Kävelin tässä yksi aamu junalle, ja oli pakko pysähtyä ihailemaan aamu-usvassa kylpevää maisemaa. Rakastan näitä aikaisia hetkiä, kun aurinko on vasta heräämässä ja ilmassa on ripaus syksyistä kirpeyttä. Ihmisiä ei ole juurikaan liikkellä, ei edes arkiaamuisin, joten aamuhetkestä saa nauttia ihan yksin.
Viime vuonna mulla oli koulussa tosi myöhäisiä päiviä, herätyskello soi usein vasta yhdeksän jälkeen. Nyt on pitänyt tottua vähän aikaisempiin aamuihin, mutta oon oikeastaan aika iloinen siitä. Yksin ei ehkä tulisi herättyä tarpeeksi ajoissa, että ehtisi nauttia kirpeistä aamuista, usvan peittämistä pelloista ja nousevan auringon ensimmäisistä säteistä.
Rakastan tätä vuodenaikaa, kun kaikkialla on niin kaunista. Lyhenevät päivätkään eivät haittaa, kun niiden mukana tulee kirpeitä aamuja, punaisena hehkuvaa luontoa ja raikkaita syyssateita.
Olisipa aina lokakuu.
Tällaiset postaukset on kyllä ihan mun lemppareita <3 mulla alkaa melkein joka päivä koulu kaheltatoista, niin ei oo tekosyytä lähteä aikaisin ulos, mutta toisaalta ei mun kodin luona ihan kauheasti pääse luonnosta ja metsistä nauttimaan ainakaan samalla tavalla!
ReplyDeleteSanna / pannariblogi.blogspot.fi
Kiva kuulla ^_^ Siis luonnon ja metsän läheisyys on kyllä mun asuinalueen paras puoli. Oon niin laiska lähtemään erikseen lenkille tms urheilemaan, niin ihan parasta kun liikuntaa saa automaattisesti jo koulumatkasta :D
Delete