Isle Of Wight | BP

"Eihän sulta puutu enää kuin joku Englannin saarista", totesi hostisä joskus, kun pohdimme että missä kaikkialla olen au pair -vuoteni aikana käynyt. Aiemmat reissut olivat ulottuneet suunnilleen jokaiseen ilmansuuntaan ja jokaiseen tunnettuun kaupunkiin tai lomapaikkaan - paitsi siis niihin saariin. Siispä lähdettiin au pair -porukalla jo seuraavana viikonloppuna Isle of Wightille, josta olin kuullut paljon hyvää. Oli hauska olla liikkeellä niin monen tyypin kanssa kerralla, sillä yleensä reissukavereita oli maksimissaan kaksi.

Isle of Wightin kaupungeista taisimme viihtyä pisimpään suloisessa rantakylässä nimeltä Sandown, sillä sen lähellä olevan kalkkikivikallion päälle piti - tietenkin - kiivetä. Meri hohti oikealla puolellamme tuhantena timanttina, ja takana levittäytyi näkymä alas kaupunkiin. Alastulo ei ollut yhtä idyllinen, sillä halusimme kiertää vähän kauempaa rannasta ja siten nähdä vähän erilaisia maisemia. Näkyihän niitä maisemia, mutta siinä sivussa onnistuimme johdattamaan itsemme umpikujaan. Kun on kävellyt pitkän matkan vain tajutakseen, että lähes joka suuntaan levittyy piikkilanka-aitaa, on ainoa järkevä veto vain runnoa aidan yli tai ali. Etenkin kun aita vaikutti olevan siinä lähinnä lampaiden takia, ei siksi että jompi kumpi puoli aidasta olisi jotenkin kiellettyä aluetta. Kerrankin mun pienestä koosta oli hyötyä, sillä mahduin aidan alta suhteellisen vähin naarmuin (muille tuli enemmän haavereita). Ja sitten vikkelästi takaisin kaupunkiin. 

Sandownissa mä myös söin elämäni hirveimmän aterian. En ole nirso, mutta siinä vaiheessa kun hampurilaispihvi on harmaa ja sitä peittää outo limakerros, on kyseessä vähän liian kamala ateria kenenkään syötäväksi. Kokeilin ottaa pihvin pois ja syödä pelkän burgerin, mutta eheei, ei parantanut makua juuri ollenkaan. Lopulta päädyin tunkemaan ranskiksiin (myös järkyttävän makuisia) rutosti ketsuppia ja suolaa, ja sain ne sentään alas. Koko porukan ruoat näyttivät (ja kuulemma maistuivat) yhtä hirveiltä. Ensi kerralla kun mun päässä soi pieniä hälytyskelloja, niin pitää totella niitä ja siirtyä suosiolla johonkin muuhun ruokapaikkaan. Itse kaupunki oli kuitenkin kiva, ja kiertelimmekin siellä hyvän tovin ennen paluumatkalle lähtemistä.

Onko teille sattunut jotain yhtä kamalia ruokakokemuksia kuin mulle? Mua kiinnostais kyllä kuulla muistakin reissukommelluksista, joten jakakaa kaikkea!