Veljen rippijuhlissa

Välillä sitä tuntee itsensä vanhaksi. Esimerkiksi silloin, kun oma pikkuveli pääsee ripille. Siis se sama pikkuinen, jonka kasvamista on seurannut viimeiset 14 vuotta ja joka on yhtäkkiä jo ihan teini. Menin kotikotiin jo reippaasti ennen itse rippijuhlia, koska juhlien valmistelu (etenkin leipomisosuus) on mun mielestä melkein puolet koko hauskuudesta. Rakastan leipomista, ja oli hauskaa puunata kotia juhlakuntoon yhdessä sisarusten kanssa.

Itse juhlat oli ihan superkivat. Juhlakalu oli paljon rennomin huomion keskipisteenä, kuin mitä itse osasin olla omissa rippijuhlissani, ja nautti täysin siemauksin omasta spessupäivästään. Oli myös ihana nähdä nähdä kauempana asuvia isovanhempia, kun arkena tulee nähtyä niin kovin harvoin. Pienempänä vihasin juhlia, erityisesti niitä missä piti pukeutua juhlavasti, mutta nykyään oon ihan päinvastaista mieltä. Veli sai ihanat juhlat, ja mä oon iloinen että pääsin tulemaan tarpeeksi ajoissa auttaakseni leipomispuuhissa. Siitä osiosta aionkin kertoa lisää, sillä ruoka- ja leivontapostaukset on tasaisesti mun blogin tykätyimpiä postauksia. Uskon, että teitä kiinnostaa myös näiden juhlien sapuskat, vaikkei mulla varsinaisia reseptejä olekaan tällä kertaa tarjota.

Kakkuja oli tosiaan kahta laatua. Veli rakastaa kermakakkua, joten leivoin yhden valkosuklaa-mansikkakakun. Täytteessä oli samaa valkosuklaakermaa kuin tässä salmiakki-valkosuklaakakussa, ja lisäksi mansikkahilloa sekä tuoreita mansikoita (tuoreita laitoin hillon lisäksi väliin, ettei kokonaisuudesta tulisi ylimakea). Toisen kakun suhteen sain vähän vapaammat kädet, joten kokeilin täyttää suklaisen kakkupohjan suklaaganchella. Itse ganache onnistui loistavasti, mutta kakun täytteeksi sitä ei voi suositella. Maku oli kyllä hyvä, mutta ganache oli vaahdottamisen jälkkeenkin niin tymäkkää, että sen levittäminen vei pienen ikuisuuden. Ensi kerralla jotain helpommin levittyvää, kiitos. Ganachen lisäksi välissä oli ohut kerros appelsiinimarmeladia, joten lopputulos maistui hieman sacherkakulta.

Pakko sanoa suklaaganachesta vielä sen verran, että siitä saisi kyllä loistavia jälkiruokia. Jos siis tarjoilee herkun sellaisenaan eikä yritä pakottaa sitä kakun väliin. Aloinkin jo (hieman etuajassa) suunnittelemaan ensi joululle jonkinlaista jälkkäriä suklaagancheen liittyen...

Suolainen puoli oli siskojen hallussa, mutta mä hoidin makeaan pöytään vielä ison kasan minipavlovia. Marenkien päällä oli vaniljasokerilla maustettua kermaa, pari siivua tuoretta persikkaa ja osassa myös mustikoita. Jos kaipaatte helppoa mutta nättiä makeaa mihin tahansa juhliin, niin iso suositus näille! Marengit voi hyvin tehdä jo pari päivää etukäteen, ja itse juhlapäivänä niihin tarvitsee vain nostella lusikalla nokareet kermaa, ja iskeä kerman päälle muutama tuore hedelmälohko.