lähimpään taloonkaan ollut pitkä matka. Oli tiedättekös vähän samanlainen olo, kuin löytäessäni keskeltä Lontoota pari salaista puutarhaa. Tässäpä kotimainen vastine, sillä nämä mustikkamaisemat löytyvät pääkaupunkiseudulta.

Eilisellä saaliilla ei vielä koko talvea elellä, mutta eiköhän tässä vielä ehdi poimia syksyn mittaan. Ja uutukaista keräilyintoa voisi laajentaa vaikka vadelmiin ja puolukkoihinkin. Sitä ennen voisi kuitenkin ottaa vielä yhden palan eilen leivottua mustikkapiirakkaa...

Kumpaan samaistutte enemmän, tohon 9-vuotiaaseen vai nykyiseen muhun?

Instagram-suosikkeja & linkitä omasi

Meillä kaikilla on varmaan omat keinomme etsiä (ja löytää) inspiraatiota. Mä pyrin löytämään sitä vähän sieltä sun täältä, mutta instagram on ehdottomasti yksi parhaista keinoista! Sieltä löytää niin kätevästi ihania asukuvia, herkullisia ruokia ja kiinnostavia paikkoja. Vain pari näytön napautusta ja upeiden kuvien virta on suoraan kännykkäsi näytöllä. Mä seuraankin instassa pääasiassa ihmisiä, joiden kuvat saa jatkuvasti huokailemaan ihastuksesta ja pään täyteen ideoita. Jottei nää upeudet jäis vaan mun tietoon, ajattelin jakaa teidän kanssanne muutaman mun tämänhetkisen suosikin. Mutta sitä ennen tärkeää asiaa: mun seurattaviin mahtuu vielä monen monta ihanaa ja inspiroivaa tyyppiä, joten linkatkaa omat tilinne tän postauksen kommentteihin viimeistään tän kuun loppuun mennessä! Esittelen uusia löydöksiä syksyn kuluessa. Ennen linkkailua tsekatkaa kuitenkin nää ihanat leidit, joita seuraan.

SOPHIEVSTHEUNIVERSE (click)

Jotenkin Sophien kuvissa iskee muhun ihan kaikki. Just sopivassa suhteessa taidetta, ruokaa, ystäviä ja kivoja kokemuksia - kaikki toki hienosti kuviin vangittuina. Mua inspiroi se, että nään muiden ihmisten tekevän rakastamiaan juttuja, koska se innostaa itsekin käyttämään aikaa niihin asioihin ja ihmisiin joista oikeasti välittää. Ehkä siksi tykkäänkin niin paljon Sophien kuvista. Ja ehkä myös siksi, että hänen upeissa kuvissaan näkyy paljon aivan tavallista (ja silti niin inspiroivaa) elämää eläväisillä kuvateksteillä maustettuna.

CRIMEOFRHYME (click)

Käsi ylös, kuka muu rakastaa kirjoja? Alisonin instagram -tililtä saa paitsi loistavia kirjavinkkejä, myös silmänruokaa ihanien kirja-, kukka- ja kahvikuvien muodossa. Usein nämä kolme löytyvät jopa samasta otoksesta. Mä en oo jostain syystä innostunut kirjablogeista, mutta kirjagrammaajat ovat ihan eri juttu. Etenkin, kun kuvat ovat näin ihania. Rauhallinen värimaailma, pitkät kuvatekstit ja silloin tällöin kuvissa esiintyvä vanhanaikainen kirjoituskone ovat niitä juttuja, jotka saivat mut tykästymään juuri Alisonin feediin. 

ELENSHAM (click)

Hei te kaikki, jotka rakastatte kauniita kuvia, ihania maisemia ja Lontoota - mitä enää odotatte? Elenalla on tarjottavanaan teille kokonaisen instagram-feedin verran kiinnostavia ja upeita Lontoo-kuvia, satunnaisia reissu- ja muita juttuja unohtamatta. Näitä olisi kiva katsoa jo ilman mitään yhteyksiä Lontooseen, mutta siellä vuoden verran asuneena on ihana nähdä loistavia otoksia tutuista paikoista, ja toisaalta myös bongata uutuuksia joihin suunnata ensi kerralla. 

ps. mut löytää instagramista nimellä @liidelz!

Kaunissaaressa

Kaunissaari on totisesti nimensä veroinen. Kaunis. Upean merinäköalan lisäksi saaressa on monimuotoinen luonto, joka vaihtelee suuresti sen mukaan, missä osassa saarta sattuu liikkumaan. On pehmeää hiekkaa jossa kävellä vaikka paljain jaloin. On kalliota jolla nauttia ilta-auringosta ja on jylhää metsää jonne voisi jäädä ikuisuudeksi vain ajattelemaan syntyjä syviä.

Ennen syntyjen syvien ajattelua mä kuitenkin pääsin opiskelemaan merenkulun aakkosia, kun matkasimme kohti Kaunissaarta. Tähystin merimerkkejä kiikareilla ja koitin tutustua vähän myös alueen karttaan. Ei mun taidoilla vielä perille oltais päästy, ja onneksi ruorissa olikin vähän kokeneempia tyyppejä. Mutta nyt tiedän mäkin jotain etelämerkeistä sun muista. 

Meidän onneksi juuri reissupäivänä sattui olemaan aurinkoista, vaikka muuten ollaankin saatu sadetta jo aika monen kesän edestä. Niinpä meidän päivä sujui hyvinkin vaativissa oloissa, kun lekottelun lomassa piti vaivautua uimaan ja kaikkea. En oo varmaan ikinä heittänyt talviturkkia näin myöhään, mutta onpahan ainakin heitetty se kauniissa maisemissa!

Aurinkoa ja lämpöä piisasi aina saarikierroksen loppupuolelle saakka. Pelasimme jättishakkia, tutustuimme pieneen valokuvanäyttelyyn ja ihailimme maisemia. Sitten puhelimeen pärähti tieto: saderintama tulossa kovaa vauhtia kohti. Ei auttanut kuin kiiruhtaa paatille ja yrittää päästä lähtemään niin pian kuin suinkin. Kotimatka sujui ukkospilvien kanssa kisaten (ei säätiedotus salamoista ollut maininnut!?), ja vene keinui välillä aika hurjastikin aalloilla. Päästiin kuitenkin perille ehjinä, joten loppu hyvin kaikki hyvin. 

Ja hei, suosittelen Kaunissaarta koko sydämestäni päiväretken kohteeksi! Me mentiin sinne "omalla" paatilla, mutta käsittääkseni sinne kulkee myös lautta. Jos Seurasaaret ja Suomenlinnat on jo niin nähty, niin suunnatkaa seuraavaksi Kaunissaareen.

Kymmenen syytä hymyyn

1. Mekot. Mä en tajua miten oon vihannut niitä niin pitkään, sillä ainakin kesämekot on supermukavia päällä. Tätäkin listaa kirjoittelen vihreässä mekossa, jonka ostin Portobello Roadin markkinoilta. Mukavien muistojen lisäksi tämä päällä on ehkä maailman kivoin viettää kesäiltaa.

2. Harry Potter -taustaäänet, jotka löysin muutama viikko sitten. Esimerkiksi kalenteria täytellessä tai kokatessa on ihana kuunnella näitä ääniä ja fiilistellä Tylypahkan tunnelmaa. Tästä linkistä (http://harry-potter-sounds.ambient-mixer.com/) tekin voitte sukeltaa pottermaailmaan.

3. Vastaleikatun ruohon tuoksu. Niin hyvä, ja niin kesäinen!

4. Ihmiset. Pysähdyin taas vaihteeksi pohtimaan sitä, miten ihania ihmisiä mun ympärillä onkaan. Aivan huikeita ja välittäviä persoonia, tällaisten kanssa elämästä voi vain nauttia. 

5. Uusi takki/pitkä takkimainen paita, jonka ostin H&M:stä. Oon käyttänyt sitä ihan hullun paljon ja edelleen tykkään ihan sikana. Nappiostos siis.

6. Valoisat illat. Mä oon aina ollut iltaihminen. Saan parhaat ideat iltaisin, ja silloin mulla on myös energiaa toteuttaa kaikki mahdollinen. Valoisassa kesäillassa riittää tekemistä, ja loman ansiosta ei tarvitse huolehtia edes seuraavan aamun herätyksestä.

7. Ihana pikkusisko, joka kertoo varmaan kymmenesti päivässä rakastavansa mua. Ja aamulla ekana pitää myös tulla halaamaan. Onneksi nähdään taas parin päivän päässä, tuosta pikkuihmisestä tulee niin hyvä mieli itsellekin. 

8. Hyvä tee. Tarviiko tähän edes muuta sanoa? En nykyään laita ollenkaan maitoa tai makeutusta teeheni (paitsi flunssaisena hunajaa), sillä haluan maistaa teen kaikki vivahteet kunnolla. 

9. Herkunostolakko, joka alotettiin parin kaverin kans. Ostolakko siks, että ei haluta kieltäytyä ihan kaikesta, ja jos ite ei osta ni kaikki hetken mieliteot jää toteuttamatta. Selvää rahaa säästyy jo viikossa, kun ottaa huomioon kuinka paljon oon viime aikoina ostellut kaikkea. Ensi kesänä sitten seuraavat herkut kauppalistalle, jos enää tekee mieli. Oon niin innoissani, koska tää tukee lompakon lisäks myös mun kunnonkasvatusprojektia. 

10. Kauniit auringonlaskut. Rakkautta. 

Mikä oli syynä sun hymyyn tänään?

Smoothietikut

Kesän raikkain mehujää on täällä! Tai no, smoothiejää jos ihan tarkkoja ollaan. Kuumana kesäpäivänä tekee mieli syödä jotain ihanan kylmää ja raikasta, mutta kaupan mehujäiden sokeripitoisuus kammottaa mua. Ootteko ikinä maistaneet sulanutta mehujäätä? Mä oon, ja voin kertoa että maistuu aivan mehulta johon on lisätty ehkä viisi kertaa enemmän sokeria kuin tarvitsisi. Smoothietikuissa ei tätä ongelmaa ole, sillä itse kun tekee, saa just sitä mitä haluaa. Ja mä halusin tällä kertaa jotain raikasta ja herkullista, johon ei tarvitse lisätä yhtään sokeria tai muutakaan makeutusta. Nyt kun kesä (ja kuumuus) on vihdoin kunnolla täällä, on aika kertoa teillekin tästä herkusta.

H e r k u l l i s e t   s m o o t h i e t i k u t

Tarvitset: 3 appelsiiniä, 1 sitruunan, 2 banaania ja 3 kiiviä

Tee näin: Kuori ja pilko kaikki ainekset ja heitä ne kulhoon tai tehosekoittimeen. Surauta tasaiseksi joko tehosekoittimen tai sauvasekoittimen avulla. Valuta valmis seos mehujäämuottiin, ja juo ylijäänyt smoothie vaikka heti. Anna smoothietikkujen jäätyä ainakin yön yli. Valmista!

PS: jos oot makean ystävä, niin muutaman persikan lisääminen tähän ei tee lainkaan pahaa.