Taiteiden yössä

Missä voit kohdata valtavan mustekalan, jonka lonkerot ovat monia metrejä pitkät? Mistä löydät salaisen puutarhan, jossa poronsarvinen akrobaatti taiteilee ilmassa, ja ympärillä näkee niin ilmapalloja kuin upeita kukkapäähineitäkin? Mistä löydät jännää musiikkia, hyvää ruokaa ja iloisia ihmisiä minne kuljetkin? No, Helsingin Taiteiden Yöstä tietenkin.

Taiteet rantautuivat Helsingin kaduille taas tänä syksynä (vai onko tää kesää vielä?). Oli ihanaa seikkailla pimenevässä illassa keskustassa ja bongailla aina uusia kiinnostavia tapahtumia. Kirjojen yö olisi ollut hauska kokea, mutta kaiken muun pyörteessä se lopulta unohtui. Mahtui iltaan silti kaikkea muuta siistiä, kuten karanneet shakkinappulat, joihin törmäsimme rautatieaseman alla. Yksi kavereistani kuvasi tapahtumaa aika osuvasti: "Mulla ei oo mitään hajuu mitä mä katon, mut mä katon sitä innostuneesti."

Mun ylivoimainen suosikki tänä vuonna oli salainen puutarha, ja väkimäärästä päätellen siellä viihtyi aika moni muukin. Oli kivoja puita, värikkäitä nauhoja ja paljon ilmapalloja. Saippuakuplat leijuivat kaikkialla ja tunnelmaan sopiva musiikki kaikui taustalla. Akrobaatti kieppui notkeana ilmassa ja ruokaa löytyi sushiburritoista erilaisiin burgereihin ja muihin herkkuihin. Tässä paikassa oli vähän samaa lumoa, kuin Hullun Hatuntekijän teekutsuilla voisi olla. 

Illan vaihtuessa alkuyöhön me kipusimme Tuomiokirkon portaille lepuuttamaan jalkoja ja silmiä. Alhaalla avautui merimaisema, jonka päätähtenä oli pimeässä loistava mustekala. Muut merenelävät ympäröivät sitä kuin kuningasta konsanaan, bongasin muun muassa pellekalan ja jonkin, jolla oli valtavan terävät hampaat.

Taiteiden yö on yksi siisteimmistä tapahtumista, mitä Helsingissä järjestetään, ja oon niin iloinen että pääsin mukaan taas tänä vuonna. Liikkeellä on enemmän porukkaa kuin tavallisesti, ja kaikilla on hymymoodi päällä. Tykkään!

♦ ♦ ♦

Katso myös: Kaupunki on taidetta

Gluteenittomat mausteiset mustikkamuffinssit

Mä sain tehtäväkseni väsätä jotain gluteenitonta leivonnaista viikonlopuksi, ja mielellään mustikoista kun niitä oli jääkaapissa aika paljon. Mietintämyssy päässä pohdin erilaisia vaihtoehtoja, ja päädyin lopulta yhdistämään kolme lemppariani; banaanin, muffinssit ja mausteisuuden. Lopputulos oli aika superherkkua, joten ajattelin jakaa reseptin myös teidän iloksi. Kaikkeen parhaimmalta nää mausteiset herkut maistuu pimeänä iltana teen ja hyvän kirjan kanssa, mutta kuorrutteen avulla niistä saa loihdittua myös ihan salonkikelpoisia leivoksia. Ja hei, älkää säikähtäkö pitkää ainesosaluetteloa, sillä mausteet tuovat siihen aika monta lisäriviä.

Tarvitset: 100 g voita, 1½ dl sokeria, 1 tl vaniljasokeria, 2 kananmunaa, 1 dl Semper vaaleaa jauhoseosta, 1 dl riisijauhoja, 2 tl leivinjauhetta, 1 tl kanelia, ½ tl inkivääriä, ½ tl kardemummaa, ½ tl neilikkaa, 2 banaania, 1 dl mustikoita

Kuorrute: noin 50 g voita, 50 g maustamatonta tuorejuustoa, puoli purkkia tomusokeria ja kourallinen mustikoita

Mausteiset mustikkamuffinssit

1. Vaahdota voi ja sokerit. Lisää kananmunat joukkoon yksi kerrallaan, ja sekoita hyvin molempien jälkeen.

2. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan. Sekoita nopeasti vain sen verran, että taikina on tasaista.

3. Muussaa banaani, ja kääntele se ja mustikat taikinan joukkoon.

4. Annostele taikina muffinssivuokiin, ja paista 175 asteessa noin puoli tuntia. Itse käytin aika jättimäisiä muffinssivuokia, joten valmiita herkkuja tuli 7 kappaletta. Jos vuokasi ovat normaalin kokoiset, saat enemmän muffinsseja ja paistoaika on hieman tuota puolta tuntia lyhyempi.

Kuorrute valmistuu näin

1. Laita kulhoon tuorejuusto, hieman pehmeä voi, ja osa tomusokerista. Sekoita hyvin.

2. Lisää tomusokeria pikkuhiljaa välillä sekoittaen, kunnes koostumus tuntuu oikealta. Voit myös maistaa kuorrutetta; sokerin kuuluisi maistua enemmän kuin voin. 

3. Kun kuorrute on mielestäsi valmista, lisää sekaan vielä mustikat ja sekoita tasaiseksi.

4. Levitä kuorrute muffinssien päälle. Pursottamalla saat kauniin, mutta aika supermakean lopputuloksen. Koristele muffinssit vielä halutessasi muutamalla mustikalla.

Nämä muffinssit olivat niin superhyviä, että melkein suosittelen jättämään kuorrutteen kokonaan pois. Paljaiden muffinssien ulkonäkö ei kuitenkaan ole kovin houkutteleva, joten esimerkiksi juhliin kannattaa se kuorrutekin ehkä väsätä. Teitpä näitä sitten kuorrutteella tai ilman, niin hyvää saat joka tapauksessa.

ps: normiruokavalioinen voi korvata ohjeen jauhot ihan tavallisella vehnäjauholla.

Sydämeni jäi Lake Districtille | BP

Lake District National Park jätti muhun sellaisen vaikutuksen, etten vain voinut kirjoittaa siitä teille heti. Enkä edes hetken päästä. Nyt lähes puoli vuotta matkaa sulatelleena uskallan vihdoin palata muistoihin ja avata mun reissua myös teille. Oli muuten heittämällä yksi parhaista matkoista mitä au pair -vuoteni aikana tein, ja jos maisemille pitäisi arvosana antaa niin se olisi jo ihan 6/5.

Lähdettiin siis alkukeväästä kahden ihanan au pair -tytön kanssa kohti Englannin pohjoisinta aluetta. Koko edeltävä viikko meitä oltiin peloteltu lumimyrskyillä ja perutuilla junilla, mutta perillä ei näkynyt lumen häivääkään - paitsi ehkä korkeimpien kukkuloiden huipuilla. Suhteellisen lämmintäkin (vuodenaikaan nähden) oli. Ainoa mikä vähän kylmäsi oli reissun hinta, sillä Lontoosta pääsee Pariisiin ja takaisin halvemmalla kuin Windermereen, joka oli meidän tukikohtamme Lake Districtin alueella. Vaikka näin jälkikäteen ajatellen täytyy kyllä myöntää että oli tuo reissu kaiken sen rahan ja junassa istumisen arvoinen.

Ensimmäisenä iltana kiertelimme Windermereä ja lähellä olevaa toista pikkukylää. Just tällainen Englanti on kaikissa kirjoissakin; söpöjä vanhanaikaisia liikkeitä ja muuta sellaista. Karkkikaupan karkit ostetaan tyylillä "Saisinko noita vihreitä tuolla parin punnan edestä, ja sitten noita toisia punnalla", ja kahvilassa myydään leivonnaisia joiden ohjetta ei ole muutettu ainakaan kahteensataan vuoteen. Järven yli avautuva maisema oli aivan mieletön, ja kun keksimme kivuta hotellia lähinnä olevalle mäelle, näimme ihanien kukkuloiden jatkuvan aina silmän kantamattomiin.

Seuraavana aamuna olimme liikkeellä jo aikaisin, sillä opastettu minibussikierros starttasi jo kahdeksan tai yhdeksän maissa - en muista tarkalleen milloin. Hyvin nopeasti kävi ilmi, että vaikka maisemat olivat olleet upeat jo edellisenä iltana, niin koko ajan vain parani. Reitti oli selvästi hyvin suunniteltu, sillä joka mutkan takana oli jotakin vielä parempaa, kun mitä oltiin siihen asti nähty. Kameraan sai vangittua vain halvan kopion luonnon omasta kauneudesta, mutta jotain kierroksen upeudesta kertoo ehkä se, että Britannian kauneimmaksi paikaksi sanottu "Surprise view" sijaitsi reittimme varrella. 

Kaikki kauneus olisi ehkä voinut käydä vähän tylsäksikin, ellei kesken reitin olisi tullut muutamaa mutkaa matkaan. Tulvavesi oli katkaissut tien, jota minibussi tavallisesti olisi ajanut, joten järvimaisemien sijaan lähdimme kiertelemään pienen pienille peltoteille. Näytti vähän siltä, että niitä teitä ajetaan tavallisesti ehkä kerran kuussa. Vaikka pellot eivät olleet sen kummempia kuin missään muuallakaan, oli silti hauska päästä ajelemaan myös paikoissa, joihin tavallinen turisti tuskin ikinä eksyy. Ja koska olimme Englannissa, oli noidenkin peltojen keskellä ikiaikaisia kivisiltoja ja muita rakennelmia. Jos vihaa historiaa, niin suosittelen karttamaan Englantia kuin ruttoa (siellä historiaa nimittäin on kaikkialla).

Meillä kävi tuuri säiden suhteen, sillä Lake Districtillä sataa kuulemma lähes kaikkina päivinä vuodesta. Pientä tihkua oli meilläkin ekana iltana, mutta muuten saatiin nauttia auringosta. Ehkä ensi kerralla pääsen sitten kokemaan ne sateet, sillä toista kertaa tällainen tuuri tuskin käy. Mutta toinen reissu noihin maisemiin ehdottomasti vielä tulee, sillä mun pala mun sydäntä on jo jäänyt sinne. Kuka lähtee reissukaveriksi kun ensi kerran suuntaan Lake Districtille?

Paluu keskiajalle

Hämeessä järjestettiin taas keskiaikamarkkinat. Ja jep, mä kävin siellä tänäkin vuonna. Jotain aika sairaan siistiä siinä on, että kymmenet (sadat?) ihmiset pukeutuvat keskiaikaisiin vaatteisiin ja lähtevät päiväksi tai viikonlopuksi leikkimään vuosisatojen takaista elämää. On upeita, vanhanaikaisia vaatteita ja herkullista ruokaa. On ihania käsityökojuja, hurjia taisteluja ja linnan kylmiä kivikäytäviä. Ja on ystäväporukka, jonka kanssa myös tämä tapahtuma saa ihan oman silauksensa.

Lähdettiin markkinahumuun noin suunnilleen samalla porukalla, kuin aiempinakin vuosina. Osalla oli yllään ihanat keskiaikaan mätsäävät asut, ja joku taisi ostaa mekkonsa vasta paikan päältä. Mä kuljin ympäriinsä ihan perus farkuissa ja semmoisissa, mutta mielessä kypsyi ajatus ihan omasta keskiaika-asusta jossa haluan ensi syksynä kulkea. Nyt mun to do -listalta löytyykin muun muassa kaavojen etsimistä, kankaiden löytämistä ja ompelukoneella surruttelua. Viininpunainen ja luonnonvalkoinen voisivat olla aika hyvä yhdistelmä, vai mitä sanotte?

Tän vuoden parasta antia oli jälleen kerran se yleinen tunnelma. Joka ikinen kauppias on pukeutunut keskiaikaisiin vaatteisiin, ja kojuissa myytävät tuotteetkin ovat keskiaikaisia tai ainakin sen henkisiä. Monella kävijälläkin oli teemaan sopivat vaatteet, joten keskiaikaiseen fiilikseen pääseminen oli hyvin helppoa. Vähän sääli silti oli, että tänä vuonna ohjelmassa ei ollut ollenkaan aiempien vuosien kohokohtaa, turnajaisia. Siinä jos jossain riittää vauhtia, upeita temppuja ja mahtavia pukuja. Tai siis riitti, sillä tänä vuonna turnajaiset oli korvattu viikinkien maihinnousulla. Upeaa sekin, mutta silti niin tylsää verrattuna turnajaisten melskeeseen.

Semmoisia tunnelmia tällä keraa, ensi vuotta odotellessa! Josko silloin pääsisi taas turnajaisiakin katsomaan. Ja olisi mahtavaa kuulla, että onko siellä ruudun toisella puolella joku käynyt keskiaikamarkkinoilla myös, vai oonko mä ihan ainoa.

Lontoo TOP5: Ruoka |BP

Mun Lontoon ruokalempparit ovat kaikki suhteellisen edullisia. Nämä ovat siis erinomaisia vinkkejä opiskelijoille, budjettimatkailijoille ja muille jotka eivät viitsi tuhlata ulkona syömiseen suuria summia. Listan paikat eivät myöskään ole missään parhausjärjestyksessä, sillä kaikki ovat superhyviä.

Cereal Killer Cafe ja 26grains

Lontoon hillittömän suuri asukasluku mahdollistaa sen, että erikoisemmillakin ruokapaikoilla riittää kysyntää. Vai miltä kuulostaa sun korvaan kahvila, joka myy muroja? Tai paikka, josta saa vain erilaisia puuroja - sekä makeana että suolaisena, totta kai. Vaikka näissä ei ehkä joka päivä söisikään, niin ihan superhyvää vaihtelua tavanomaisille kahveille ja pizzoille.

Katso myös: 26Grains, eli puuroja joka makuun | Cereal Killer Cafe

Camden Townin tai Portobello Roadin katuruoka

Tekipä mielesi sitten Afrikan makuja, falafelpitaa tai kiinalaisittain laitettuja nuudeleita, näistä paikoista löydät kyllä haluamasi. Camden Townin katuruokakojut taitavat olla hieman tunnetumpia, mutta vähintään yhtä herkullisia vaihtoehtoja löytyy myös Portobello Roadin markkinoilta. Paikalle kannattaa suunnata jo aamusta, sillä ihmispaljous on iltapäivällä aivan käsittämätön.

Gail's

Harmikseni löysin Gail's -kahvilat vasta vähän ennen paluutani Suomeen. Paikka nimittäin nousi heittämällä yhdeksi suosikkikahvilakseni, ja olisi ollut huikeaa päästä tsekkaamaan esimerkiksi heidän joulu- ja talvituotteensa. Herkkuja löytyi onneksi keväämmälläkin, ja täytyy sanoa että näillä tyypeillä on taito hyppysissään. Ei ole väliä, valkkaako itselleen leivän, kakun vai ehkä salaatin - hyvää on joka tapauksessa. Asiakaspalvelu on aidon ystävällistä, ja täällä voi viettää rauhassa vaikka monta tuntia. Plussaa ympäristöystävällisyydestä, ja kasvissyöjien monipuolisesta huomioinnista.

Katso myös: Easter Brunch At Gail's

Nando's

On ehkä vähän kliseistä mainita tässä yksi Englannin suurimmista ketjuruokapaikoista, mutta Nando's ei pettänyt mua kertaakaan. Näiden kana on mielettömän hyvää, ja sen ympärille ketjun ruokalista keskittyykin. Ensin valitaan minkälaista kanaa halutaan ja kuinka paljon. Sen jälkeen valitaan tulisuusaste (ylpeänä voin kertoa syöneeni Nandosin extra hot -aterian! Jatkossa taidan tosin tyytyä ihan vain hottiin), ja lopuksi muutama lisuke. Omia suosikkejani ovat macho peas, ja polttavaan kieleen lohdutusta tuova creamy mash.

Ginger&White

Jos mun pitäisi suositella Lontoossa vain yhtä ainoaa kahvilaa, se olisi tämä. Tässä pienessä ja suloisessa paikassa on niin kiva ilmapiiri, että siellä nakertaisi vaikka pelkkää näkkäriä. Siihen ei kuitenkaan todellakaan tarvitse tyytyä, sillä Ginger&White myy muun muassa superhyvää lohileipää ja ihanaa granolaa. Kananmunat saapuvat pöytiin söpöjen myssyjen alla, ja pöydissä olevia hilloja ja levitteitä voi itse laittaa leivälleen. Tänne kannatta tulla hiljaisena hetkenä (milloin se on - en tiedä), sillä pieni kahvila on nopeasti täynnä.

Viileitä aamuja

Sen huomaa viileistä aamuista, sateen tuoksusta ja katulamppujen loisteesta: syksy hiipii varovasti lähemmäs. Se ei vielä uskalla tulla kokonaan esiin, mutta aikaisin aamulla sen otteen voi jo huomata. Mä oon usein liikenteessä jo ennen aamuviittä, mikä on täydellinen kellonaika vuodenaikojen vaihtumisen havainnoimiseen. Jokainen uusi aamu on hieman edellistä kylmempi. Hieman pimeämpi, ja hieman syksyisempi.

Mua syksyn saapuminen ei haittaa ollenkaan. Oon aina tykännyt värikkäistä lehdistä, raikkaasta ilmasta ja siitä että sateella on oikeasti pimeää ja näin ollen kirjan ja teekupin ääreen käpertyminen on jotenkin vielä hauskempaa kuin kesäsateilla. Vielä sitä kunnon syksyä saadaan odotella, mutta sitä ennen iloitsen kirpeistä aamuista ja koitan bongailla uusia syksyn merkkejä parhaani mukaan.

Ihan viideltä mun ei tarvitse olla ylhäällä enää ensi viikolla, mutta veikkaanpa syysilman yltävän pian jo niihin ysinkin aamuihin. Ja kohta se on täällä ihan toden teolla. Pitäisi varmaan tehdä tälle(kin) syksylle oma bucket list, sillä niitä on aina hauska toteuttaa. Ensimmäiseksi kohdaksi tulisi ainakin teevaraston kartuttaminen, sillä mulla ei taida olla yhtään mausteista ja syksyistä teemakua kaapissa. Ja jokin valokuvausreissu ruskamaisemiin olisi myös aika huikea juttu, pitääpä kehitellä ideaa. Mitä te muut aiotte tehdä tänä syksynä?

Olenko mä englantilaistunut? |BP

Suomeenpaluun jälkeen oon huomannut muuttuneeni monellakin tapaa. Osa muutoksista on toivottavasti ihan vain henkistä kasvua, mutta osa taitaa olla Englannin jättämiä jälkiä. Nappasin tähän postaukseen idean Marian blogista jo keväällä, mutta halusin tarkkailla itseäni kesän ajan. Olenko brittiläistynyt niiden yhdeksän kuukauden aikana, jotka saarivaltiossa vietin?

Niin että olenko? Brittejähän pidetään yleensä todella kohteliaina, eikä olettamus aivan hatusta ole vedetty. Ulkomaalaisia vilisevässä Lontoossa aidon britin tunnisti ylitsevuotaan kohteliaasta tavasta ilmaista asiansa, eikä maaseudulla muunlaista puhetapaa tainnut edes kuulla. En mä ihan äklökohteliaisuuksiin vieläkään kykene, mutta sain kyllä suomi-ihmisiltäni kuulla käyttäytyväni paljon kohteliaammin kuin aiemmin. Tämä ei taida olla mikään huono juttu, koska kohteliaasta ja kivasta kohtaamisesta vaikka junavirkailijan tai ärrän kassan kanssa jää parempi mieli molemmille.

Vaikka ruokakulttuuri Iso-Britanniassa on vähän köyhänlainen, leipomuksia löytyy onneksi joka makuun. Mä oon aina pitänyt itseäni kokkina, mutta nyt olen joutunut myöntämään että kyllä se salainen jauhoeukalokin löytyy. Hostlasten vapaapäivinä leivottiin usein kuppikakkuja tai muuta iisiä, ja omalla vapaa-ajallani tungin uuniin milloin banaanileipää ja milloin täytekakkua. Kotikotiin palattuanikin olen ehtinyt paitsi koristelemaan täytekakun, myös muuntelemaan piparitaikinasta ihanat kesäperhoset. Raksin siis voi laittaa tähänkin "testin" osaan.

Leivoksista pääsemmekin kätevästi kuumiin juomiin, joista etenkin tee on englantilaisten rakkaus. Olen aina juonu paljon teetä, mutta totuttelu brittiläiseen mustaan teehen maidolla ja sokerilla vei aikansa. Nyt voin kuitenkin ilmoittaa, että yllätyksekseni jopa tykkään siitä! Huuhhuh. Kahviloissa valitsin kuitenkin useammin kahvin jopa viimeisinä viikkoina, sillä kukapa voisi vastustaa brownien kaverina olevaa flat whitea? En tiedä, kuinka englantilaista kahviloissa ravaaminen on, mutta lontoolaisen imagoon se ainakin kuuluu.

Mun olemattomien lasten kannalta taitaa olla ihan hyvä, ettei niitä ole, sillä Englannista palattuani olisin varmasti tunkenut ne ties mihin taaperomuskariin ja pallerouintiin ja sen semmoisiin. Mun hostlapset (4 harrastusta) harrastivat moneen muuhun verrattuna vähän, sillä tuntui että Englannissa kaikilla on vähintään pari tuntia harrastuksia koulun jälkeen. Nyt oon taas ehtinyt suomettua sen verran, että muistan leikin olevan lasten työtä ja niin pois päin. Vaikka kyllä mä ehkä silti saatan harkita sitä pallerouintia sitten joskus.

Semmoisia englantilaistumisia tällä kertaa. Kai musta ripaus brittiä löytyy nykyään, tai ainakin ymmärrän heidän mielenliikkeitään paremmin kuin ennen. Mutta oon silti perisuomalaisesti sitä mieltä, että asioista on parempi puhua suoraan ja ilman turhia klumeluureja silloin kun on tarvis, ja lukemaan opettelu kuuluu 6-7 -vuotiaiden arkeen, ei 3-4 -vuotiaille. Ja niin, juon jatkossakin teeni mieluummin vihreänä ja ilman maitoa, mutta juustoskonssin saatan sentään pospia siihen seuraksi.

♦ ♦ ♦

Katso myös: Brittipostaukset: Sarjan aloitus

5x Pehmeämpi lasku kouluun

1. Käännä unirytmisi kuntoon.

Koulun alku sujuu pehmeästi, kun jaksat korjata unirytmisi arkimoodiin jo ennen kuin on ihan pakko. Viimeiset lomaillat tekisi mieli valvoa myöhään, mutta ensimmäisenä kouluaamuna kiität itseäsi jos olet malttanut mennä nukkumaan ajoissa. On paljon kivempi ottaa tuleva kouluvuosi vastaan pirteänä.

2. Suunnittelu on avain sujuvaan aamuun. 

Kun olet valinnut asun edellisenä päivänä, ja ehkä valmistanut aamupalankin etukäteen, ei varsinaisella h-hetkellä tarvitse enää huolehtia mistään ylimääräisestä. Kokeile ekaksi aamuksi vaikkapa herkullista omenatuorepuuroa, tai pilko smoothieainekset valmiiksi kulhoon.

3. Järjestä huoneeseesi oma koulunurkkaus. 

Siis sellainen, missä on kätevä tehdä läksyt, ja mistä löydät  kaiken tarpeellisen nopeasti. Laskin, vihkoteline, kyniä... Mitä muuta sun nurkkaukseen kuuluu? Läksyjen teko on paljon hauskempaa, kun puitteet siihen ovat kunnossa. 

4. Keskity positiivisiin puoliin. 

Lomalla olisi aika ihanaa vielä lekotella, mutta koulujen alkuunkin liittyy monta kivaa juttua. Esimerkiksi se, että kavereita näkee taas säännöllisesti - ainakin niitä jotka ovat samassa koulussa. Ja lemppariaineessa käydään luultavasti tänä vuonna taas monta kiinnostavaa asiaa. 

5. Kaikkea hauskaa ei tarvitse jättää taakseen. 

Arkeen laskeutuminen käy pehmeästi, kun juhlistat ensimmäistä kouluviikkoa vaikkapa piknikillä kavereiden kanssa. Syksynkin mittaan ehtii tehdä kaikkea hauskaa, ja hyvä mieli kantaa taatusti myös kouluarkeen. 

BRITTIPOSTAUKSET: Sarjan aloitus |BP

Muistan, miten halasin hyvästejä lentokentällä ja miten istuin koneeseen polvet vavisten. Muistan, miten nuorempi hostlapsista hyppi mua vastaan huutaen "Linda is my friend, Linda is my friend". Muistan sen fiiliksen kun istuin ensimmäistä kertaa punaisessa bussissa ja pelkäsin, osaanko enää takaisin Piccadilly Circukselle jos lähden kovin kauas. Muistan, miten uutta ja jännää kaikki oli, ja miten nopeasti kuitenkin solahdin uuteen arkeen ulkomailla.

Noin vuosi sitten lähdin toteuttamaan yhtä mun suurimmista unelmista: matkustin Lontooseen ollakseni siellä au pairina ja isosiskona kahdelle suloiselle lapselle. Mieletön määrä asioita tapahtui tuona brittiaikana, enkä ehtinyt jakaa teille silloin kuin osan tuosta kaikesta. Vuosipäivän kunniaksi ajattelinkin siis korjata tän vääryyden ja aloittaa täällä blogissa brittipostausten sarjan, joka tulee pitämään sisällään paitsi reissujuttuja, myös kaikkea au pairina olemiseen ja Englantiin liittyvää. Olette kyselleet multa muun muassa mun lempipaikkoja Lontoossa, joten se ja moni muu juttu paljastuu seuraavien kolmen kuukauden aikana. Tunnistatte sarjan postaukset tuosta samasta BP-merkistä (BrittiPostaukset), joka tämänkin tekstin otsikkona komeilee. 

Pysykää siis kuulolla aina perjantaisin, sillä BP-postauksia ilmestyy tästä eteenpäin joka perjantai aina marraskuun loppuun asti!

____________________________________

Katso myös: Kuukausi lontooelämää takana