Reilut kaksi kuukautta sitten olin melko varma, että tiedän suunnilleen mihin olen ryhtymässä. Mun odotukset onneksi oli aika realistiset, mutta ei sitä silti ikinä etukäteen tiedä, millaista vaihdossa tulee olemaan. Ei, vaikka ulkomailla asuminen olisi jo ennestään tuttua. Näihin kuluneeseen pariin kuukauteen on mahtunut niin paljon uusia asioita, muutosta ja sopeutumista. Lontoossa au pairina ollessani taisin postata joka kuukausi jonkinlaisen koosteen siitä, miten on mennyt, miten kielitaito on kehittynyt ja mitkä tunnelmat sillä hetkellä on. Näin kahden Saksa-kuukauden kunniaksi ajattelin pysähtyä pohtimaan elämää noiden lontoopostausten hengessä.
About two months ago I was pretty sure that I know what I'm doing. I did have quite realistic expectations for my exchange time, but the reality is that you are never really able to know what it's going to be like until you actually do it. These past few months have been full of new things, changes and adapting to them. When I was in London, I used to post a monthly check-up on how things are going, how are my language skills and what I've been up to. After two months in Germany I think it's about time to do a similar kind of check-up post about my life in here.
Isoin syy mun vaihtoon lähdölle oli kielitaidon kehittyminen, joten siitä onkin hyvä aloittaa tämä katsauspostaus. Rehellisesti sanottuna fiilikset on aika ristiriitaiset. Oppiminen on käynyt paljon hitaammin kuin englannin oppiminen aikanaan, mutta ei toisaalta mikään ihme. En asu paikallisten kanssa ja mun kaikki kurssit on englanniksi. Ei ole realistista olettaa että kielitaito kehittyisi samaa vauhtia kuin paikallisen perheen kanssa asuessa. On silti hieman hankala tyytyä hitaaseen oppimistahtiin kun on kokemusta nopeammastakin.
The main reason for my exchange was that I wanted to learn German, so I think language is a good starting point for this check-up. To be honest, I'm having quite mixed feelings about it. Learning German has been so slow compared to how fast I learned English when I was living in London. On the other hand, that's what I expected too. I'm not living with locals here and all my courses are in English. It's not realistic to think that I could learn the language as fast as I learned when living in London with a host family. It's still hard to accept sometimes.
Oon mä onneksi myös oppinut jotakin. Osallistun saksankurssille kerran viikossa, ja pari harrastusryhmää kokoontuu kans saksaksi. Ja tietysti kuulen saksaa joka kerta kun astun kotiovesta ulos. Suuri osa vanhemman ikäluokan saksalaisista ei juuri puhu englantia, mutta samaan aikaan vieraille ihmisille puhuminen on paljon yleisempää kuin Suomessa. Aika monta saksankielistä keskustelua on siis tullut käytyä mun vajavaisella kielitaidolla. Ehkä isoin plussa mun kielenoppimiseen lontooaikaan verrattuna onkin puhumisen helppous! Englannissa jännitin kamalasti sitä etten osaa kieltä kovin hyvin, ja pelkäsin puhumista tosi pitkään. Kyllä täälläkin välillä tulee vaihdettua englantiin vaikka osaisi hoitaa jonkin asian myös saksaksi, mutta ei ole samanlaista puhekynnystä kuin au pair -aikana.
Luckily I've been still learning something. I have a German course once a week, and some of my hobbies are in German too. And of course, I hear German every time I step outside. Many older Germans don't really speak English, but at the same time they love talking to strangers. As the result, I've had so many conversations in German, although I don't speak it that well. That's also something I'm doing way better here than I did in London. I used to be so nervous about speaking in a foreign language! Sometimes I still change to English in situations when I could also use German, but overall I don't get as nervous with speaking German as I did when I was learning English.
Tällä hetkellä mun kielitaito on sillä tasolla, että ymmärrän arkipäiväisiä tilanteita suhteellisen hyvin, ja ymmärrän keskusteluista yleensä ainakin aiheen, vaikka yksityiskohdat jäävätkin vähän hämäräksi. Yksi ahaa -elämys tapahtui viime viikonloppuna, kun olin junassa matkalla kohti Berliiniä. Yhden kuulutuksen jälkeen hämmennyin hetkeksi, ja piti miettiä että millä kielellä tämä nyt olikaan kun ymmärsin sen ilman keskittymistä (saksaksihan se). Tavallaan ihan pikkujuttu, mutta samalla yksi muistutus siitä että en mä ihan turhaan tänne tullut.
At the moment, my language skills are at the point where I can understand basic everyday situations, and even the main topics of a conversation. One big step happened last weekend when I was in the train on my way to Berlin. There was an announcement in the train and I got a little confused; in what language was that? I understood it all without any effort! It was in German. This is kind of a very little thing, but also a big reminder to me that I didn't come here for nothing.
Jos kielen kanssa onkin ollut vähän hiomista, niin koulu on onneksi sujunut paljon kivemmin kuin etukäteen oletin. Olin ajatellut, että joutuisin tekemään täällä paljon enemmän töitä koulun eteen kuin Suomessa, ja tavallaan joudunkin. Esimerkiksi ryhmätyöt, jotka itse koen aika työläiksi, on täällä isommassa roolissa kuin mun Suomen opinnoissa. Samaan aikaan oon kuitenkin tosi tyytyväinen mun kurssivalintoihin. Kaikki aiheet on kiinnostavia, ja täkäläiset professorit on myös tosi hyviä, joten hieman totuttua isomman työmäärän tekee ihan mielellään.
I may have had some frustration with language, but the good thing is that the uni here has been a lot more fun than what I assumed. I had expected it to be a lot more work than in Finland, and yeah that’s kind of true. I think group projects require a lot of work, and they’re a big part of studies here. At the same time, I’m really happy with my course choices. All the subjects are interesting, and the professors are good too, so I’m happy to do a little more work than I’m used to.
Opintojen lisäksi oon ehtinyt reissaamaan aika kivasti, niin Saksassa kuin kauempanakin. Ja välissä on käynyt myös pari ihanaa vierasta! Erityisen ilahtunut oon saksalaisista linnoista, joita on vielä enemmän kuin luulin. Luonto on myös näyttänyt tänä syksynä parhaat puolensa, ja erityisesti eteläisessä Saksassa on mielettömän hienoja maisemia.
Despite studying, I've also had time to travel around a little, both in and out of Germany. I also got few lovely guests here, so I'm pretty happy. Germany has even more castles than I imagined, and the nature has been showing it's best sides this autumn. Especially the southern part of Germany has some incredible landscapes.
Suomalaisiin verrattuna saksalaiset on aika puheliaita ja avoimia. Monta kertaa junassa tai ruokakaupassa oon päätynyt keskustelemaan jonkun randomin kanssa. Ulkosuomalaisten blogeista oon lukenut, että tää "muiden asioihin puuttuminen" voi alkaa jossain kohden myös ärsyttämään, mutta näin kahden kuukauden kokemuksella se on vielä ihan vain hauskaa. Ja auttaa huomattavasti kielen oppimista.
Germans are quite open and talkative compared to Finns. I often get into conversations with strangers in a train or grocery store. Some Finnish bloggers that live in Germany say that it can get annoying after some time, but at least with my two month experience it's still just fun. It also helps with learning the language.
Ps. Sunnuntaina on jo joulukuun ensimmäinen! Tuttuun tapaan myös Revontulipalon joulukalenteri starttaa silloin, joten muista tulla takaisin silloin jos joulujutut kiinnostaa.
Ps. Next sunday is the first of December! As always, Revontulipalo Christmas Calendar will start then too, so come back on sunday for some christmassy things.
Subscribe here.
