Tunnelmia kirjamessuilta

Mun kirjamessut alkoivat hyvin. Seisoin ylipitkässä lippujonossa, kun joku random nainen tuli tarjoamaan mulle ilmaislippua tapahtumaan. Ei kuulemma tuntenut ketään, jolle sen olisi voinut antaa. No, mun onni ettei tuntenut. Suuntasin siis messualueelle hyvissä fiiliksissä.

Jos multa kysytään, niin kirjamessuilla ehdottomasti parasta on tunnelma. Lukutoukan paratiisi, kun kirjoja on ihan joka puolella, samoin kirjoista kiinnostuneita ihmisiä ja tietysti myös itse kirjailijoita. Eikä sekään haittaa, että lempparikirjat on mahdollista bongata hyvillä alennuksilla varustettuna. 

Toinen aika paras juttu on se, että ruokamessut on samaan aikaan samassa rakennuksessa. Mekin tehtiin niin, että ensin vähän kierreltiin kirjojen lomassa ja haisteltiin tunnelmaa. Sitten ruokamessujen puolelle lounastamaan, ja takaisin kirjojen pariin. Maistoin ekaa kertaa Naughty Brgrin hampparia (se on ollut mun ruokalistalla jo piiitkään), ja vitsit miten hyvää se oli! Vähän ehkä ylihintainen ainakin messualueella syötäväksi; ravintolassa kun hintaan kuulu myös se ravintolakokemus. Mutta hyvää oli joka tapauksessa. 

Meillä kävi poikaystävän kanssa aika hauskasti. Hän oli päättänyt ostaa yhden kirjan, mutta tulikin messuilta ulos kahden kirjan kanssa. Mä puolestani suunnittelin käyttäväni rahaa kahteen kirjaan, mutta lopulta ostinkin vain yhden. Se ainokainen ostos onkin sitten erityisen hyvä, sillä mä löysin mun syksyn lempparikirjan puolta halvemmalla kuin mitä se maksaa kaupoissa. Hygge koristaa nyt mun kirjahyllyä ihan vakituisesti. 

Oliko joku teistä kirjamessuilla?

Kööpenhaminan kivoimmat aamupalapaikat

Yellow Rose

Peder Hvitfeldts Stræde 17 || nettisivut

♥ Kahvila. Me oltiin jo lähes kävelty tän ohi, kun sisko nykäisi mua hihasta ja kysyi että "eikö ton talon yläkerrassa ole kahvila?". Olihan siellä. Hirmuisen söpösti sisustettu vegaanikahvila, jonka menusta löytyi vaikka mitä hyvää. Mä otin kokeilumielessä red velvet laten, jossa maistui punajuuri (ei lainkaan paha!). Sisko valkkasi kuuman kaakaon, ja ylisti sitä maasta taivaisiin - kuulemma just sellaista kun kaakaon kuuluukin  olla. Ei yhtään liian makeaa. Juomien kanssa me molemmat päädytttiin ottamaan avokadoleivät. Smørrebrødit kun on Tanskassa se juttu, ja avokadopäällinen vaikutti meistä kivoimmalta vaihtoehdolta. 

Tälle paikalle iso plussa vegaaniudesta, äärettömän kivasta sisustuksesta ja rauhallisuudesta. Vaikka sijainti on ihan turistikeskittymän vieressä, itse kahvilassa ei silti ole liian hälyisää. Paikan henkilökunta oli myös todella mukavaa. Tuntui kuin oltaisiin oltu jonkun olohuoneessa istuksimassa, eikä suinkaan kahvilassa. 

Stefanos MAD&KAFFE

Husumgade 50 || nettisivut

♥ Brunssipaikka. Parasta ikinä, oikeesti! Kahvit sun muut voi tilata suoraan tiskiltä, mutta brunssista haaveileva ottaa oven luota itselleen ruokalistan ja kynän. Ruokalistaan kirjoitetaan oma nimi, ja ruksitaan ne sapuskat jotka haluaa omaan brunssiinsa sisällyttää. Mä valkkasin lohimoussen, avokadon ja suklaabrownien, sisko puolestaan halusi jogurttimyslikombon, munakkaan ja amerikkalaisia pannukakkuja. Leipäpöytä kuuluu jokaiseen brunssiyhdistelmään, joten popsittiin näiden lisäksi herkullista tuoretta leipää. Juomiksi otettiin smoothie ja latte.

Tässä paikassa joka ikinen pöytään kannettu tuote maistui ihan älyttömän hyvältä. Saman oli huomannut aika moni muukin, sillä istumaan pääsivät vain etukäteen varauksen tehneet. Ja mä ja sisko, vaikkei varausta oltukaan huomattu tehdä. Tultiin paikalle vahingossa iha täydelliseen aikaan, ja saatiin itsellemme pöytä. Kaikki meidän takana tulleet käännytettiin ovelta pois.

Grød

Jægersborggade 50 || nettisivut

♥ Puuromesta. Puhutaanko ensin hetki näiden puurosta? Oli meinaan parasta puuroa mitä oon ikinä syönyt. Ja mä sentään on käynyt myös Lontoon puurokahvilassa ja syön aamupalaksi puuroa harva se päivä. Valmiita päällisvaihtoehtoja oli useita, mutta me päädyttiin siskon kanssa valkkaamaan kolme omaa. Mä otin omenoita, maapähkinävoita ja vegejogurttia. Sisko puolestaan otti banaania, pakastekuivattua vadelmaa ja maapähkinävoita. Tilattiin kuumat juomat, mutta tajuttiin pian että joku paikan kylmistä mehuista olisi voinut sopia paremmin puuron kanssa. 

Jos perinteinen puuro ei ihan napaa, niin Grødista löytyy myös muun muassa chiavanukkaita ja suolaisia vaihtoehtoja. Me oltiin liikkeellä niin aikaisin, että aamupala sopi meidän toiveisiin parhaiten, mutta joku kerta täytyy vielä tulla takaisin ja testata joku suolainen vaihtoehto. 

Näillekin iso plussa olohuonemaisuudesta. Moni oli selvästi tullut paikalle tapaamaan kavereitaan, tekemään kouluhommiaan tai muuten vain olemaan. Ja nähtiin me kolme liikemiestäkin, jotka puku päällä popsivat puuroa ja hoitivat työasioitaan. Mun mielestä tällaiset paikat on ihan parhaita, kun ei tarvitse kiirehtiä lähdön kanssa ja voi olla just niin rennosti kuin haluaa.

10 hyvää asiaa musta

Mulla oli tänään vähän kummallinen olo. Sellainen tyhjä, tiedättekös. Kun mikään ei varsinaisesti ole huonosti, mutta kuitenkin on oudon haikea fiilis. Lueskelin sitten blogeja jotain tehdäkseni, ja muistin nähneeni aivan ihanan postausidean Tuulin blogissa. Hän oli listannut itsestään 10 hyvää asiaa, ja musta oli tosi kiva lukea niitä. Samalla aloin ajattelemaan, että harmaan olon iskiessä mukavien asioiden luettelu on ehkä parasta mitä voi tehdä. Joten täältä pesee 10 hyvää asiaa minusta!

1. Olen luotettava. Kun kerrot mulle sun salaisuutes, voit olla varma että se on turvassa. Musta on ihana kuunnella, mitä ihmisillä on sydämellään. Ja auttaa jos vain voin. Luotettavuus näkyy myös siinä, että kun mä jotain lupaan niin taatusti myös pidän sen.

2. Kyky ymmärtää erilaisia ihmisiä. Oon sitä mieltä, että jokainen meistä haluaa elää elämänsä niin hyvin kuin taitaa. Kaikilla meillä on oma historia ja omat syyt tekemiimme ratkaisuihin. Musta on tosi kiinnostavaa yrittää asettua toisen saappaisiin ja miettiä, miksi joku ihminen toimii kuten toimii. Vaikka itse en ikinä tekisi asiaa x, niin jonkun toisen ihmisen taustaa vasten se voi olla ainoa looginen juttu mitä tehdä.

3. Positiivisuus. Vaikka mullakin on näitä harmaita päiviä kun tuntuu ettei mikään oikein innosta, niin valtaosan ajasta oon todella positiivinen ja suhtaudun kaikkeen hymyllä. Uskon että positiivinen asenne saa elämän ihan oikeasti tuntumaan kivemmalta.

4. Olen aito. Tykkään olla mä, kaikkine vikoine ja virheinenikin, ja oon sitä rennosti joka tilanteessa. Mä myös haluan että jokainen pystyisi olemaan mun lähellä yhtä aidosti oma itsensä kuin mitä mä oon heidän lähellään.

5. Oon hyvä kirjoittamaan - ainakin haluan uskoa niin. Kirjoitetulla tekstillä on aina ollut valtava merkitys mun elämässä, ja musta on ihana ajatella, että osaan ehkä itsekin tuottaa hyvää tekstiä. Tai ainakin kehityn koko ajan.

6. Olen suora. Uskon, että elämä on paljon iisimpää, kun ristiriitatilanteessa sanoo suoraan (mutta kauniisti!) omat ajatuksensa.

7. Tunnistan virheeni. Meillä kaikilla on huonoja puolia. Mä muun muassa suutun tosi herkästi nälkäisenä. Kun tunnistaa omat heikkoutensa, pystyy niitä paremmin myös hallitsemaan. Esimerkiksi siihen nälkäkiukkuun mä varaudun nykyään syömällä mahdollisimman säännöllisesti (ja reissussa aina pientä välipalaa laukkuun!). Jos kiukku siltikin iskee, niin osaan usein jo itsekin sanoa, että "taidan olla vain nälkäinen, puhutaan tästä joskus toiste". Yleensä tosin ei puhuta, koska kiukku menee ohi samaa tahtia ruoan kanssa.

8. Oon hyvä tekemään asioita kiireessä. Se itse asiassa jopa sopii mulle. Ammattikorkean alettua oon ollut salaa vähän innoissani meidän supertiukoista deadlineista. Olisin joka tapauksessa hoitanut homman vasta vikana iltana ennen palautusta. Fun fact: saan keskimäärin aina paremman arvosanan kouluhommasta, jos oon tehnyt sen deadlinea hipoen. Hyvissä ajoin tehdyistä tehtävistä saan keskivertoa huonompaa palautetta.

9. Hymyilen paljon. Tuun itse tosi iloiseksi, kun joku puolituttu tai jopa tuntematon hymyilee mulle, joten yritän itsekin hymyillä aina kun siltä tuntuu. Bussikuskille, sille tyypille joka piti mulle ovea auki lähijunassa, sille jolla oli päällä samanlainen paita kuin mulla...

10. Pakon edessä musta löytyy piileviä kykyjä. Saatan olla ihan totaalikuollut jos myöhästyn bussista illalla ja joudun kävelemään kilometrin tai pari. Mutta laittakaa mut kanoottivaellukselle, niin oon iloinen vaikka teltta onkin täynnä muurahaisia (ei ehkä kannattaisi leiriytyä edes vahingossa muurahaispesän päälle) ja lihaksiin sattuu niin paljon ettei uni meinaa tulla.

Näiden kymmenen kohdan keksiminen oli yllättävän hankalaa. Osansa saattoi olla harmaalla fiilikselläkin, mutta eka stoppi mulla tuli jo kakkoskohtaa miettiessä. Mutta tekipä hyvää ajatella itsestään kivoja juttuja. Haastan teidätkin kertomaan kommentteihin, mikä tekee just susta ihan törkeen mahtavan ihmisen. Koska sellainen sä olet, uskoit sitä itse tai et. Ja uskon että meille kaikille tekisi hyvää pysähtyä hetkeksi miettimään, miten kivoja me oikein ollaankaan.

Siskon kanssa Köpiksessä

Kun sisko jonkin aikaa sitten pyysi mua reissuseuraksi, mä olin heti valmiina. Todellakin lähden! Ollaan siskon kanssa tosi samanlaisia, joten reissusta ei vaan vois tulla muuta kuin hyvä. Nopean pohdinnan jälkeen päätettiin ottaa suunnaksi Tanska, sillä Kööpenhamina löytyy meidän molempien "pakko käydä" -listalta. Ja sitäpaitsi huhut kertoivat, että kaiken muun kivan lisäksi sieltä löytyisi myös ihania ruokapaikkoja.

Alkureissu meni mun osalta pienessä sumussa. Kuten aiemmin teille kerroinkin, mulla nousi kuume sunnuntai-iltana. Maanantaina yritin epätoivon vimmalla parannella itseäni. Litkin inkiväärijuomaa ja pysyttelin sängyssä niin paljon kuin mahdollista. Ei se kuume ihan niin helpolla lähtenyt, ja ekoina reissuiltoina oltiinkin majapaikassa jo neljältä - täysin valmiina petiin. Lekottelu kuitenkin kannatti, koska loppureissusta olin jo ihan terve ja pystyttiin oikeasti kiertelemään Kööpenhaminaa kunnolla.

Me molemmat ollaan täsmälleen samaa mieltä reissun parhaista jutuista; ihanat värikkäät talot, paljon oranssia ja ylipäätään kaunista kaikkialla. Ainakin mä tuun hyvälle mielelle jo pelkästään kauniiden asioiden näkemisestä. Ekana iltana kierreltiin kaunista puistoa, ja seuraavana aamuna kivuttiin portaattomaan torniin. Naurettiin yhdessä sitä, että käytiin katsomassa varsinaisia nähtävyyksiä vasta torstaina. Ekat päivät menivät kaikkea muuta mielenkiintoista katsellessa.

Nørrebrosta löydettiin meidän reissun kivoimmat ruokapaikat. Tässä saatiin myös kokea somen parhaimmat puolet, sillä yksi mun instalemppareista oli vain vähän ennen meidän reissua jakanut ihanan brunssikuvan Kööpenhaminasta. Sinne samaan paikkaan meidänkin oli päästävä. Stefanos MAD&KAFFE oli livenä vielä miljoonasti ihanampi kuin kuvissa, ja nautin joka ikisestä suupalasta siellä. Ei oltu tajuttu paikan suosiota, eikä sitä että pöytävaraus olisi lauantaiaamuna ollut ihan viisas teko. Mielettömällä tuurilla päästiin silti sisään (kaikki meidän perässä tulleet käännytettiin ovelta pois). Jos ikinä menette mihinkään ruokapaikkaan jota teille suosittelen, ni tää on se jota ei vaan voi jättää välistä.

Tällä hetkellä päällimmäisenä on rakkaus Kööpenhaminaan. Enpä tiennyt niillä miljoonalla kerralla, kun oon vaihtanut konetta Köpiksen kentällä, miten ihana kaupunki siellä lentokentän ulkopuolella on. Tavallaan tosi tuttu ja pohjoismainen, ja tavallaan myös uusi ja kiinnostava. Kööpenhamina tuntui jotenkin kodikkaalta heti ensimmäisestä illasta lähtien. Pitää kai opetella tanskaa, että voin joskus muuttaa sinne... Mä taisin tän reissun myötä saada uuden lisän mun lempparikaupunkien listaan.

Aamukävelyllä Søndermarkenissa

Me ei oltu erityisesti perehdytty Kööpenhaminan eri alueisiin ennen reissua. Majapaikkaa valitessa ainoa alueellinen kriteeri taisi olla, että sieltä pääsee jotenkin keskustaan. Meillä kävi älyttömän hyvä tuuri, ja päädyttiin todella kivaan kämppään lähelle Søndermarken -puistoa. Kierreltiin siellä vähän jo ekana reissupäivänä, mutta paremmin päästiin tutustumaan tuohon kivaan puistoon yhtenä aamuna, kun oltiin muutenkin suuntaamassa sitä kautta yhteen ruokapaikkaan.

Mulla on muutamia tiettyjä paikkoja, joissa haluan aina käydä vieraassa kaupungissa. Puisto on niistä yksi. Venetsia taitaa olla ainoa kaupunki. jossa en vaivautunut etsimään viheralueita. Muutoin ne ovat yleensä mun listan kärjessä. Niin tällä Kööpenhaminan reissullakin.

Søndermarkenin lähellä olisi ihana asua vaikka vakituisesti. Ei tosin pelkän puiston takia, vaan alue oli muutenkin tosi kivaa. Supernättejä taloja ja söpöjä kahviloita. Yksi nice cream -paikka vei meidän sydämet niin, että uhmattiin harmaata tihkusadetta ja nautittiin herkuista säästä huolimatta. Ihastuttiin me kyllä itse puistoonkin, olisi ihana jos voisi asua siinä lähellä ja tulla puistoon juoksemaan tai ihan vain istumaan ja lukemaan kirjaa. Puut olivat juuri alkaneet saada kunnolla väriä, ja ihanan syksyiset maisemat jatkuivat joka suuntaan.

Puiston vieressä kulkee iso tie, ja heti tien toisella puolen jatkuu seuraava puisto; Frederiksberg Have. Me vietettiin paljon enemmän aikaa Søndermarkenissa, joka jollain tapaa vaikutti sympaattisemmalta. Olisi tien toisellakin puolella ollut vaikka mitä, muun muassa eläintarha ja labyrintti. Mä rakastan labyrinttejä, ja käytiinkin selvittämässä tiemme sen läpi, vaikka muutoin viihdyttiinkin Søndermarkenin puolella.

Jos tykkäätte puistoista yhtä paljon kuin mä, niin ilmiantakaa omat lempparinne! Søndermarken on mun suosikki Kööpenhaminassa, Lontoossa puolestaan Regents Park ja kaikki ne pienet, vähän piilossa olevat puistot. Helsingissä en osaa valita lempparia, kun niissä kaikissa on omat kivat puolensa...

Postcards from Copenhagen

Heippa tyypit! Me kotiuduttiin Kööpenhaminasta eilen. Ihan vielä en oo kunnolla tajunnut, että ollaan taas Suomessa. Tänne on ehtinyt tulla viikossa kunnon talvi, ja luntakin taitaa olla jo isossa osassa maata. Oon aika innoissani lähestyvästä talvesta (ja joulusta!!), mutta pitää vielä pieni hetki toipua meidän huikeesta siskoreissusta. Halusin vaan jakaa teille pikaisesti nää pari reissukuvaa, palataan alkavalla viikolla muiden matkajuttujen kanssa. Kivaa sunnuntaita teille!

Kuvaustreffit

Sen piti olla ihan tavallinen kotipäivä. Hengailin sängyllä yövaatteet päällä, ja popsin lounasta. Yhtäkkiä oveen koputtaa remppareiska, joka haluaa vaihtaa mun huoneen lattian. Siis whaaat!? Pian onneksi selvisi, että hän haluaa tällä kertaa vain ottaa mitat lattiasta, ja tulee vaihtamaan sen vasta vähän myöhemmin. Ei tarvinnut sentään saman tien alkaa huonekaluja siirtelemään.

No, tää remonttimies lähti, ja pienen pikavalmistautumisen jälkeen olinkin jo junassa matkalla moikkaamaan Pannariblogin Sannaa. Siinä remonttimiehen mittaillessa lattiaa oltiin nimittäin sovittu ex tempore kuvaustreffit. Ei oltu nähty ikinä aiemmin, mutta oon seurannut Sannan blogia jo useit vuosia, ja bloginsa perusteella hän vaikutti aivan huipputyypiltä.

Blogista saatu kuva osui nappiin, ja meillä oli ihan huikeeta. Pienen alkujännäilyn jälkeen juttu alkoi luistamaan hienosti, ja Tervasaaren ruskakuvasessiosta siirryttiin läheiseen Muumikahvilaan (ihana paikka!). Istuttiin siellä monta tuntia, niin kauan että koko paikka meni kiinni. Puhuttiin vaikka mistä, ja jotain pientä suunniteltiin teidänkin päiden menoksi... Tullaan varmasti näkemään vielä uusiksi. Ainakin mulla oli älyttömän kiva päivä.

Tällaiset ruskaterveiset tällä kertaa, nauttikaa tekin syksystä vielä kun puut on noin kauniita kuin Tervasaaren koivut.

Terveisiä sängyn pohjalta

Mä niin yritin vältellä syysflunssaa ja yleisesti kipeäksi tulemista, mutta epäonnistuin surkeasti. Oon ollut linnoittautuneena sänkyyn eilisillasta lähtien, ja vaikka pari pikkuasiaa on pakko hoitaa tänään, niin kovin kauaksi en tästä aio poistua. Kun sairastaa, niin parasta sairastaa kunnolla ja nukkua pöpöt pois.

Viikonloppu oli onneksi älyttömän kiva, eikä lähestyvä kuumekaan vielä oireillut. Pari kaveria meni naimisiin lauantaina, ja sunnuntaina puolestaan juhlittiin poikaystävän mummun synttäreitä. Paljon ihania ihmisiä, iloisia ilmeitä ja hyvää ruokaa mahtui näihin kahteen päivään. Toivottavasti vaan kukaan ei saanut tartuntaa... Itse en ainakaan aavistanut koko viikonloppuna, että olisin tulossa kipeäksi. Jossain kohden sunnuntaita nappasin särkylääkkeen pääkipuun, mutta muuten olo oli hyvä ihan eiliseen nukkumaanmenoon asti. Vasta silloin aloin palella, ja palelu ja kuumotus onkin vuorotelleet nätisti siitä asti.

Mä yritän aina tehdä sairastelusta niin kivaa kuin mahdollista. Oon ehkä sidottu sängyn pohjalle, mutta aina voi syödä omaa lempiruokaa ja puuhailla kaikkea pientä kivaa. Mun alkuperäinen suunnitelma oli täydentää bullet journalia ja ehkä piirrellä vähän, mutta mun iloksi The Simple Thingsin uusin numero kolahti hetki sitten postiluukusta! Se on mun kaikkien aikojen lempparilehti, ja tykkään kuvailla sitä ihmisille niin, että "sen luettuaan olo on taatusti hyvä". Uusimman numeron saapuminen ajoittui täydellisesti just tähän sairastelupäivään.

Oon juonut tänään hulluna sitruuna-inkiväärijuomaa siinä toivossa, että pieni vitamiiniboosti nopeuttaisi paranemista. Nukkuminen, juominen ja vitamiinien tankkaus on ainakin mun selviytymiskeinot kipeenä ollessa. 

Ihaaa alkavaa viikkoa teille, ja yrittäkää pysytellä terveinä!

Ihanat kanelikeksit

Kanelikeksit ovat pyörineet mun päässä puoli syksyä, koska aina silloin tällöin teen kanssa kaipaisi jotakin pientä makeaa. Sitäpaitsi rakastan sitä tuoksua, joka täyttää talon aina leivonnaisten paistuessa uunissa. Yksi ilta ryhdyin sitten tuumasta toimeen. Kipaisin kaupasta voipaketin ja kananmunia, ja ryhdyin keksitalkoisiin.

Leivon aika harvoin keksejä, joten nappasin ohjeen suoraan Dr. Sugarin blogista. Voitte klikata itsenne reseptiin tästä. Ainoa muutos jonka tein, oli sokeri-kaneliseoksen määrien vaihtaminen. Laitoin siis sokeria 2 rkl ja kanelia 1 rkl, vaikka ohjeessa määrät olivat juuri toisin päin. Näin tuli kuitenkin mun omiin makunystyröihin parempi suhde mausteita. 

Leivonnassa yksi itseäni yllättänyt juttu oli se, että näiden taikina saa oikeasti jäädä aika löysäksi. Pallojen pyörittely on vähän vaikeaa, mutta uunista tuleva lopputulos on paljon parempi, kun jauhoja ei ole liikaa. 

Nämä kanelikeksit ovat täydellistä tarjottavaa syksyiseen kahvipöytään. Tai ihan omaan, rauhalliseen teehetkeenkin. Mä oon mutustanut keskimäärin keksin verran jokaista teekupillista kohti, ja otin näitä evääksi myös Linnanmäen valokarnevaaleihin. Vielä on muutama keksi jäljellä, mutta saa nähdä pitääkö näitä leipoa toinenkin satsi vielä tälle syksylle...

Valokarnevaaleissa

Kuvitelkaapa mielissänne tämä tilanne: kaatosade on jatkunut jo ties kuinka monta päivää. Nytkin isot pisarat ropisevat ikkunaan. Ulkona kastuu sateenvarjosta huolimatta, sillä ajoitaiset tuulenpuuskat viskovat vedet ihan joka puolelle. Aika moni haluaisi viettää koko illan sohvalla tai sängyllä löhöten ja vaikka hyvää kirjaa lukien. Ikkuna visusti kiinni. Se oli munkin suunnitelma, mutta päädyttiinkin poikaystävän kanssa Lintsin valokarnevaaleille. Jep, sinne sateen ja märän  keskelle. 

Vaikka pitää myöntää, että nätimmällä säällä valokarnevaaleissa olisi jaksanut kierrellä enemmän, niin oli meillä aika hauskaa näinkin. Kasteltiin ensin varpaat lätäköissä ja suunnattiin sitten Ravintola Jarrumieheen glögeille. En normaalisti edes tykkää glögistä, mutta illan sateeseen ja kylmyyteen se sopi ihan täydellisesti.

Karnevaalien ekaksi päiväksi tuolla oli aika vähän porukkaa. Eikä kyllä mikään ihme, kun ajattelee eilistä säätä. Ei se märkyys muakaan ihan hirveästi houkutellut. Ilotulituksen alkaessa olin ihmisten vähyydestä vain iloinen, sillä mahduttiin helposti katoksen alle sateensuojaan, ja nähtiin silti hyvin. 

Valokarnevaalit jatkuvat vielä ensi viikon sunnuntaihin asti, ja silloin on myös päätösilotulitus. Avajaisnäytös oli ainakin sen verran hieno, että suosittelen todellakin piipahtamaan paikalla sunnuntaina. Tai jo aiemmin, jos ilotulituksen väliin jääminen ei haittaa. 

Fall tag

Mistä huomaa, että on syksy?

Ihan ekana sen huomaa tuoksusta. Aamulla kouluun lähtiessä ulkona tuoksuu multa ja maa, ei enää kesän kukkaset. Sen jälkeen alkaa tulla vähän ilmeisempiä merkkejä; kellastuvia lehtiä, pimeämpiä iltoja...

Paras tuoksu?

Ehdottomasti syyssade! Etenkin sateisina iltoina, kun kävelen bussipysäkiltä kotiin, on ilmassa aivan ihana pisaroiden ja tippuneiden lehtien tuoksu.

Lempiruoat syksyllä?

Sosekeitot. Ja pitkään haudutettavat pataruoat. Ja kaikki mihin tulee kurpitsaa. Syksyllä ja talvella muhun uppoaa kaikki mausteinen ja pitkään haudutettu sapuska.

Miten vietät sateista syysiltaa?

Vilttiin kääriytyneenä ja hyvää kirjaa lukien. Saatan myös katsoa mun lempitubettajien uusimpia videoita tai koristella mun bujoa. Joka tapauksessa perusasetelma on se, että sade ropisee ikkunaan ja mä istun mun sängyllä viltin ja kivan pienen tekemisen kanssa.

Tän vuodenajan ihanin väri?

Sellainen kaunis, vähän poltettu oranssi. Ihan parasta kun mun ikkunasta näkyvät puutkin on just tätä lempisävyä. Eikä tää väri-innostus rajoitu vain syksyyn, vaan oranssi on yleisestikin yksi mun lempiväreistä.

Mitä kappaletta fiilistelet pimenevinä iltoina?

Tähän mulla ei ole mitään tiettyä, mutta musta on ihana kuunnella syksyisin kaikkea "taustamusaa". Harvoin kuuntelen mitään vaikkapa kesällä, mutta syksyllä etsin sellaisia kivoja, rauhallisia kappaleita, joita kuunnella kaiken muun tekemisen lomassa. 

Lemppari syysjuoma?

Pumpkin spice latte tai chai latte. Omista teevalikoimista suurkulutan kaikkia jouluisia makuja ja appelsiini-chilirooibosta.

Mitkä kirjat kuuluvat syksyyn?

Muumilaakson marraskuu on ihana, ja sen voisi lukea vaikka joka syksy. Samoin luen usein Pottereita uusiksi syksyllä, koska ne sopii tunnelmaltaan täydellisesti sateisiin ja pimeisiin iltoihin. Tällä hetkellä mulla on menossa Prisoner of Azkaban.

Kivoimmat tubettajat?

Musta on ihana seurata etenkin Zoellaa ja Emmaa, koska molemmilta tulee kivan syksyisiä videoita. Kalyn Nicholsonin videot on kans aika huippuja.

Tunnelmallisinta syksyssä?

Ehkä just ne sateiset syysillat, kun on sisällä lämpimässä kirjan ja viltin kanssa. Tai sitten kävelylenkki kirpeässä aamuilmassa, kun joka paikka hehkuu oranssin ja kullan sävyissä.

Let's take a break

Joskus kaikki mitä ihminen tarvitsee, on matkustaa pois pariksi päiväksi. Unohtaa kaikki koulu- ja työkiireet ja olla vaan rennosti läheisten kanssa. Mulla on monia muitakin keinoja rentoutua, mutta pienen breikin ottaminen on kyllä niistä paras.

Mä suuntasin kotikotiin viime torstaina, ja nyt pidennetyn viikonlopun jälkeen olo on rennompi kuin aikoihin. Jotain ehkä kertoo sekin, että kamera on seissyt unohtuneena astianpesukoneen päällä lähes koko miniloman ajan. Ollaan käyty kävelyllä poikaystävän ja koiran kanssa, ja vietetty laatuaikaa perheen kanssa. Oltiinkin pitkästä aikaa koko porukalla koossa, kun kaikki muutkin kotoa muuttaneet sisarukset tulivat käymään tona samana viikonloppuna. 

Lauantaina oli joku mun oma keittiöpäivä, ja aloitin heti aamusta porkkanakakun leipomisella. Tuli ehkä parasta ja mehevintä kakkua ikinä (t. porkkanakakkufani). Kotimatkalle lähtiessä sitä oli jäljellä enää yksi vaivainen pala, joka varmaan sekin katosi pian lähdön jälkeen. Tein kakun suunnilleen tällä ohjeella, mutta vaihdoin jauhot gluteenittomiin. Kokeilkaa tekin tuota, jos etsitte mehevän porkkanakakun reseptiä! Normijauhoilla saisitte varmaan myös nätin kakun, tää gluteeniton versio vähän hajosi käsiin.

Ruoaksi väsättiin ihan jäätävä satsi falafelejä, ja silti ne kaikki katosivat hetkessä parempiin suihin. Pakko ostaa sauvasekoitin tai vastaava tänne kämpällekin, koska itse tehdyt falafelit voittaa kaupan versiot 100-0.

Keittiössä hääriminen on yksi mun rakaimmista harrastuksista, ja etenkin kotikotona tekee mieli leipoa ja kokata vähän kaikkea. Siellä on niin monta syöjää, että isokin kakku tai piiras hupenee hetkessä. Jaksaa nähdä enemmän vaivaakin kokkailujen suhteen, kun syöjiä on muitakin kuin minä itse.

Kulunut viikonloppu antaa saletisti energiaa vielä pitkälle, oli meinaan sen verran rentoa oleilua. Oli perheen kanssa oleilua, kivoja kävelylenkkejä poikaystävän kanssa ja näin mun pienen kummipojankin lauantaina ensimmäistä kertaa! Niin söpö pikkuinen. 

Jos tuntuu että kouluhommat junnaa tai stressitaso nousee liikaa, niin pienen breikin ottaminen on enemmän kuin jees! Kotikotiin, kaverille, mihin vaan muualle. Pääasia, että vaihtaa hetkeksi maisemaa, koska silloin rentoutuminenkin on sata kertaa helpompaa.

Kotikotona

Terveisiä maalta! Tulin tänne eilen ja on kyllä ihanaa olla pitkästä aikaa kotona. Bussimatkakin sujui joutuisasti, kun maisemat oli niin älyttömän nätit. Kuin olis katsellut jotain upeeta luontofilmiä koko matkan. Rakastan näitä syksyisiä värejä.

Kaikkein ihaninta täällä on se, kun on niin kiireetön olo. Aamupalaksi ehtii väkertää oman maustekahvin, ja lenkkeilyn voi vaihteeksi suorittaa pikkuveikan tahdissa (eli hyvin hyvin rauhassa). Täällä ruoanlaittokin tuntuu erityisen kivalta. Tavallisesti oon aina menossa tai tulossa jostakin. Ruokailu hoituu vähän siinä sivussa, vaikka kokkaamisesta tykkäänkin. Osaan mä kämpälläkin ottaa aikaa itelleni, mutta täällä se tulee jotenkin luonnostaan.

Huomisen suunnitelmiin kuuluu ainakin porkkanakakun leipomista, ja parin uuden reseptin kokeilua. Tai paremminkin soveltamista, koska näin ihan älyttömän hyvännäköisen kuvan pinterestissä mutten onnistunut jäljittämään varsinaista ohjetta. Katsotaan miten pitkälle mun omat kokkaustaidot riittää.

Ihanaa perjantaita teille ja rentouttavaa viikonloppua!

Kirjaesittelyssä Hygge

Syksyyn kuuluu ihan olennaisesti herkullinen tee ja huikean hyvä kirja, joiden kanssa käpertyä vilttiin. Aiempina vuosina oon lukenut lähinnä erilaisia kaunokirjallisia teoksia, mutta tänä syksynä oon ensimmäistä kertaa innostunut kunnolla myös tietynlaisista faktakirjoista. Sellaisista, joita lukiessa tulee ihanan inspiroitunut olo.

Meik Wikingin "The Little Book Of Hygge, The Danish Way To Live Well" on ihan täydellistä lukemista syksyn pimeisiin iltoihin. On jo valmiiksi sellainen mukavan kotoisa olo, ja tää hyggeilystä kertova kirja vaan täydentää tunnelmaa. Kirjassa on aivan älyttömän ihanat kuvat, ja hyggeilyn taustasta ja perinteistä on kiva lukea. Saa samalla hauskoja ideoita omaan arkeenkin. Poikaystävää huvittaa, kun aina Hyggeä lukiessani lähetän hänelle random knoppitietoja kyseisestä kirjasta. Tiesittekö esimerkiks, että tanskalaisilla on oma sana ihmiselle, joka leikkii lasten kanssa ja on niille erityisen kiva?

Yleensä mä luen kirjat järjestyksessä aina alusta loppuun, mutta tätä oon lisäksi selaillut paljon. Jos väsyttää ja kaipaa vain pientä rauhoittumista ennen nukkumaanmenoa, on ihan parasta selailla kirjan kauniita kuvia ja vilkuilla joitakin otsikoita sieltä täältä. Mun täytyy ehkä ostaa tää kirja ihan omaksi, tällä hetkellä se kun on valitettavasti vain lainassa. 

Eli siis lyhyesti sanottuna: tää kirja kannattaa lukea jos haluaa tuntea olonsa mukavaksi ja inspiroituneeksi. Ehkä kodikkain kirja minkä oon ikinä lukenut. 

Mökkiviikonloppu

Kesällä ei ehtinyt mökille, mutta ehkä vielä tunnelmallisempaa on mökkeillä syksyllä. Ulkona puhaltava tuuli tuntuu erityisen kivalta kun on itse sisällä mökin lämmössä, ja onhan syksyinen luonto ihan älyttömän nätti. Me juhlittiin ystävän polttareita ihanan rennoissa merkeissä viime viikonloppuna, kun suunnattiin porukan tyttöjen kesken mökille. Syötiin hyvin, saunottiin ja osa tyypeistä uskaltautui uimaankin, vaikka vesi oli ihan hyytävän kylmää. 

Musta tuntuu että mökkiviikonloppu kavereiden kanssa oli just sitä mitä itsekin tarvitsin, vaikken juhlakalu ollutkaan. Vietettiin aikaa vaatekaapin rennoimmissa kuteissa, kokattiin yhdessä ja illan pimetessä juteltiin kaikesta maan ja taivaan välillä. Varsinaista polttariohjelmaakin oli jonkin verran, muttei haluttu tehdä mitään kovin tiukkaa aikataulua, kun polttarisankari itse tykkää just tollaisesta rauhallisesta mökkeilystä. 

Sunnuntaina saatiin kiva huipennus mökkiviikonlopulle, kun käytiin testaamassa kaksi pakohuonepeliä. Tai yksi per naama, mutta meitä oli sen verran paljon että jouduttiin jakautumaan kahteen peliin. Etukäteen mulle ei ollut mitään väliä kumpaan peliin itse menen, mutta jälkikäteen oon aika iloinen että päädyin The Great Mindiin. Siinä sai oikeasti pistää peliin jokaisen aivosolunsa (eikä silti päästy läpi!!) muttei ollut mitenkään liian pelottavaa. Toinen peli (Internship) oli kuulemma ollut ihan kamala, ja pari kaveria oli ihan säikkynä sen jälkeen. Aion mä ehkä senkin vielä joskus käydä kokeilemassa, mutta sitä ennen pitää kerätä rohkeutta jonkin aikaa. 

Toivottavasti teilläkin on ollut rentouttava viikonloppu! Ja huikeen ihanaa alkanutta viikkoa ♥

Jos sä olisit mä...

Jos sä olisit mä, sä olisit onnellisimmillas just nyt. Koska syksy. Tykkäisit hulluna kaikista vuodenajoista, mutta syksy olis sun ikuisuuslemppari ja näin syysaikaan innostuisit kaikesta mihin liittyy tavalla tai toisella meneillään oleva vuodenaika. Kävisit kahvilassa juomassa pumpkin spice lattea ja lähtisit sateella ulos ihan vaan koska hauska syyssade. Tai käpertyisit sisälle viltin, kirjan ja höyryävän kuuman teekupin kanssa.

Jos sä olisit mä, niin sä tekisit kaiken tosi pitkälti fiiliksen mukaan. Miettisit paljon asioita itseksesi. Jonain päivänä saattaisit olla tosi hiljainen ja omissa ajatuksissasi, ja joku toinen päivä saattaisit keskustella pohdintasi tuloksista ääneen kavereiden kanssa. Tekisit myös kaiken muun fiilispohjalta. Kirjastosta lainaat aina monta kirjaa kerralla, koska et voi etukäteen tietää mitä sun tekee mieli lukea vaikkapa ensi viikolla. Et jaksaisi ravata viikosta toiseen yhdellä ja samalla jumppatunnilla, vaan mieluummin liikut sen mukaan mikä just silloin tuntuu kaikista kivoimmalta. 

Vähän ristiriitaisesti fiiliseloon nähden rakastaisit myös suunnittelua. Sulla olis suunnitelma valmiina lähes tilanteeseen kuin tilanteeseen. Alkaen aina seuraavan päivän ruoasta joskus kaukana siintäviin reissuihin tai eläkkeelle pääsyyn. Jep, sulla olis pari ideaa jo eläkkeellekin. Et kuitenkaan ottaisi mitään stressiä näiden suunnitelmien toteutumisesta. Esimerkiksi reissun päällä voikin haluta ihan eri asioita kuin mitä on etukäteen luullut haluavansa, ja se on ihan ookoo. Suunnitelmista voi kuitenkin ammentaa aina tarvittaessa.

Sä haluaisit hyvää ihan jokaiselle. Sun mielestä ihmiset on lähtökohtaisesti kivoja. Nekin joiden kanssa ajatusmaailmat eroaa isosti on silti hyviä tyyppejä, vaikkei just sun omaa tyyppiä. Pyrkisit aina näkemään syyt ihmisten käytöksen takana. Kukaan ei tee tahallaan huonoja ratkaisuja, vaan siellä on aina ne omat syyt taustalla. Syyt joita se ihminen on ihan itse pyöritellyt joko tietoisesti tai tiedostamattaan. Töissä vihaisena raivoava asiakaskin elää ehkä parhaillaan elämänsä kamalinta päivää.

Jos sä olisit mä, niin ruoka olis sun suuri rakkaus. Uusien reseptien kokeilu olisi ihan parasta, ja olisit älyttömän innoissasi kaikista kivoista kahviloista ja ravintoiloista joissa käyt. Reissussa yksi sun lemppariasioista olisi paikalliseen ruokakulttuuriin tutustuminen.

Mä bongasin tän postausidean Millan blogista, ja tää vaikutti niin kivalta että oli pakko itsekin toteuttaa! Samaistutteko mihinkään kohtaan?